Retkikesä lähestyy, joten halusin nostaa kotimaisia kansallispuistoja esille haasteen muodossa! Samalla innostuin laajemminkin ideoimaan erilaisia teemapostauksia. Voi siis olla, että täältä löytyy jatkossa joka kuukausi uusi matkabloggaajille suunnattu haaste, johon saa osallistua – tai toki olla myös osallistumatta. Mutta nyt annetaan estradi kansallispuistoille:
1. Kansallispuistot, joissa olen käynyt – sekä Suomessa että muualla
Tällä hetkellä käytyjen suomalaisten kansallispuistojen listalta löytyy 17 rastia: Teijo, Nuuksio, Kurjenrahka, Torronsuo, Puurijärvi-Isosuo, Sipoonkorpi, UKK, Seitseminen, Helvetinjärvi, Tiilikkajärvi, Liesjärvi, Linnansaari, Repovesi, Päijänne, Oulanka, Koli ja Salamajärvi.
Suomen ulkopuolella kansallispuistoja taas on tullut käytyä surullisen vähän: Krka (Kroatia), Snæfellsjökull (Islanti), Kuršių Nerija (Liettua) ja Slītere (Latvia).
2. Ensimmäinen kansallispuisto, jossa olen käynyt ja muistot siitä
Ensimmäinen kansallispuistokokemukseni on Tiilikkajärveltä. Mökkimme sijaitsi aivan kansallispuiston tuntumassa, joten sieltä oli luontevaa ja helppoa tehdä pistoja kansallispuistoon. Ensimmäiset muistoni Tiilikkajärvestä eivät ole ehkä kaikkein ruusuisimpia: paarmoja, armoton helle ja muutama (lapsen näkökulmasta äärettömän) pelottava kyy. Silloin lähinnä ärsytti, kun piti lähteä mökiltä uimahommista jonnekin metsään vaeltamaan, mutta onneksi asenne on siitä myöhemmin muuttunut hieman positiivisempaan suuntaan.
3. Kolme suosikkia + perustelut
Ihan super hankala kysymys, sillä tuntuu, että omaan lempipuistoon vaikuttaa esimerkiksi vuodenaika: toiset puistot ovat parhaimmillaan talvella tai syksyn ruska-aikaan, toiset taas heräävät henkiin vasta kesällä. Lisäksi omiin lemppareihin vaikuttaa vahvasti myös se, minkälainen itse reissu on ollut: kenen kanssa olen ollut liikenteessä ja minkälaisia tunnejälkiä reissusta on jäänyt.
Vastasin tähän samaan kysymykseen myös Instagramin puolella kuukausi-pari sitten, ja jopa silloin vastaukset olivat hieman erilaiset kuin nyt! Tämän hetken lempparit ovat kuitenkin Oulanka, Salamajärvi ja Tiilikkajärvi. Jokaisessa näissä on ollut hyviä ystäviä mukana ja reissut ovat olleet onnistuneita. Lisäksi luonto on ollut tajuttoman kaunista ja tarjoillut parastaan!
4. Mitä käymistäsi kansallispuistoista suosittelet käytäväksi mihinkin vuodenaikaan?
Talvi: UKK ja Oulanka. Mielestäni pohjoisen kansallispuistot ovat parhaimmillaan juuri talvella! Jylhinä pauhaavat kosket ja kunnon kinokset luovat mielenkiintoisen kontrastin. Oulangan kansallispuisto on takuuvarmasti hyvä kohde mihin tahansa vuodenaikaan, mutta itse rakastuin siihen juuri talviasussa – ja olenkin sitä mieltä, että jokaisen tulisi edes kerran elämässään tehdä juuri talvireissu Myllykoskelle! Myös UKK on mainio talvikohde, ja kävisin siellä ehdottomasti useammin, jos se olisi yhtään lähempänä. Tykkypuut ja pastellinvärinen taivas… Mitä muuta voi enää toivoa?
Kevät: Kevätkohteiksi nostaisin Tiilikkajärven ja Päijänteen. Molemmat sijaitsevat veden läheisyydessä, joten niissä on erityisen mielenkiintoista seurata kevään etenemistä: ensimmäisiä muuttolintuja ja niiden soidinmenoja. Esimerkiksi teerien soidinmenoja saattaa päästä ihastelemaan alkukeväästä Tiilikkajärvellä, kun taas Päijänteellä kuikat, kaakkurit, uikut ja koskelot pitävät huolta siitä, ettei hiljaisia hetkiä juuri tule!
