TAMMIKUU. Vuosi alkoi mukavissa merkeissä, kun suuntasimme kaveriporukalla Rukalle. Olimme kaikki ensimmäistä kertaa Rukalla, joten tekemistä ja nähtävää riitti. Kirjoitin reissusta useamman postauksen blogiin ja nautin siitä, että kerrankin löytyi helposti paitsi kirjoitettavaa myös kuvia jaettavaksi sekä täällä blogissa että Instagramissa.
Heti Rukalta kotiuduttuamme alkoi sairastelukierre. Koko tammikuu meni siinä, että olimme miehen kanssa vuoron perään kipeinä. Joukkoon mahtui muutama kuumeeton ja suht terve päivä, jolloin yritimme ottaa ilon irti: saimme muun muassa nauttia revontulista Kanta-Hämeessä ja teimme ”itsemurharetken” Liesjärven kansallispuiston vuokratuvalle Valtteri-myrskyn aikana.
HELMIKUU. Helmikuu oli aikamoista vuoristorataa. Alkukuusta suunnittelin ulkomaan matkoja, tein varauksia, tutkin ja ihmettelin. Ja sitten tuli 24.2., ja koko maailma hajosi. Ennen Ukrainan tapahtumia ehdin listata 10 retkihaastetta tälle vuodelle.
MAALISKUU. Teimme minireissun Bomballe ja Kolin kansallispuistoon. Kuun lopussa kävimme myös tutustumassa Nuuksion Polku-hotelliin. Päätin samalla reissulla antaa myös Nuuksion kansallispuistolle toisen mahdollisuuden ja yllätyin positiivisesti Klassarin kierroksesta.
HUHTIKUU. Huhtikuussa pääsimme vihdoin viimein myös ulkomaille, kun suuntasimme hetken mielijohteesta Turkkiin. Vaikka Deturin pakettimatka olikin yksi iso farssi alusta loppuun, riitti Turkissa silti paljon nähtävää ja koettavaa. Kävimme ihastelemassa Sapaderen kanjonia ja Cüuceler-tippukiviluolaa, testasimme turkkilaisen saunan eli hamamin pariinkin otteeseen ja kiersimme kaikki Alanyan suosituimmat nähtävyydet.
Huhtikuu toi mukanaan muutakin mahtavaa, sillä minut valittiin Iisalmi ja tienoot -somelähettilääksi. Kyseessä oli ensimmäinen suurempi ja pidempiaikaisempi yhteistyö, joten olin (syystäkin) ihan liekeissä!
TOUKOKUU. Toukokuun alussa suuntasimme mieheni kanssa minilomalle Tallinnaan. Tutustuimme kahteen aktiviteettiin, joita en ikinä olisi kuvitellut kokeilevani – ja vielä vähemmän Virossa! Majoituimme reissussa täysin uudistetussa Radisson Conferencessa, jossa olimmekin ensimmäiset asiakkaat remontin jälkeen. Kaikkialla oli niin uutta ja hienoa!
Toukokuun loppu oli erityisen kiireinen. Sain ensin pr-kutsun Tukholmaan, josta olin hurjan innoissani. Ensinnäkin oli mahtavaa, että minut ylipäätään haluttiin mukaan, ja sen lisäksi oli kiva tutustua kollegoihin ja nähdä, miten tätä juttua ihan oikeasti tehdään! Pääsin ensimmäistä kertaa majoittumaan commodore-luokan hyteissä, mikä vei risteilykokemuksen ihan uudelle tasolle! Paluuta entiseen tuskin enää on… Keväinen Tukholma oli ihana, ja ehdimme päivän aikana vierailla kahdessa museossa sekä lumoavassa Rosendals Trädgårdissa.
Pidennetyn helatorstai-viikonlopun vietimme Iisalmessa tutustuen kolmeen erilaiseen majoitukseen, kotieläinpihaan ja Väisälänmäen kansallismaisemaan. Huikea reissu, jonka kruunasi Suomen MM-voitto jääkiekossa!
KESÄKUU. Kuukauden alku vei minut pr-matkalle Somerolle. Oli mukava päästä tutustumaan muihin matkabloggaajiin sekä tietenkin Someron alueen tarjontaan, joka yllätti laajuudellaan ja monipuolisuudellaan. Kesäkuussa järjestettiin myös Riihimäen Erämessut ensimmäistä kertaa koronan jälkeen, ja oli kiva päästä pressipassilla mukaan useampana päivänä. Messuilta mukaan tarttui teltta, jolle oli (alun epäilyksistä huolimatta) yllättävän paljon käyttöä kesän aikana.
