Olen jostain syystä aina yhdistänyt sadepäivät ja museovierailut toisiinsa. On ihanaa pujahtaa sateesta museon lämpöön, rauhoittua ja kierrellä siellä omaan tahtiinsa. Nähdä, kokea ja yllättyä. Olipa kyseessä sadepäivä tai ei, niin Pohjois-Savosta löytyy monta mielenkiintoista museota, joihin kannattaa poiketa. Me ehdimme käydä niistä vain osassa, mutta halusin tulla vinkkaamaan näistä helmistä teillekin.
Kaupallinen yhteistyö: Iisalmi ja tienoot
1. Panimomuseo on ainoa yleisölle avoinna oleva suomalainen panimomuseo
Iisalmessa olutta on valmistettu pian jo 145 vuotta. Olvin panimon kupeessa, Olvi-oluthallilla sijaitsee Panimomuseo, jossa voi tutustua oluen pitkään historiaan ja oluen valmistuksen eri vaiheisiin. Museo on perustettu 1988, ja sen esineistö on peräisin 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alkupuolelta ja sitä on kerätty Suomesta ja muualta Euroopasta. Nähtävillä on muun muassa 1900-luvun alun oluen varastotynnyrit, talouskaljan pulllotuskone sekä alkakorkkauskone, jolla tehtiin limupullojen repäistävät korkit.
Museo esittelee monipuolisesti oluen historiaa ja valmistusta vaihe vaiheelta. Vierailulla voi paneutua yli sadan vuoden takaiseen olutesineistöön, 1910-luvun laboratorio- ja konttoritiloihin sekä 1980-luvun mainosverstaaseen, jossa ideoitiin ja toteutettiin käsityönä mainoksia kauppoihin, autoihin ja lehtiin. Oman yrittäjä- ja työtaustani takia innostuin erityisesti siitä, miten paljon mainosmateriaalia museossa oli nähtävillä: printtimateriaalin lisäksi museossa pyöri televisiomainoksia usealta vuosikymmeneltä. Niitä tutkimalla huomasi paitsi aikansa trendit myös sen, miten erilaiset säädökset ja lait ovat ajan saatossa iskeneet erityisesti alkoholimainontaan. Kaksimieliset, olutta ja sen ominaisuuksia ihannoivat mainokset eivät enää tänä päivänä menisi missään kanavassa tai mistään seulasta läpi.
Tiesitkö, että Olvilla kummittelee? Saimme vierailumme aikana kuulla Olvin työntekijöiltä, miten he olivat kuulleet vanhassa päärakennuksessa korkokenkien kopinaa useamman kerran. Liekö sattumaa, että Olvin toimitusjohtaja Evert Åbergin vaimo Hedwig, joka oli tunnettu OLVI-säätiön perustamisen ohella siitä, että hän kulki ympäriinsä koroissaan? Niin tai näin, mutta mekin saimme osamme kummituksista vierailumme aikana. Vanhassa päärakennuksessa nimittäin laukesi hälyt päälle hetkeä ennen kuin olimme menossa sinne. Koko rakennus tarkastettiin, mutta ketään ei näkynyt. Liekö Hedwig käynyt tarkastamassa, ketä oikein oli tulossa vierailulle Åbergien vanhaan kotiin?
Panimomuseo sijaitsee osoitteessa Luuniemenkatu 4, 74100 Iisalmi, Olvi-oluthallilla panimon kupeessa. Museoon ei ole pääsymaksua, mutta opastettu 4-20 hengen maksuton museokierros on mahdollinen erikseen varaamalla. Kierroksen tarjoaa museon ylläpitäjä OLVI-säätiö. Olvi-oluthallilla toimii myös panimohenkeen sisustettu ravintola, jossa on tarjolla todella laadukasta ja monipuolista lounasta – lämmin suositus!
2. Taidemuseo Eemil – näköalapaikka Halosen taiteilijasuvun taiteeseen
Vuonna 1976 avattu Taidemuseo Eemil sijaitsee Lapinlahden kirkonkylässä, vajaan 30 kilometrin päässä Iisalmesta ja noin 60 kilometrin päässä Kuopiosta. Kauttaaltaan remontoitu museo toimii aitiopaikkana Halosen taiteilijasuvun taiteeseen. Siellä esitellään kuvanveistäjä Eemil Halosen sekä Halosten taiteilijasuvun monipuolista tuotantoa, joka pitää sisällään niin veistoksia kuin maalauksiakin.
