erikoispostaus haaste Matkustaminen

Kolme kertaa -blogihaaste matkabloggaajille

Jos vielä on jäänyt jollekin epäselväksi, niin rakastan kaikenlaisia kiertäviä haasteita sekä blogin että Instagramin puolella ja odotankin aina innolla, että minutkin haastettaisiin mukaan. Nyt haaste-rintamalla on kuitenkin ollut hiljaisempaa, joten päätin ottaa ohjat omiin käsiini.

Aloin googlettaa matkablogeissa kiertäneitä haasteita, ja törmäsin Kolme kertaa -haasteeseen, josta Unelmatripin Jenni oli loihtinut matkabloggaajaversion jo vuonna 2017. Vaikkei haaste olekaan uusi, se on kestänyt hyvin aikaa ja siksi päätinkin tarttua siihen myös täällä omassa blogissani.

3 x paha matkatapa

Pakkaamisen jättäminen viime tippaan. Vaikka olisin miten innoissani reissuun lähtemisestä, niin pakkaaminen tuntuu aina vaan tosi vaikealta. Raapustan kyllä pakkauslistoja valmiiksi, mutta varsinainen pakkaaminen jää aina viime tippaan. Muutaman kerran olen sullonut tavaroita rinkkaan automatkalla, kun olen vain heittänyt kyytiin epämääräisen vaatekasan ja toivonut, että sieltä löytyisi matkalle jotain sopivaa.

Yliaikatauluttaminen. Kalenteritetris on minulla arjessa jokapäiväistä, ja koen olevani siinä melko hyvä. Mutta aina, kun lähdetään reissuun, kuvittelen kai, että vuorokauteen ilmestyy 48 tuntia, ja meno on sen mukaista. Tungen päivät täyteen ohjelmaa, sillä haluan nähdä ja kokea niin hurjan paljon. Monesti varsinainen oleilu jää minimiin ja usein olenkin matkan jälkeen väsyneempi kuin kiireisessä arjessa muuten.

Huolettomuus. Huolettomuus itsessään ei ole mitenkään huono juttu, mutta reissussa otan usein liiankin löysin rantein – ainakin mitä tulee turvallisuuteen. Saatan uteliaisuuksissani seikkailla pimeän tullen juuri niillä kaduilla, joista turisteja varoitettiin. Tai saatan liian helposti lähteä ihan kenen tahansa paikallisen matkaan, koska haluan nähdä, mitä hänellä on näytettävänään.

3 x outo matkatapa

Rumien sukkien osto. Meillä on siskoni kanssa hassu tapa ostaa toisillemme mahdollisimman rumat sukat jokaisesta maasta, jossa käymme. Siskon sukkalaatikossa asustaa aikamoinen arsenaali toinen toistaan rumempia sukkia, mutta itse olen päässyt huomattavasti vähemmällä! Avaan sukka-asiaa paremmin tässä postauksessa.

En varaa majoitusta ennakkoon. Olen aina reissussakin nuuskamuikkustelija, enkä oikein tiedä, kauanko viihdyn yhdessä paikassa. Siksi tuntuisi oudolta varata majoitus etukäteen. Tämä on tietenkin aiheuttanut monia vähintäänkin mielenkiintoisia tilanteita, mutta kaikesta on selvitty!

Paikallisissa ruokakaupoissa oleskelu. Vaikka listasinkin tämän outoihin matkatapoihini niin tiedän monta muuta, jotka myös harrastavat tätä. Minusta on todella mielenkiintoista kierrellä paikallisissa ruokakaupoissa ja tutkiskella, mitä kaikkea hyllyistä löytyy! Suomessa vihaan kaupassa käyntiä (ja suosinkin usein kauppakassipalvelua), mutta ulkomailla kaupassa saattaa vierähtää helposti useampikin tunti ihan muuten vaan – enkä välttämättä aina edes osta mitään! Vaatekaupoissa taas tulee reissuissa käytyä todella harvoin. Outoa(ko?)!

3 x paras paikka, jossa olen käynyt

Islanti. Maa, johon matkustaisin milloin tahansa uudestaan ja jonne muuttamista harkitsin myös pitkään. Elämä kuitenkin yllätti, ja nyt voin haaveilla pelkistä lomamatkoista. Islannissa tuli uitua kuumissa lähteissä, laukattua laavakentillä islanninhevosilla ja koettua elämäni ensimmäinen maanjäristys.

Norja. Maa, jonka kauneus ja rosoisuus yllättää kerta toisensa jälkeen. Harvoin haluan matkustaa samaan maahan useaan kertaan, mutta Norjaan olisin valmis lähtemään vaikka joka kuukausi uudestaan. Tuntuu, että varsinkaan Pohjois-Norjasta ei voi saada tarpeekseen, ja aina ilmestyy uusi vuori valloitettavaksi tai vuono koluttavaksi.