Elämä yllätti, ja jouduin perumaan pari loppukesäksi suunniteltua ulkomaanmatkaa. Pienoinen katkeruus nosti päätään, ja tuskailin taas sen ajatuksen kanssa, etten saa tuotettua blogiin sellaista sisältöä kuin haluaisin. Aloin myös puolivakavissani tutkailla Espanjan vuokra-asuntotarjontaa sillä silmällä, että viettäisimme talven jossain muualla kuin koti-Suomessa.
HEINÄKUU. Kuukausi, jossa tapahtui paljon, mutta josta muistan ihan liian vähän. Pääsin kotiin sairaalasta, ja suuntasimme sieltä suoraan talonäyttöön. Ensimmäistä kertaa ikinä minusta tuntui jo ovella, että oltiin tultu kotiin. Näytön aikana tunne vain vahvistui, ja onnekseni mieheni oli samoilla linjoilla. Siitä alkoi elämäni yksi stressaavimmista kuukausista, kun jännitimme ensin tarjousta ja kun se meni läpi, alkoi aikamoinen show pankki- ja muuttoasioiden osalta. Teimme kaupat 29.7., ja samana päivänä myös muutimme. Vanhan asuntomme luovutimme uudelle omistajalle vain päivää myöhemmin. Aikamoinen rutistus, joka kuitenkin oli jokaisen hikipisaran ja stressi-itkun arvoinen.
ELOKUU. Uupumus kolkutteli jälleen ovella. Samaan aikaan tunsin suurta pettymystä ja häpeää siitä, etten saanut päivitettyä blogia entiseen malliin. Toisaalta taas pakotettu tauko tuntui tekevän hyvää. Tuntui yllättävän armolliselta, kun päiviin mahtui muutamia kymmeniä minuutteja, kun ei tarvinnut koko aikaa suorittaa jotain.
Kuukauden ei-niin-hehkeä kohokohta oli se, kun valmennusreissuni Porissa päättyi siihen, kun ajoin autolla moottoritien keskikaiteeseen. Auto meni lunastukseen, mutta itselleni tai kenellekään muulle ei onneksi sattunut mitään. Onnettomuus pysähdytti sekä henkisesti että konkreettisesti: oli pakko rauhoittua (kun ei päässyt minnekään) ja hieman mietiskellä, pitäisikö vihdoin luopua jostain.
Elokuussa julkaisin myös postauksen, jossa kerroin (pilke silmäkulmassa) reissumokistani Norjassa. Postaus herätti laajalti mielenkiintoa, ja jopa Ilta-Sanomien toimittaja olisi halunnut tehdä jutun aiheesta. Kaiken kalenteritetriksen keskellä päätin kuitenkin kieltäytyä kunniasta.
SYYSKUU. Pääsin pitkästä aikaa reissuun, kun suuntasimme kaverini kanssa jälleen kerran Mersun nokan kohti Iisalmea. Matka oli ihan super kiva! Pääsin vihdoin yöpymään teltassa ja vieläpä huikeissa maisemissa Tiilikkajärven kansallispuistossa. Melontavaellus ei valitettavasti onnistunut sääolosuhteiden takia, mutta pääsimme kuitenkin majoittumaan Savisaaren kalakämpässä. Ehdimmepä reissun aikana vielä tutustumaan kolmeen keskenään kovin erilaiseen museoonkin.
LOKAKUU. Kävin yhteistyön tiimoilta tutustumassa Keski-Pohjanmaahan. Asustimme viiden päivän ajan iki-ihanassa Willa Adeliinassa, josta teimme päiväretkiä lähialueelle. Kävimme valloittamassa myös uuden kansallispuiston, Salamajärven, joka nousi kyllä suosikkipuistojen joukkoon. Onnistuimme myös näkemään metsäpeuroja, mikä kruunasi reissun. Willan omistaja Terhi myös hemmotteli meidät piloille erilaisilla turvehoidoilla, kuumakivihieronnalla, intialaisella päähieronnalla sekä jäsenkorjauksella! Oli kyllä niin uudestisyntynyt olo tuon reissun jälkeen.
Pääsin myös esittelemään uuden yhteistyökumppanin, Kaarna Outdoorsin ja järjestin myös blogini ensimmäisen arvonnan. Halloweenin kunniaksi kävimme myös katsastamassa Halikon kurpitsaviikot – kuten kaikki muutkin.
