Hävettää myöntää, mutta viime talvi tuli pitkälti vietettyä sisätiloissa; emme juurikaan käyneet missään – ainakaan retkeilemässä. Taisimme jo elokuussa päättää, että otamme tästä talvesta kaiken ilon irti sekä harmaina lonkeropäivinä että pilkkopimeinä iltoina. Helpotusta (vai pitäisikö sanoa lisävaloa) tähän päätökseen toi Valostore-paketti, joka saapui meille marraskuussa, eli juuri pimeimpänä aikana, jolloin olisi ollut kovin helppoa jäädä sohvannurkkaan katsomaan telkkaria.
Tuotteet saatu: Valostore.
Postaus sis. affiliate-linkkejä
Valaistuminen metsäteillä
Paketista paljastui ensimmäisenä odotettu Purelux Panther Aero S540 -lisävalo, jonka mies asensi heti autooni. Oli kuulemma helppo homma, eikä siinä kauaa mennytkään. Mutta voi kuulkaa, minun ja lisävalon välillä on ollut pelkkää rakkautta ensiajosta lähtien! Myönnän, etten ymmärrä tekniikasta tämän(kään) osalta yhtään mitään, mutta voin kertoa, että lisävalon myötä koin valaistumisen – kirjaimellisesti.
Autossani on siis omasta takaa parhaat päivänsä nähneet ”myrskylyhdyt” toimittamassa valojen virkaa. Ne olivat niin huonot ja himmeät, etteivät vastaantulijat aina edes tajunneet, että ajelen pitkät päällä. Ja kun ajaessa ei ole nähnyt paria metriä pidemmälle, talven runtelemat tai kinosten peittämät metsäautotiet olivat viimeinen paikka, jonne olen halunnut lähteä ajamaan.
Oman lisäjännityksensä autoiluun on tuonut myös Kanta-Hämeen älyttömän vahva peura- ja kauriskanta, jonka seurauksena sarvipäitä hyppelee vähän väliä autotiellä. Kotipihamme kaurisperhe on muuten (jäljistä päätellen) myös tehnyt läheistä tuttavuutta uuden lisävalon kanssa! Onneksi eivät kuitenkaan ole saaneet sitä irti…
Nyt meillä on kuitenkin useampi kuukausi yhteiseloa lisävalon kanssa takana ja voin ihan rehellisesti käsi sydämellä (ilman yhteistyötäkin) todeta, että se on ollut paras asia hetkeen. En ymmärrä, miksi kituutin niin kauan huonoilla valoilla (ja jämähdin osittain senkin takia kotisohvalle), kun ratkaisu olisi ollut näinkin helppo ja yksinkertainen.
Valo on yllättävän tehokas, mutta silti silmälle mukavan pehmeä. Alla olevassa kuvaparissa näette likaisen tuulilasin lisäksi, miten paljon näkyvyys parani lisärin ansiosta. Nyt jopa vastaantulijat tietävät, ajelenko lyhyillä valoilla vai onko kenties jotain muuta päällä.
Paremman näkyvyyden lisäksi on pakko sanoa, että tykkään todella paljon lisävalon muotoilusta: se ei ole mikään järkyttävä möhkäle, vaan todella siro ja (jos lisävalosta voi näin sanoa) tyylikäs.
Taistelu otsalampusta
Valostore piti huolen siitä, että näemme eteemme myös metsässä, autoteiden ulottumattomissa. Aiemmat otsalamput ovat kadonneet vuosien varrella mikä minnekin, joten oli kiva saada päivitystä myös tälle osastolle. Lumonite Compass -sarjan ostalamppu yllätti ensimmäiseksi valotehollaan, joka on pysynyt retkien ajan yhtä hyvänä, ilman heikkenemisen merkkejä.
Valoteho on ollut riittävä myös hieman haastavimmissa maastoissa, kuten kallioluolissa ja kivikossa. Mitä taas tulee kuvauspuoleen, valoteho on ollut riittävä, ja olenkin sen ansiosta vuosien jälkeen innostunut jälleen pimeässä kuvaamisesta, kun ei tarvitse kikkailla salaman kanssa. Tarkoitus olisi jossain vaiheessa koostaa postaus pimeässä kuvauksesta – sekä jakaa parhaat otokset tältä talvelta!
Ainoa, mikä otsalampun kanssa on hieman hiertänyt, ovat olleet käyttövuorot. Mies nimittäin ihastui otsalamppuun niin palavasti, että kantaa sitä päivittäin mukana töissä. Pikalataus on pitänyt huolen siitä, että samaisella lampulla pääsee työpäivän jälkeen näppärästi myös lenkkeilemään koiran kanssa tuonne pimeyteen. Leveä valokeila on myös ollut todella kätevä, sillä samasta valosta pääsee nauttimaan myös koira ja/tai lenkkikaveri.