Kesä: Torronsuo ja Kurjenrahka. Rakastan pitkospuita ja suopursuja! Sekä Torronsuolla että Kurjenrahkalla niitä on mahdollista päästä tuoksuttelemaan lähietäisyydeltä (toki muissakin kansallispuistoissa, mutta nostin nyt nämä kaksi tähän), joten pakkohan nämä kaksi oli nostaa kesän puistokohteiksi.
Syksy: Moni listaisi tähän varmasti pohjoisempia kohteita, koska ruska siellä on monesti mieletön. Päätin nyt kuitenkin suositella tähän sekä Salamajärven että Repoveden kansallispuistoja. Syksy tuo molempiin paikkoihin omanlaistaan pehmeyttä ja lämpöä – ja mielestäni ne suorastaan hehkuvat silloin. Monesti myös syksyllä kävijämäärä ehkä hieman tasaantuu, joten alueilla on mukavampi liikkua.
5. Kansallispuistot, jotka eivät sykähdyttäneet
Tähän pätee sama homma kuin lemppareihinkin; tuntuu, että kaikki tähtien asennoista tuulen lujuuteen vaikuttaa siihen, minkä kohteen milloinkin nostan ”inhokkilistalle”. Mikään käymistäni kansallispuistoista ei ole oikeasti ollut inhokki – enemminkin listalle päätyvät mielestäni tylsät kohteet, joissa ei ole ollut mitään metsää kummempaa.
Sipoonkorpi. Joku kirjoitti joskus osuvasti, että Sipoonkorpi on varmasti Suomen turhanpäiväisin kansallispuisto. Tähän lauseeseen on mielestäni helppo yhtyä! Olen vieraillut Sipoonkorvessa useamman kerran, mutta en ole kertaakaan saanut sieltä postausta tehtyä. Jotenkin en keksi paikasta oikein mitään sanottavaa. Tavallinen metsä?
Nuuksio. Vaikka teinkin viime vuonna onnistuneen reissun Nuuksioon, ei kansallispuisto vieläkään oikein sytytä. Ensimmäinen reissumme kansallispuistoon oli täysi fiasko (ja päätyi jopa lehtiin asti), ja kokemus kummittelee vieläkin mielessä, jos mietin retkeä Nuuksioon.
Seitseminen. Tässä mulla on hieman samanlaiset fiilikset kuin Sipoonkorvenkin kanssa. Mielestäni Seitsemisessä ei ole mitään ihmeellistä, ja lisäksi monet reitit kulkevat metsätietä pitkin (aina iso miinus) – tai sitten olen onnistunut valitsemaan ne huonoimmat reitit.
Sellaista tällä kertaa. Olisi kiva päästä lukemaan samanlaisia postauksia myös muista matkablogeista, joten tässäpä postausideaa muillekin!
Kiitos postauksen kuvista Laura ja Nea!
Seitsemisestä olen täysin samaa mieltä, harvinaisen tylsä paikka. Tietysti Suomen kansallispuistot harvemmin ovat muuta kuin metsää ja suota, mutta Seitsemisen kansallispuistostatusta itsekin jäin miettimään. Tavallinen metsä, kyllä. 😀
Olemme käyneet kaikissa Suomen kansallispuistoissa ja aika monissa muuallakin, tykätään kovasti liikkua luonnossa. Ensimmäinen kansallispuisto, jossa olen (Suomessa) käynyt on Torronsuo ja muistot siitä varsin positiiviset. Tykkään suomaisemasta kovasti. Kolmea lempparia Suomen kansallispuistoista on vaikea valita, mutta Pallas-Ylläs, Patvinsuo ja UKK ovat ainakin siellä kärkipäässä. Upeita maisemia kaikissa. Talvella Pallas-Ylläs ja Riisitunturi, keväällä varmaan Etelä-Konnevesi ja juuri Tiilikkajärvi, kesällä itikoiden takia ei kansallispuistoissa tule käytyä. Syksyllä tosiaan nostan minäkin noita pohjoisen kansallispuistoja, Oulanka, Pallas-Ylläs ja UKK. Itse kyllä tykkään Seitsemisestä, mutta Nuuksio ja Sipoonkorpi eivät tosiaan kuulu suosikkeihini, samoin voisin nostaa tähän Puurijärvi ja Isosuon.
Autottomana helsinkiläisenä puolustan ehdottomasti Sipoonkorven ja Nuuksion kansallispuistoja, joihin pääsee myös julkisilla kulkuneuvoilla. On erittäin tärkeää, että pääkaupunkiseudun lähelle on pystytty perustamaan kansallispuistoja ettei kaikkia metsiä hakata ja maita rakenneta täyteen. Olen Suomen luonnonsuojeluliiton / Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenenä ollut vaikuttamassa siihen, että nämä kansallispuistot on perustettu. ”Kansallispuistojen tarkoitus on vaalia maamme hienoimpia luontokohteita ja niiden monimuotoisuutta. Sen lisäksi tavoitteena on edistää luontoharrastusta, tutkimusta sekä luonnon virkistyskäyttöä.” Sekä Nuuksiossa että Sipoonkorvessa löytyy upeaa ja monipuolista luontoa, kun ottaa kävelyreiteiksi hieman valtaväyliä vähemmän tunnetut kohteet. Samaa pätee varmaan Seitsemiseenkin, joka on tärkeä lähiluontokohde Tampereen seudulla asuville.