Halosen taiteilijasuku -näyttely. Halosen taiteilijasuku on lähtöisin Lapinlahdelta, Pohjois-Savosta. Kymmenkunta Halosta teki elämäntyönsä maalaustaiteen, kuvanveiston, taidevalannan, käsityön, musiikin ja teatterin parissa. Halosen taiteilijasuku -kokoelmanäyttely esittelee Eemil, Antti, Arttu, Kalle, Pekka ja Heikki Halosen taidetta Halosten Museosäätiön kokoelmista. Kokoelmanäyttely on esillä noin vuoden 2025 loppuun saakka. Suvun kuuluisimmat taiteilijat ovat serkukset taidemaalari Pekka Halonen (1865–1933) ja kuvanveistäjä Eemil Halonen (1875–1950), jotka ovat maamme taidehistorian kärkinimiä. Pekka Halonen tunnetaan ennen kaikkea suomalaisen maiseman sielun, maalaiskansan ja perheidyllin ilmentäjänä, kun taas Eemil Halonen oli taitava kansankuvaaja, Kalevalan tulkitsija ja tunnustettu muotokuvien tekijä.
Aarne Paldanius -kokoelmanäyttely. Museon kokoelmanäyttelyssä esitellään Halosen taiteilijasuvun lisäksi vuosittain vaihtuvana näyttelynä yläsavolaista taidetta ja teemanäyttelyjä. Tällä hetkellä näyttelyn taiteilijana on ITE-taiteilija ja kuvanveistäjä Aarne Paldanius, jonka töitä voi ihastella Taidemuseo Eemilissä tammikuun loppuun saakka. Aarne Paldanius (s. 1915) syntyi lapinlahtelaiseen maanviljelijäperheeseen. Kasvaessaan mies alkoi haaveilla taideopinnoista, mutta haave ei saanut kannatusta 1930-luvun maalaisyhteisössä. Osittain vanhempiensa toiveesta ja osin velvollisuudesta Paldanius jäi hoitamaan kotitilaansa. Taide ei kuitenkaan jäänyt missään vaiheessa pois kuvioista, vaan Paldanius pystyi yhdistämään työn ja harrastuksen. Kaikki kuitenkin muuttui, kun viisikymppinen Paldanius sairastui vakavasti ja häneltä kiellettiin kaikki raskaat työt. Toipilaana Paldaniuksella oli vihdoin aikaa taiteelle. Hän oli monipuolinen taiteilija, joka paitsi piirsi ja maalasi öljyväreillä, myös veisti savea, kipsiä ja puuta. Taidemuseo Eemilissä on nähtävillä useita hänen piirustuksiaan ja maalauksiaan sekä muutama puuveistos.
En tiedä miksi, mutta minulle tulee taidemuseosta heti jotenkin hurjan hyvä mieli. Kaikki on uutta ja selkeää ja teokset on laitettu kauniisti esille. Aloitamme kierroksen tutustumalla Halosen taiteilijasuvun töihin. Tunnistan Antin maalauksista heti Väisälänmäen, ja useat muutkin maalaukset vievät minut lapsuuteni kesiin, joissa kirmattiin niityillä vanhoissa kunnon Suomi-maisemissa. Sen sijaan Eemilin veistoksia katsellessa joudun myöntämään tietämättömyyteni: en muista lukeneeni taiteilijasta aiemmin, eivätkä teoksetkaan näytä tutuilta. Yllätyn myös veistosten koosta. Odotin niiden olevan huomattavasti pienempiä, mutta suurimmat niistä yltävät moneen metriin. Kun siirrymme Paldaniuksen näyttelyn puolelle, on kuin tekisimme loikan ajassa; niin erilaisia Halosten ja Paldaniuksen työt ovat. Eikä niitä kai voi edes mitenkään verrata toisiinsa. Jostain syystä Paldaniuksen työt tekevät minuun vaikutuksen. Voisin vain jäädä katselemaan niitä, sillä tuntuu, että mitä enemmän niille antaa aikaa, sitä paremmin ne aukenevat: piirustuksiin ja maalauksiin tupsahtelee koko ajan uusia kasvoja ja pienenpieniä yksityiskohtia, kun jaksaa vain etsiä. Monissa teoksissa myös tapahtuu paljon ja tunnelma on paikoitellen jopa kaoottinen. Vaikka teokset toimivatkin oman aikakautensa ilmentäjinä, en voi olla ajattelematta, että niissä on nähtävissä myös taiteilijan mielenmaisemaa. Ehkä näen maalauksissa jotain yhtäläisyyttä myös omaan hektiseen arkeeni ja siksi Paldaniuksen työt puhuttelevat?