Mitä muuta alkuvuoteen kuuluu?
Tammi- ja helmikuu tuntuivat hujahtavan silmänräpäyksessä, joten ajattelin tässä samassa postauksessa kertoa myös muita kuulumisiani ”valokuplan” ulkopuolelta. Ulkomaanreissujen puolesta näyttää tällä hetkellä pakostakin hiljaiselta. Oma työkalenteri on täynnä isoja projekteja, jotka ovat pitäneet meidät kotona. Haaveilimme alkuvuoteen Rukan-reissusta revontulineen, mutta jouduimme tällä kertaa jättämään sen väliin.
Levotonta mieltä on kuitenkin edes hieman rauhoittanut se tieto, että pian lähdemme reissuun Elinan kanssa. Olenkin pikkuhiljaa alkanut valmistautua tekemällä muutamia pakollisia ostoksia, joita ilman en tulisi reissussa pärjäämään, mutta muuten valmistautuminen on ollut lähinnä henkistä. Olen katsellut paljon videoita, lukenut blogipostauksia ja artikkeleita sekä tietenkin fiilistellyt Instagramin ja Tiktokin sisältöjä.
Tuntuu hassulta, että kerrankin lähtöön on oikeasti aikaa. Olen yleensä sellainen tuulella käyvä tyyppi, että reissut varataan n-y-t ja lähtö saattaa olla pa(r)h(a)immillaan seuraavana päivänä. Olen muutaman kerran ihmetellyt ääneen, voiko reissaaminen oikeasti olla näin stressitöntä ja pakkaaminen suunniteltua.
Miltä teidän alkuvuosi on näyttänyt? Mitä olette puuhailleet? Entä onko teillä kokemuksia Valostoren otsalampuista tai lisävaloista?
Onpas hyvin valotehoa, pitäs itsellekkin hommata🤔
No niin on! Ihan superit 🙂
Eipä ole kokemusta Valostoren lampuista, mutta hyvältähän nuo näyttävät. Kovin on alkuvuonna kiirettä ollut täälläkin, tuntuu että koko ajan on ollut joku erityinen asia menossa. Mutta nyt alkaa näyttämään siltä, että pahimmat kiireet hieman ehkä helpottavat.
Nämä tosiaan näyttävät hyviltä ja hyvin 😀 Tuo kiire kuulostaa niin tutulta! Toivottavasti päästäis molemmat tekemään enemmän kivoja juttuja lähiaikoina 🙂
No jo on valotehoa 💡 Pitääpäs pistää syssyn ostoslistalle!
Kiitos Harri! Kannattaa käydä vaikka heti nettiostoksilla 😀
Upeet on lamput ja varsinkin valopää😹 Millonka paljastatte määränpään Elinan kanssa??? Musta tuntuu että työ meette uudestaan Färfärfärsaarille…🤔🤔
Heh, pitihän se napata myös ”käyttökuva” 😀 Ja meidän reissun määränpää paljastuu vasta lähempänä lähtöpäivää 🙂
Tilattu ja nyt odotellaan!
Mahtavaa!
Minuakin hävettää myöntää, etten ole tänä talvena ehtinyt juuri lainkaan talviretkeilemään. Kuvittelin, että viimeistään talvilomalla pakkaan ahkion ja rinkan ja sivakoin Saimaan saarille telttailemaan, mutta vielä mitä. Lyhyitä lumikenkä- ja hiihtopyrähdyksiä lukuun ottamatta pysyttelin mökin sisätiloissa. Tänä talvena jäi pohjoisen tykkytunturitkin kokematta. Seuraava oikea reissukin odottaa vasta kesäkuussa, joten aika lailla hiljaiseloa elämä on ollut maailmanympärimatkan jälkeen.
Mutta wau miten upea valoteho tossa auton lisävalossa on. Pitääpä miehelle vinkata!
Talvet on jotenkin hassuja. Ne voi toimia tosi isona inspiraationa, jolloin tekisi vain mieli ulkoilla koko ajan tai maata hangessa kirkasta tähtitaivasta tuijotellen. Tai sitten käy just kuten meille, eli lamaantuu. Toivottavasti sä pääset talvilomalla talviretkeilyn ja -ulkoilun makuun! 🙂
Ja kiitos! Toi on oikeasti tosi hyvä valo. Toivotaan, että miehesi innostuu!
Musta tuntuu, että suomalaisena sitä jotenkin vaan menee talviunille talvella! 😀 Justiin tänne Rukalla ajellessa puhuttiin ajovaloista, vertailtiin missä meidän edellisissä autoissa on ollut hyvät ja huonot ajovalot. Niissä on todella paljon eroja!