MARRASKUU. Taistelin pimeyttä ja loputonta väsymystä vastaan tekemällä matkasuunnitelmia seuraavalle vuodelle. Tein myös viimeisiä matkaostoksia tälle vuodelle, kun varasin lennot Budapestiin ja laivaliput Tallinnaan. Tuntui hyvältä, että tähän vuoteen saatiin vielä jotain odotettavaa (joulun lisäksi). Pari päivää myöhemmin kaamosmasennus iski, ja sorruin ostamaan vielä yhdet lennot kevätreissulle Amsterdamiin.
Ihan viimeistään tässä vaiheessa vuotta olin myös luovuttanut lopullisesti 50 luontopolkua vuodessa -haasteen kanssa, sillä tajusin, ettei aika riittäisi mitenkään kiertämään enää 20 uutta luontopolkua. Kipuilin asian kanssa, mutta toisaalta tuntui ihan hyvältä, että olin pystynyt vuoden aikana tuottamaan joka viikko muutakin sisältöä kuin esittelemään metsäreittejä!
JOULUKUU. Jos marraskuu oli rauhallinen, niin joulukuussa sitten tapahtui! Vihdoin ja viimein järjestimme uudessa kodissa illan, jossa yhdistyivät tuparit, pikkujoulut ja peli-ilta. Oli hurjan hauskaa! Lisäksi pääsimme myös pitkästä aikaa ulkomaille, kun suuntasimme Budapestiin ensimmäistä kertaa ikinä. Kaupunki oli äärettömän mielenkiintoinen yhdistelmä historiaa ja rappioromantiikkaa! Kiertelimme paikkaa aamusta iltaan, mutta silti tuntui, että paljon jäi vielä kokematta ja näkemättä! Ennen joulua ja lomien alkua piipahdimme vielä nopeasti Tallinnassa katsastamassa joulutorin. Budapestin jälkeen se oli pienoinen pettymys, vaikka reissu muuten oli varsin onnistunut!
Tältä näytti siis Reissukuumeen ja allekirjoittaneen vuosi 2022. Suuri kiitos, että olette olleet mukana! Olisi mielenkiintoista kuulla, onko joku tänä vuonna kirjoittamistani postauksista jäänyt erityisesti mieleen!
Kaiken kaikkiaan vuoteesi mahtui tosi paljon kivoja juttuja! Varmaan parhaiten itselleni mieleen jäi sun Turkin reissu ja ne kaikki kommellukset Deturin kanssa.
Mukavaa alkanutta vuotta sinne!
Turkin ja Deturin postaukset pysyivät koko vuoden luetuimpien joukossa 😀 Ja joo, olihan se aika farssi koko reissu. Nyt jo hieman naurattaakin koko homma, silloin kyllä ei 😀
Tää on kyllä kivaa kun voi näin matkustella maailman ympäri ihan omalla kotisohvata. Oikein mahtavaa vuotta 2023
Kiitos Melissa! Kivaa, että olet ollut mukana matkassa 🙂
No siinähän sitä jo olikin. Joskus elämä pysäyttää odottamattomilla tavoilla. Nuo sairastelut on kyllä aina harmillisia ja voi jarruttaa elämää yllättävän kauan. Vaikka parantuisikin, niin kestää vähän aikaa päästä taas rutiineihin kiinni. Minä aloitin muuten tälle vuodelle 52 patikointipolun haasteen. Kerran viikossa pitäisi siis käydä.. huh. Saas nähdä miten käy!
Näinhän se just on! Toivotaan, että tämä vuosi pitäisi sisällään enemmän seikkailuja ja vähemmän sairastelua! 🙂 Ja toi patikkapolkuhaaste kuulostaa hyvältä! Jään innolla seuraamaan, miten siitä selviydyt! Mä en taida enää tänä vuonna uusia luontopolkuhaastetta, kun se ei tunnu koskaan onnistuvan, vaikka miten yritän 😀
Huh, mikä vuosi. Ups and downs välittyy oikein itsellekin tänne kotisohvalle. Elämysahneus on omakin haasteeni, sen kanssa tärkeä opetella tasapainoilemaan – iän lisääntyminen ei automaattisesti rsuhoita – valitettavasti😉
Olihan se aikamoista vuoristorataa, pakko myöntää 😀 Toivotaan tästä vuodesta (ainakin jollain tasolla) rauhallisempaa ja seesteisempää. Hahah, näin mäkin oon ajatellut, ettei se ikä välttämättä mitään rauhoita, mutta aina voi itseään hieman huijata ja uskotella niin? 😀
Teidän vuosi on kyllä ollut täynnä vauhtia ja käänteitä! Hienoja yhteistöitä ja kiva, että kotiasiat järjestyivät myös parhain päin, niin on kiva paikka, johon palata matkoilta.