Kroatia. Piti oikein tsempata, etten laittanut listaan kolmattakin Pohjoismaata, haha. Kroatiasta tykkäsin kovasti, vaikka Split (jonne siis alunperin suuntasimme) ei tehnytkään kummoista vaikutusta. Sen sijaan luonto, turkoosi merivesi ja huikeat snorklausreissut luoliin hurmasivat.


3 x paikka, johon haluaisin (mutta jossa en ole vielä käynyt)

Tästä saisi hurjan pitkän listan, koska yleisesti kaikki kiinnostaa. Jos kuitenkin nyt saisin päättää, suuntaisin mieluiten joko Australiaan, jonnekin päin Afrikkaa tai Portugaliin. Juuri nyt kaipaisin lämpöä, eläinsafareita, erilaista kulttuuria ja kauniita maisemia, ja uskon että jokainen näistä kolmesta kohteesta tämän vaatimuslistan täyttäisi – kuten toki moni muukin paikka.

3 x inhokkipaikka, jossa olen käynyt

Inhokkipaikkoja on mielestäni hieman haastava listata, sillä monesti niihin (ainakin omassa listauksessa) nousee sellaisia paikkoja, joissa on sattunut ja tapahtunut jotain ikävää tai homma ei yleisesti ole pelittänyt. Olen matkustanut Puolaan ja Latviaan useamman kerran, mutta jotenkin kumpikaan näistä maista ei erityisemmin sytytä. Syynä on se, että kummassakin maassa meidät on yritetty ryöstää ja olemme muutenkin törmänneet vähintäänkin epäilyttävään meininkiin. Myöskään Turkin Alanya ei tehnyt (yllätysyllätys) vaikutusta, kuten ehkä huhtikuisista postauksista muistatte.

3 x eniten matkalla ärsyttää

Ihmiset, jotka eivät ota muita huomioon. Jokainen varmaan tunnistaa ihmistyypin, joka ei huomioi kanssaeläjiä ollenkaan? En siedä tällaisia otuksia yhtään missään, mutta erityisesti ne kismittävät aina reissussa. Esimerkiksi jossain nähtävyydellä kekkaloidaan ikuisuus eikä lainkaan mietitä, että joku muukin saattaisi ehkä haluta päästä näkemään kohteen tai kuvata sitä. Ei saisi yleistää, mutta monesti brittituristit saavat verenpaineen nousemaan käytöksellään…

Lentokoneessa penkin selkänojaa potkivat ja hakkaavat ihmiset sekä vessassa ravaajat. Jaksan aina ihmetellä, miten muutaman tunnin lennolla pitää käydä vessassa monen monta kertaa. Ja totta kai nämä vessaseikkailijat istuvat aina ikkunan vieressä, joten koko rivi saa harrastaa pakotettua taukoliikuntaa loikkiessaan pois tieltä. Myös sankarit, jotka potkivat ja hakkaavat selkänojaa aiheuttavat minulle hampaiden kiristystä! Lapset ehkä vielä jotenkin ymmärrän (mutta en heidän vanhempiaan, jos eivät puutu asiaan), mutta valitettavasti joukkoon mahtuu myös aikuisia…

Jonottaminen iholle tunkevien kanssaihmisten kanssa. Tämä alkaa yleensä jo lentokentällä ja jatkuu heti lennon laskeuduttua. Ahdas käytävä, kaikki tönivät ja tuuppivat, ihmiset tulevat iholle. Hrrrr, painajainen.

3 x matkatavara eli näitä ilman en matkusta (unohdetaan passit, rahat ym. itsestäänselvyydet)

Aurinkolasit. Näin migreenistä enemmän ja vähemmän kärsivänä olen oppinut arvostamaan aurinkolaseja. Saan liiasta auringosta helposti migreenin, mutta olen huomannut aurinkolasien estävän (tai ainakin viivyttävän) kohtausta. Viiletänkin usein ihan koti-Suomessakin aurinkolasit päässä kevättalven ensimmäisistä aurinkoisista päivistä lokakuun pimeyteen saakka!

Vastamelukuulokkeet. Tykkään kotonakin nukahtaa kuunnellen murhamysteereitä, ja sama meno jatkuu reissussa. Lisäksi on ihan kiva, että lennoilla voi blokata muun maailman ympäriltään kuulokkeiden avulla.