Taidemuseo Eemil sijaitsee osoitteessa Suistamontie 3, 73100 Lapinlahti. Museovierailulle on saatavilla etukäteen tilaamalla opastus, jota suosittelen lämpimästi. Itseltä olisi jäänyt paljon tietoa saamatta ja yksityiskohtia huomaamatta, ellemme olisi saaneet opasta mukaan. Lämmin suositus Taidemuseo Eemilin oppaille, joilla on taito kertoa taideteoksista innostavasti ja kansankielisesti!Pääsymaksu aikuisilta on 10 euroa, alle 18-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Opiskelijat, eläkeläiset, työttömät, varus- ja siviilipalveluksessa olevat 8 euroa. Taidemuseo Eemil on myös museokorttikohde!
3. Rukajärvikeskus – aikamatka rintamalle
Rukajärvikeskus kertoo nimensä mukaisesti Rukajärven suunnan taisteluiden historiasta. Keskus toimii kahdessa toimipisteessä – Lieksassa ja Kiuruvedellä, ja molemmat keskukset sekä niiden näyttelyt täydentävät toisiaan. Sekä Lieksa että Kiuruvesi ovat tärkeitä Rukajärven suunnan sotahistorian kannalta. Vuosina 1941–1944 Rukajärven suunnalla taisteli jatkosodassa 35000 miestä, kun täydennysjoukot lasketaan mukaan. Hyökkäysvaiheessa sotilaita oli 25000 ja asemasotavaiheessa n. 15000. Lisäksi Rukajärven rintamalla toimi noin tuhat lottaa.
Me vierailimme Kiuruvedellä sijaitsevassa Rukajärvikeskuksessa, joka on kompakti museotila Hotelli Peltohovin yhteydessä. Keskuksesta löytyy muun muassa veteraanien rintamalla valmistamia puhdetyöesineitä ja taideteoksia. Esillä on useita video- ja ääninauhoja sekä veteraanien luovuttamia valokuvia. Jännittävä yksityiskohta on Rukajärvellä kaatuneiden 2750 sotilaan sekä vangiksi jääneiden sotilaiden yksityiskohtaiset tiedot, joita pääsi myös lukemaan
En tiedä, johtuiko se nykyisestä maailmantilanteesta vai mistä, mutta museo veti sanattomaksi. Kieltämättä mieleen nousi useamman kerran ajatus siitä, onko sota taas lähivuosina mahdollinen Suomessakin. Omassa tunnepuuskassani en voinut kuin ihailla sitä tapaa, jolla veteraanit olivat rintamalla yrittäneet saada iloa irti erilaisista veistoksista ja kuinka kaikesta kauheudesta huolimatta rintamalta lähetettyihin kirjeisiin oli yritetty sisällyttää myös jotain positiivista.
Rukajärvikeskus sijaitsee samassa rakennuksessa Hotelli Peltohovin kanssa, osoitteessa Asematie 9, 74700 Kiuruvesi. Vierailu museossa maksaa 8 euroa, jonka lisäksi on mahdollisuus myös opastettuun kierrokseen. Me piipahdimme museossa ilman opastusta, mutta uskon, että vierailusta olisi saanut paljon enemmän irti oppaan kanssa. Samalla reissulla söimme aamiaista Peltohovissa, joka oli todella monipuolinen ja kauniisti katettu. Suosittelenkin yhdistämään Peltohovin aamupalan tai lounaan museovierailuun!
Lisäsuositus: Postimerkkimuseo esittelee suomalaisen postimerkin historiaa
Samassa rakennuksessa Panimomuseon kanssa toimii myös Suomen ensimmäinen yksityinen Postimerkkimuseo, joka on avattu vuonna 2010. Museoon on helppo piipahtaa Panimomuseo-käynnin yhteydessä, eikä sinne(kään) ole erillistä pääsymaksua. Museon päänäyttely esittelee suomalaisen postimerkin historiaa itsenäistymisen ajasta 2000-luvulle, ja esillä oleva aineisto koostuu sekä omista että vierailevista yksityiskokoelmista. Postimerkkien lisäksi museossa on esillä myös muuta aiheeseen liittyvää vaihtuvaa aineistoa, kuten postikortteja, kirjeitä ja leimoja. Postimerkkinäyttelyiden ohessa museo tarjoaa myös näkökulmia postimerkkeilyyn harrastuksena sekä postimerkkeihin liityviin tarinoihin ja historiallisiin taustoihin vaihtuvien valokuva- ja esinenäyttelyiden myötä.