Me asetimme pari vuotta sitten tavoitteeksi julkaista vähintään yhden jutun per kuukausi blogissa ja se helpotti kovasti julkaisupaineta, kun elämässä oli muita kiireitä. Onneksi nyt taas kirjoiteltavaa riittää tiuhempaankin ja kivempi fiilis, kun ei ole ”pakkoa” ja syyllisyyttä. Armollisuutta sinnekin <3
Hyvää uutta vuotta!
Kiitos ihanan lempeistä sanoista! ♥ Tuo juttu / kuukausi kuulostaa varsin maltilliselta (ja ennen kaikkea järkevältä!) tavoitteelta. Voisin itsekin opetella olemaan hieman armollisempi itselleni. Sitä vaan helposti lähtee vaatimusten kanssa ihan laukalle…
Monipuoliselta – ja tapahtumarikkaalta – tuo päättynyt vuosi teillä vaikuttaa! Jäin kiinni tuohon pohdintaanne Espanjasta, sillä päätimme juuri lähteä sinne 10 päiväksi – edes vähäksi aikaa pois tästä Etelä-Suomen loskasta!
Blogin osalta kannattanee aina välillä muistuttaa itseään, että kyse kai teilläkin, lopulta, on kuitenkin harrastuksesta, jota ei kannata tehdä jos voimavarat eivät siihen riitä – tai se ei ole kivaa!
Oi että, päätös lähteä Espanjaan kuulostaa todella hyvältä! Mieluusti itsekin poistuisin täältä loskasta mahdollisimman pian 😀 Ja noinhan se juuri on, että pitäisi olla armollisempi! Pitänee keskittyä ja opetella sitä erityisen paljon tänä vuonna.
Monipuolinen ja todella tapahtumarikas teillä kyllä ollut, paljon isoja asioita on tapahtunut ! Muista Eve ottaa myös aikaa itsellesi ilman suorittamista. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty, mutta ei maailma pysähdy vaikkei säännöllisesti kirjoittaisikaan. Se voi jopa antaa enemmän tilaa luovuudelle ja palautumiselle. Omalla painollaan ja älä anna blogin ohjata liikaa sun elämää joka on tässä ja nyt 🙂 Tuo kolari oli kyllä hurja uutinen, onneksi ei käynyt pahemmin! <3 Mukavaa uutta vuotta ja nauttikaa uudesta kodistanne ! 🙂
Voi ei, kiitos ihanista ja lempeistä sanoista Elina ♥ Noinhan se juuri on, pitäisi osata olla suorittamatta ja oppia nauttimaan siitä kaikesta, mitä jo on ilman, että haikailee koko ajan jotain muuta. Tässä(kin) on itsellä kasvun paikka, ja koetan tänä vuonna keskittyä kovasti kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin 🙂 Aika näyttää, miten se näkyy (vai näkyykö ollenkaan) täällä blogissa.
Huh, mikä vuosi teillä on ollut! Minulle tietysti jäänyt parhaiten mieleen Somero, koska oli hauska tavata siellä ja kiva reissu muutenkin. Aika hurja tuo kolari, onneksi siinä ei käynyt pahemmin. Armollisuutta vaan kaikkeen tekemiseen. Minä yritän saada kaksi postausta kuukaudessa aikaiseksi ja jos ei onnistu, niin sitten ei. Elämässä on niin paljon muutakin kuin blogi eikä voi revetä joka paikkaan. Toivottavasti nähdään joko Matkamessuilla tai jossain muualla! <3
Kiitos ihanan lämpimästä kommentista ♥ Armollisuus olkoon tämän vuoden teema! Ja kuten todettua, haluan pitää blogin hyvänmielen paikkana – ihan kaikille 🙂 Ja oli kyllä niin kiva nähdä Someron reissulla! Toivottavasti törmätään pian uudelleen, vaikkei tuolla Matkamessuilla nyt tullutkaan nähtyä 🙂