Hahah, talviunet on kyl kuvaava sana 😀 Rakastan talvea ja lunta, mutta toi pimeys… Ei kiitos! Ja jep, ajovalot on kyllä tosi erilaisia. Jotenkin sitä ei oo koskaan aiemmin oikein edes ajatellut 😀
Talvi on parhaimmillaan inspiroiva ja kaunis, mutta kyllä täytyy myöntää että itsellä ulkoilu vähenee huomattavasti kesään verrattuna ja mieluummin käy vaikka kuntosalilla pyörimässä 🙂
Niin se vaan on :/ Pelkästään se, että pääsee ulos ovesta, vaatii jo huomattavasti enemmän ponnisteluja kuin kesällä. Sitten kun saa itsensä topattua ja lähtökuntoon, niin aina pitää tehdä vielä jotain tai odottaa toista, ja kohta sitten hiki valuukin solkenaan 😀 Ah, ihana Suomen talvi!
Valostore ja tuollaiset lisävalot olivat asia, josta kuulin nyt ensimmäistä kertaa. Mutta mikä hyöty! Pyydänpä Juhaakin lukemaan saman postauksen. Meidän valokaipuumme on taas alkuvuodesta ratkennut ihan toisella tavalla: Aurinkorannikolla Espanjassa on pidempi päivä ja plusasteet houkuttelevat kävelemään ulkona, vaikka juuri tänään niitä ei suunnilleen viittätoista enempää ole ollutkaan. Aila
Heh, pakko myöntää että jos saisin valita Espanjan Aurinkorantojen ja pimeiden talvi-iltojen väliltä, niin ei kyllä tarvitsisi kauaa miettiä 😀
Kiitos vinkistä! Tehoa ei ole liikaa Volvon perusvalaistuksessa. Täytyy pitää nimi mielessä.
Juha
Volvon omat valot on onnettomat 🙁 Ja kerro, jos päädytte tilaamaan! 🙂
Me harrastetaan otsalamppukävelyitä paljon talvella ja se oli kyllä tosi hauskaa puuhaa! Helpottaa kovasti, kun opettelee metsäpolut ensin valoisalla ulkoa, ettei eksy ihan täysin 🙂 Mahtavaa reissua teille Elinan kanssa! Jännää nähdä, mikä teidän kohde tulee olemaan 🙂
Toi on ihan totta, et täysin tuntemattomiin paikkoihin en välttämättä lähtis otsalamppuilemaan 😀 Muistan, miten mulla aina nuorempana alkoi ”pyöriä päässä”, jos käytin otsalamppua esim. tallilla. Nyt ei ole onneksi sitä ongelmaa 🙂
Ei ole mullakaan tuosta lampusta kokemusta, kun on jo joku vanha lamppu retkeilyvarusteiden joukossa. Se on kuitenkin sen verran iso, että kannan yleensä matkoilla mukana pientä taskulamppua.
Ja vähän on kyllä tullut käytyä ulkona nyt talvella. Sillon kun oli ne hirmupakkaset, niin tuli jonkun verran oltua ulkona, kun näkyi mm. helmiäispilviä ja pastellin sävyisiä auringonlaskuja. Päivittäin tulee kyllä sen verran ulkoiltua, että pyöräilen töihin mennen tullen. Reitti kulkee kaunista rantatietä pitkin, ja juuri eilen havahduin siihen, että linnut on alkaneet jo livertää aamuisin 🙂
Tää otsalamppu on kyllä tosi näppärä, kun se on niin pieni! Menee helposti pienemmässäkin taskussa 🙂 Plus tietenkin saa kädet vapaaksi, mikä helpottaa esim. kuvaamista.
Mä kans viime viikolla ihan hämmästyin, kun kuulin lintujen laulua 😀 Jotenkin on jo niin tottunut pimeyteen ja hiljaisuuteen, että kaikki muu tuntuu vähintäänkin erikoiselta.
Auton lisävaloja olen aina silloin tällöin miettinyt, että siitä olisi kyllä iloa pimeän aikaan rauhallisilla teillä. Ja otsalampusta iloa on kyllä talven pimeillä metsäretkillä.
Se on just näin 🙂 Siitä vaan ostoksille 😉
Me oltiin talvea paossa seitsemän viikkoa auringon alla, ja se oli kyllä niin parasta, että jos olisi mahdollista tehdä joskus vastaavaa niin ilman muuta lähtisin. Talviretkeilyt siis täälläkin jääneet. Nyt on hieman kutitellut ajatus lähteä jonnekin patikoimaan, mutta en ole saanut vielä aikaiseksi. Ehkäpä odotan, että lumet sulaa. Sitten on kivempi tallustella luonnossa.
Heh, kyllä mulle tuollainen valohoito kelpaisi enemmän kuin hyvin 😀