Mikä museoista herätti eniten kiinnostusta? Entä oletko käynyt jossain näistä? Mikäli Iisalmi & tienoot -museotarjonta kiinnostaa laajemminkin, pääset tutustumaan siihen täältä.
En ollut käynyt näissä mistään ja itse asiassa en ollut mistään näistä edes kuullut. Nämä kuulostivat kaikki varsin kiinnostavilta, mutta jos kiinnostavin pitäisi sanoa, niin kyllä se ilman muuta olisi Panimomuseo. Sotahistoriaan keskittyvissä museoissa olen aika paljon käynyt jo aiemmin, mutta mielellään tuolla silti vierailisi.
Panimomuseo oli kyllä huikean monipuolinen ja kiinnostava! 🙂 Tosin tuntui hassulta, että jotkut omat ”lapsuusmuistot” (kuten osa tv-mainoksista) ovat jo museokamaa 😀 Tunsin oloni todella vanhaksi!
Kuuntelitko Rukajärvikeskuksessa nauhoitteita? Kertoivatko lotat siellä kokemuksistaan?
En tiennytkään, että muualla ei yleisö pääse panimomuseoihin.
Me ei kuunneltu nauhoitteita 🙂 Joo, tuo panimoasia oli mullekin uutta tietoa!
Mielenkiintoisia museoita, joista eniten kiinnostaa jo oman pienpanimo-olutharrastuksenkin vuoksi Olvin panimomuseo. Panimon historia sinänsä on jo varsin tuttu, mutta olisi hienoa päästä tutustumaan siihen myös museon kautta. Hauska pointti muuten tuosta mainonnasta, on niin totta että iso osa jostain 90-luvun mainoksista ei todellakaan menisi läpi nykyään, melko kaksimielisiä ja härskejä juttuja käytettiin silloin.
Uskon, että tykkäisit Olvin panimomuseosta 🙂 Se on rakennettu jotenkin tosi kivasti, ja tarinaa on helppo seurata. Ja kieltämättä huvitti ne vanhat mainokset: onko tällainen oikeasti joskus ollut ok? 😀 Mutta niin se maailma muuttuu. Enkä aina tiedä, onko suunta kovin hyvä.
Erilaiset museot avaa aina silmiä ja niissä on kiva käydä kun aina oppii jotain uutta. Oon itekin jotenkin kummasti alkanut kiinnostua yhä enemmän museoista ja oonki miettinyt, oonko jo tulossa vanhaksi 😀 Tuo panimomuseo olis mielenkiintoinen!
Heheh, ehkä me aletaan siirtyä mummokerhoon? 😀 Ei mutta jotenkin sitä on (nyt vasta) tajunnut, miten tärkeää on tietää historiaa, jotta voi ymmärtää nykymaailmaa.
Kiinnostavia museoita kyllä. Olvin olut on vielä ollut aina suosikkini suomalaisista perusoluista. Muistan muuten hyvin nuo limsapullojen repäisykorkit. Moni itku on lapsena itketty, kun niistä sai haavan sormeen. Hieno funkistalo muuten tuo vanha päärakennus!
Olin aikoinaan perustamassa Turkuun Cosmic Comic Cafe -baaria ja päätimme yksimielisesti ottaa hanoihin Olvia, koska se oli kaikkien osakkaiden suosikki. Saimme tietenkin myös Olvin jälleenmyyjille ja sidosryhmille tarkoitetut Olvi-kalenterit ja täytyy sanoa, että niiden tapaisia tuskin enää nykyään kukaan Suomessa tekee.