Pikkusakset. Ei ole tainnut olla yhtäkään reissua, joille näillä ei olisi ollut käyttöä? Aina tulee tilanteita, että joku pitää saada auki tai revennyt kynsi pitää päästä leikkaamaan. Onpa näillä joskus nyrhitty itselle jonkinlainen otsis kesken reissun, kun jollain vastaantulijalla se näytti hyvältä. Itselläni ei niinkään…

3 x turhin matkatavara

Kolmijalka. Aina kotona kuvittelen, että jaksan raahata kolmijalkaa kaikkialle mukana, mutta totuus on kovin usein ollut jotain muuta. Lisäksi olen hieman arka jättämään kameraani minnekään yksinään (käyttäisin kolmijalkaa lähinnä itseni tai meidän kuvaamiseen), joten vaikka jaksaisinkin raahata kolmijalkaa mukana, niin harvoinpa sitä tulee kuitenkaan käytettyä.

Vaatteet, jotka vaativat silitystä. Jos jotain kotityötä vihaan, niin silitystä. Vielä vähemmän nautin siitä reissusta. Siksipä kaiken maailman ruttuun menevät vaatehärpäkkeet ovat laukussani vain turhaan viemässä tilaa.

Hattuarmeija. Rakastan päähineitä; hattuja, pipoja ja lippiksiä, mutta olen kuitenkin todella huono käyttämään niitä. Saatan kotona suunnitella ottavani kivoja kuvia lierihattu päässä tai pipo silmillä, mutta harvoin jaksan kohteessa kuitenkaan vetää mitään päähäni. Niinpä minulla saattaa olla matkalaukussa useampikin päähine viemässä ihan turhaan tilaa..

3 x ihanimmat kokemukset matkalla

Paikallisten mummojen luona asuminen Splitissä ja Dubrovnikissa. Tätä muistelen edelleen lämmöllä! Matkustimme Kroatiaan pahimpana sesonkiaikana, emmekä olleet varanneet majoitusta etukäteen. Ensimmäisen päivän yritimme löytää majoitusta, mutta kaikkialla myytiin eioota. Olin jo varma, että vietämme viikon rannalla nukkuen, mutta kuinka ollakaan, törmäsimme paikalliseen mummoon, joka oli halukas majoittamaan meidät, kunhan koirat eivät olisi ongelma. Ja noh, jos tunnette yhtään meikäläistä, niin minähän elän ja hengitän koiria, joten mahdollisimman korrektein riemunkiljauksin lähdettiin mummon matkaan (tämä on taas hyvä esimerkki huolettomuudesta ja sinisilmäisyydestä). Mummo oli ihana, koirat vielä ihanampia. Myöhemmin, kun halusimme jatkaa matkaa Dubrovnikiin, mummo vinkkasi meille ystävästään, jonka luokse pääsimme majoittumaan. Samainen mummo kertoi meille myös salareitistä Dubrovnikin linnan muurille ja ”pakotti” meidät maistelemaan kaikkia paikallisia herkkuja.

Eroaminen Kööpenhaminassa. Jos ihmettelet, miten ihmeessä ero voi löytyä ihanimpien kokemusten listalta, kannattaa lukea aiemmin kirjoittamani ”Kööpenhaminassa jopa eroaminen on kauniimpaa” -postaus. Oli ihanaa, että vihdoin sain tehtyä isoja ja ehdottoman oikeita päätöksiä monen kuukauden jahkaamisen jälkeen. Ja vielä ihanampaa oli se, että reissun jälkeen, oman asunnon myötä, aloin vihdoin löytää sitä kauan kadoksissa ollutta minääni.

Baltian roadtrip. Tämä oli ensimmäinen pidempi autolla tehty reissu ulkomaille. Matkalla sattui ja tapahtui – ja välillä jopa pelotti, mutta kaikesta selvittiin. Kotiin tultiin satasia köyhempänä, mutta monta kokemusta rikkaampana! Ennen tätä reissua en myöskään ollut varma, olisiko automatkailu mun juttu, mutta niin vain innostuin!

Olisi hauska herättää haaste uudestaan henkiin muissakin matkablogeissa! Tai jos olette mahdollisesti osallistuneet tähän jo aikaisemmin, niin olisi mielenkiintoista päästä lukemaan teidän ”kolmosianne”!

(17) Kommentit

  1. Täytyy laittaa harkintaan, josko tähän osallistuisi, en ollut tähän aiemmin törmännyt. Tykkään tallaisista itsekin. Matkajuttujenkin kirjoittamisessa tosin on tekemistä, aika jäljessä ollaan niissä. Lentokoneessa penkin selkänojaa potkivat ja hakkaavat ihmiset tosiaan muuten ärsyttävät.

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      Tartu / tarttukaa ihmeessä haasteeseen 🙂 Mulla tällaiset erikoispostaukset toimii hyvin täytteenä, jos muuten meinaa iskeä blogihiljaisuus. Toki teillä ei ehkä tätä ongelmaa ole, kun reissaatte niin paljon 😀

  2. En muista nähneeni muilta vastaavaa haastetta tehtynä, enkä siis itsekään ole tehnyt. Ehkäpä voisin osallistua. Nää on hyviä, kun tulee kerrottua asioita ikään kuin behind the scenes. Lukemalla pääsee tutustumaan ihmiseen blogin takana.