Perämerellä on hyvät mahdollisuudet olla ankallispuisto, joka ei sykähdytä. Minua sykähdytti ja se näyttäytyi parhaimmillaan, mutta jotain 95% ankallispuistosta on vettä ja jos se vesi ei jostain syystä käyttäydy sävyisästi, se ei ole ehkä kiva paikka olla. Sipoonkorvessa olen nähnyt, kun kurki laskeutuu uimasilleen ja kiiltomatoja. Helvetinjärvi ei ollut kauhean erikoinen. Minulla on henkilökohtainen rikka rokassa Nuuksion ja Sipoonkorven ja Kolin kanssa, joten minä pidän niistä väkisinkin.
Ulkomaiset ankallispuistot, hmm. Yosemite, Joshua Tree Yhdysvalloissa, Allpahuayo-Mishana Perussa, Eestin Matsalu, Kabli looduskaitseala, Ruotsin Abisko, Liettuan Kuurin kynnäs. Onkohan muita.
Meille Torronsuo oli yksi ikimuistoisimmista ja Liesjärvi oli myös tosi mielenkiintoinen ja monimuotoinen, kun pääsimme tutustumaan siihen oppaan kanssa. Nuuksiossa on tullut eniten käytyä ja Koli on tietysti ihan omaa luokkaansa.
Kansallispuistot ovat kyllä Suomen aarteita!
Tämä oli kiva postaus ja haaste, tähän voisi tarttua heti kun muilta postauksilta ehtii ! 🙂 Oon samaa mieltä Sipoonkorvesta, ei oikein mitään kummoista sanottavaa 🙂
Suomen kansallispuistoista olen käynyt pohjoisen tuntureilla eli Pallas-Ylläksellä, Riisitunturilla, Syötteellä ja lisäksi Kolilla. Etelässä Teijossa, Nuuksiossa ja tietysti Saaristomeren kansallispuistossa, koska kesäpaikkamme sijaitsee Turun saaristossa. En ole mikn kansallispuistobongari sen kummemmin, mutta kyllähän kauniit maisemat aina sykähdyttävät ja luonnossa liikkuminen on ihanaa.
Kansallispuistot on kyllä ihan parasta! Valitettavasti olen herännyt Suomen kansallispuistoihin vasta viime vuosina ja koska asutaan suurin osa vuodesta ulkomailla, ei tule monessa käytyä. Yksi tai kaksi on kuitenkin aina kesän ohjelmassa. Salamajärvi on itselle lapsuudesta tuttu ja viime kesänä kävin lasten kanssa verestelemässä muistoja. Myös Koli on jäänyt elävästi mieleen kauneudellaan. Täällä Yhdysvalloissa yritetään sen sijaan korkata niin paljon kansallispuistoja kuin voidaan mutta niitä on määrällisesti tosi paljon.
Minulle Suomessa kansallispuistot eivät ole niin kovin erityisiä, koska olen itse maalla kasvanut ja silloin metsä kuin metsä oli metsä ja luonto tavallaan itsestään selvyys. Nyt kun olen jo 50 vuotta asunut Helsingissä, asia on vähän eri, mutta kyllä minä sielläkin olen nauttinut esim Sipoonkorvesta ja Nuuksiosta, ihan vain arkisina ulkoilualueinani. Suomessa olen tutustunut kansallispuistoihin siis aika vähän, vaikka kyllä Hetta – Pallas ruska-aikaan teki uskomattoman vaikutuksen. Saksan reiteillämme ja myös pari kertaa Tsekissä ja Itävallassa olemme kansallispuistoissa vierailleet. Aivan erityinen nähtävyys niissä ovat olleet Baumwipfelpfadit, jotka tarjoavat hienon näköalan helposti kiipeämällä ja samalla toimivat myös informaation jakajina paikallisesta luonnosta. Usein olemme nähneet niissä myös lapsia, joille tuollainen tieto on erittäin hyvin kohdistettu. Aila
Oma kansallispuistoinnostus on laantunut sitten koronavuosien. Haaveena silti joskus käydä ne kaikki, mutta nyt lähden mielummin ulkomaille kuin kansallispuistoon. Parhaimmat löytyy mielestäni Lapista. 🙂