Mua ei ole ollut olemassa repäisykorkkien aikakautena, mutta itsellekin tuli mieleen, että moni on niihin varmasti sormensa telonut…
Oi, Turun Cosmic Comic Cafe on tuttu paikka! 🙂 Ja hyvän valinnan teitte oluiden suhteen 😉 Mullakin on hämärä mielikuva noista Olvin kalentereista. Mutta muistan myös, ettei meidän lasten annettu niitä turhan kauaa tutkia 😀
Arvelinkin, että CCC vois olla sulle tuttu paikka 🙂 Kiitos, oltiin itse asiassa yhdessä vaiheessa Turun kolmanneksi eniten Olvia myyvä ravintola. Juu, niitä kalentereita ei varmaan lapsille näytetty kantta pitemmälle – eikä muuten näytetty Cosmicissa asiakkaillekaan 🙂
Jes, hyvä te! Ja joo, oon kuullut, että monessa paikassa ne oli ihan vaan henkilökunnalle (olipa kyseessä sitten minkä tahansa alan yritys) 😀
Nämä kaikki oli itelle ihan uusia tuttavuuksia ja panimomuseo alkoi kovasti kiinnostamaan, varsinkin ne vanhat mainokset! Täytyypä joskus ajella etelään Kajaanin ja Kuopion kautta ja käydä museoimassa 🙂
Suosittelen lämpimästi! Mainoksia on paljon nähtävillä, ja pelkästään jo niiden parissa vierähtää varmasti tovi jos toinenkin 🙂
Museoita taitaa riittää Suomessa joka lähtöön 🙂 Juuri tutustuin Bongaa paikka! -nimiseen uuteen pieneen kirjaan, jossa siinäkin on mm. lista oudoimmista museoista. Mikään näistä ei kuitenkaan ollut sille listalle päätynyt. Mutta vakavasti harkitsen vierailua perämoottorimuseossa 🙂
Joo, en tiedä onko vaan ”Suomi-juttu”, kun kaikesta pitää tehdä museo 😀 Perämoottorimuseo kuulostaa vähintäänkin erikoiselta!
Museoissa pääsee pakoon kuumuutta ihanaan viileään, ilmastoituun ilmaan, ainakin tällä Maltalla 😁.
Meidän poppoo olisi kiinnostunut kaikista eniten juuri postimerkkimuseosta. Kun itsekin olen joskus keräillyt postimerkkejä, olisi kiva nähdä, millainen on filatelia tositarkoituksella harrastettuna. Kiitos vinkistä!
Myös Rukajärvikeskus olisi mielenkiintoinen näyttely. Toivottavasti sotiminen jääkin vain historiaksi.
Hahah, totta! Ulkomailla tulee museoihin mentyä monesti juuri hellettä karkuun! Mä en koskaan kerännyt postimerkkejä, vaikka äiti sitä harrastusta yritti kovasti ratsastuksen TILALLE tyrkyttää (jännä juttu) 😀
Ihan vieraita museoita minullekin. Rukajärvikeskus vaikuttaa kiinnostavalta. Vanhat esineet on aina niin kauniita.
Ne on! Ja ihan uskomatonta, miten joku on (erit. sodan keskellä!) saanut esim. veisteltyä jotain!
Keräsin lapsena ihan tosissani postimerkkejä. Olisipa jännä nähdä onko museossa samoja merkkejä kuin itsellä oli (tai on jossakin varastossa). Minullekin ihan outoja museoita nämä.
Täällä kerättiin myös postimerkkejä pienenä. Voisi ihan siinä mielessä mennä joskus katselemaan, jos tuolla suunnilla pyörii valmiiksi. 🙂
Kannattaa piipahtaa! 🙂 Siellä on hurjan paljon merkkejä esillä!
Oi, olispa hauska kuulla, löytyykö tuolta tuttuja merkkejä! 🙂 En ainakaan itse tunnistanut yhtäkään, vaikka lapsena lähettelin paljon kirjeitä (ja valitsin vanhempien postimerkkivarastosta aina ne kivoimman näköiset omiin kirjeisiin).
Itse pääsin pitkän odotuksen jälkeen käymään kesällä Olvin panimomuseossa. Korona-aikana se oli aina kiinni, kun Iisalmessa vierailin. Varsinkin ne Olvin vanhat televisiomainokset olivat huippuja!
Kivat vinkit nämä kolme museota, tuli pari itselle lisää vierailukohteeksi 🙂
Kiva kuulla, että postauksesta löytyi uusia kohteita käytäväksi 🙂 Ja samaa mieltä televisiomainoksista! Niiden parissa vierähti aikaa, kun jäin katselemaan 😀