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      Joo, oon samaa mieltä! Oon ite tosi utelias, ja ehkä juuri siksi tykkään lukea kaikkia tällaisia ”paljastuspostauksia” muiden blogeista 😀 Kiva oppia hieman tuntemaan tyyppejä blogien takaa!

  3. Hauska haaste! Olen itsekin paikallisissa ruokakaupoissa hengailija. Viimeksi Kreikan ruokakaupasta mukaan lähti perunapuristin 4 eurolla. Haaveilen itsekin tällä hetkellä Etelä-Afrikan matkasta.

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      Hahhah, heräteostokset on parhaita 😀 Mielenkiinnosta, onko puristimelle tullut jo käyttöä?

  4. Tämä oli kyllä niin pitkä haaste, että alkupää jo unohtui kun pääsi jutun loppuun 🙂
    Mutta ainakin pari kohtaa jäi tänne asti mieleen: tuo tutun tuntuisten paikkojen viehätys – vaikka mekin olemme nähneet laskutavasta riippuen 2/3 maailmasta, niin näitä jos olisi pakko valita joku muu maa kuin Suomi, jonne asettuisi, niin kyllä se kait Pohjoismaa olisi, vaikka Tanska.
    Tuosta vessassa ravaamisesta – kun veritulppavaaran takia on pakko koneessa liikuskella mielellään tunnin parin välein, niin tuo vessassa käynti on tavallaan luonteva ”kohde” vaikkei olisi asiaakaan. Tosin tämän tietäen yritän saada käytäväpaikan, mutta aina ei onnistu. Eli eivät kaikki ehkä tuota huvikseen tee …

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      Joo, saman pistin merkille! Ensin katsoi, että ”eihän tässä montaa kohtaa ole”, mutta olihan niitä ihan riittävästi.

      Ja nostit kyllä tärkeän näkökulman esille tuohon vessassa ravaamiseen liittyen. Ajattelin todellakin liian mustavalkoisesti ja omista lähtökohdista käsin, eikä sairaudet tms. tulleet mieleenikään! Pahoittelut tästä!

      1. No niin, lopultakin päädyin itsekin ”vastaamaan” tähän – käy tsekkaamassa tästä: https://meriharakka.net/2023/01/10/kolme-kertaa-matkailusta/

  5. Nämä haasteet on aina kivoja! Just kun oppii enemmän itse kirjoittajasta myös 🙂 Nuo selkänojiin potkivat on kyllä niin ärsyttäviä ja itteä ärsyttää aina lentokentillä ihmiset jotka liimautuu laukkuhihnalle kiinni niin, ettei muut näe yhtään missä oma laukku menee… Argh!

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      Joo, mä tykkään näistä tosi paljon! Ja vielä kun löytyy matkailuun liittyviä, niin oon ihan innoissani 😀 Joo, jaan kyllä tuon saman ärsytyksen noista tyypeistä, jotka liimautuvat iholle!

  6. Enpä ole tätä haastetta nähnyt vaikka täällä myös toinen, joka on liekeissä näihin. Haaste otettu vastaan.

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      Jes, mahtavaa! Jään odottamaan postausta 🙂

  7. Onpa hauska haaste! En ole koskaan edes ajatellut, millaisia hyviä/huonoja/outoja tapoja kuljetan mukanani matkoille. Enkä välttämättä pystyisi valitsemaan vain kolme parasta matkakohdetta. Myös ne paikat, joihin en koskaan palaa, voivat olla jonkun suosikkeja. Näin on just Puolan ja Latvian kohdalla. Puolaa oikein rakastan ja Latvian Riika ja Jurmala ovat paikkoja, jonne meinaan palata vielä useamman kerran 😁. Taas, ärsytyksen kohteita voisin kopsata postauksestasi sellaisinaan.

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      Heh, sehän näissä on hauskaa, että vastaukset saattaa olla joko ihan päinvastaisia tai sitten tosi samanlaisia, kuin mitä itse vastaisi! 🙂 Mä tiedän moooonta Puola- ja Latvia-fania, mutta itse en lukeudu niihin – ainakaan vielä. Voihan olla, että mielipide näistä vielä muuttuu 🙂

  8. Mari /Kodinvaihtaja says:

    Ihana juttu – vähän vaativa kyllä. Toi mummojuttu lämmitti mieltä. Näköjään kielitaito heillä riitti hyvin👌👌👌

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      Nooh, kielitaito ei riittänyt alkuunkaan 😀 Kyllä siinä pitkälti mentiin elekielellä sekä ruutupaperilla ja kynällä! Piirrostaidot ei kenelläkään (ei meillä eikä heillä) olleet mitenkään kummoiset. Mutta hengissä selvittiin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *