Grönlannisssa tuli napsittua harvinaisen paljon puhelinkuvia. Yleensä vannon järkkärin nimeen, mutta esimerkiksi moottorikelkan tai koiravaljakon kyydissä pomppiessa oli huomattavasti parempi idea kuvata puhelimella kuin kameralla. Tässäpä vielä siis fiiliksiä reissustamme puhelinkuvien kautta:
Seikkailumme Elinan kanssa alkoi Köpiksestä. Käytiin fiilistelemässä iltavalaistuksessa kylpevää Tivolia. // Muut kulkivat Köpiksessä tennareissa ja lenkkareissa, mutta me lompsittiin ympäriinsä nämä jalassa.
Napattiin aamupala mukaan juna-asemalta. Pääsin tällä reissulla eroon mun jääkahviriippuvuudesta (koska Grönlannissa ei ollut varaa ostaa näitä). // Köpiksen kentällä jouduttiin räjäyttämään laukut, koska painorajat paukkui reippaasti yli mun kamerakaluston takia…
Muffinssi sai oman paikan koneessa. Elina on (omien sanojensa mukaan) pihi, ja ottaakin aina itselleen kaikki multa jäävät ruuat ja juomat. En muuten ole koskaan ollut niin pa*kaisen koneen kyydissä kuin tällä Jet Timen lennolla. Kaikkialla (ikkunoista penkkeihin, turvavöihin ja pöytiin) oli murusia ja ihmeellistä tahnaa… Ei tehnyt mieli koskea mihinkään… // Elinan kanssa on kiva reissata. Vaikka ollaan molemmat super puheliaita tyyppejä, niin välillä on kiva vaan olla hiljaa. Ja parasta siis on se, ettei hiljaisuus tunnu mitenkään ahdistavalta tai epämiellyttävältä.
En oikein tiedä, mitä odotin Grönlannilta, mutta muistan, että tämä näkymä oli alkuun pieni pettymys. Näytti siltä, ettei lunta ja jäätä ole missään // Ainoa ”nähtävyys” Kangerlussuaqin kentällä.
Ruuhka-aika Kangerlussuaqin kentällä. // Majoituimme Kangerlussuaqissa 100 metrin päässä lentokentästä. Konttityylisessä majoituksessa meillä oli sängyt ja pöytä, muttei mitään ekstraa. Sijainti oli kuitenkin ihan loistava! Eikä lentokentän ääniä tarvitse pelätä, sillä ruuhkaa ei tosiaan ole.
Länsi-Grönlannin ainoa ”metsä”. Puut on istutettu 50 vuotta sitten, joten kasvu ei todellakaan ole mitenkään vauhdikasta. // Saatiin kenkiin tuollaiset kunnon piikkiketjut, ja näillä pysyi kyllä yllättävän hyvin pystyssä jäätikölläkin. Ja mikä parasta, nää oli tosi helppo pukea ja riisua!
Grönlannin pisin tieosuus vie Kangerlussuaqista jäätikölle. Tämä on Volkswagenin rakentama, sillä he halusivat päästä näppärästi testaamaan autojaan jäälle. Jenkit ovat miinoittaneet ”kaiken” tien ulkopuolella, eikä tieltä saa siksi poistua. // Grönlantilaista ”pullaleipää”, majoneesia ja paistettua munaa (+ pekonia, josta onneksi pääsin eroon). Maistui epäilyksistä huolimatta ihan törkeän hyvälle! Ehkä maisemilla ja pitkällä päivällä oli osuutta asiaan…
Jäätikköseikkailun jälkeen päädyimme paikallisen Jasminan 16-vuotissynttäreille. Mietimme hetken, onko ok mennä turistina paikalle, mutta seuraavana päivänä huomasimme, että kutsu löytyi lentokentän ilmoitustaululta ja oli avoin kaikille.
Synttäritunnelmaa. // Ja hieman erilaiset juhlatarjoilut kuin koti-Suomessa.
Tällaisella minikoneella matkattiin Kangerlussuaqista Ilulissatiin! // En tiedä kumpi oli surullisempi näky, toi pehmennyt Twix vai Elina, joka tässä vaiheessa luuli kadottaneensa kaikki jäätikkökuvat puhelimestaan.
Peruuntuneiden reissujen takia meillä oli aikaa käydä Ilulissatin museossa. Hylkeennahkat olivat vastassa heti sisääntulossa… // Ja isossa roolissa myös inuiittien ruokavaliossa.
Kiva, että Tivoli oli jo auki. Itse olen parikin kertaa käynyt Kööpenhaminassa, mutta en ole Tivolissa käynyt ikinä. Seuraavalla käynnillä pitää korjata tämä. Pitäisi itsekin ottaa jatkossa puhelimella enemmän kuvia. Niitä on toistaiseksi tullut otettua korkeintaan ihan muutama, joskus ei yhtään.
Puhelinkuvissa on oma taikansa, mutta välillä kieltämättä ärsytti kuvata samoja paikkoja sekä kameroilla että puhelimella (ja silläkin ottaa erikseen videot ja kuvat) 😀
Haha, repesin tuolle piheydelle 😀 ”jos sulta jää yli, niin mä voin kyllä syödä”. Parempi se kuin että ruokaa heittää roskiin! 😀 Kiva ja kepeä postaus!
Se oli vähän huono sanavalinta, mutta kuitenkin 😀 Ja siis just noin! Hyvä, ettei mene roskiin 🙂
Viime aikojen reissumme ovat olleet reiteiltään ja kohteiltaan vähän sellaisia, että isompaa kameraa ei ole voinut (vain käsimatkatavarat) tai uskaltanut (Nigeria) ottaa mukaan, joten on tullut kuvattua niin kompaktikameralla kuin puhelimellakin. Aika paljon niinkin kuvia kertyi – ja aika monet niistä taitavat jäädäkin tietokoneen uumeniin. Tällainen juttuidea voisi tietysti olla tapa julkaista niistä oudoimmat/kivoimmat!
Luulen, että mulla tämä puhelinkuvista koostettu postaus tulee jäämään tavaksi 🙂 Kiva laittaa näitä vähän matalammalla kynnyksellä jakoon! 🙂
[…] Puhelinkuvia Grönlannista, osa 1 […]
Minäkin olen viime aikoina eri syistä joutunut ottamaan puhelinkuvia. Joskus olen kokenut, että ne ovat olleet jopa parempia, kuin kamerallani otetut, mutta näiden tarpeiden takia hankin viime vuonna iPhone 15 -puhelimen, joka on kohtuullisen hyvä tähänkin. Vaikka kyllä kameralla otetut kuvat usein ovat parempia, varsinkin zoomattavat kohteet. Mutta hyviä olet saanut. Aila
Mulla on myös nykyään hyvä puhelin käytössä, ja siksi varmaan tulee välillä pohdittua, onko edes järkeä raahata järkkäriä mukana.. Mutta sitten taas olen niin ”kameramuija”, etten ainakaan vielä uskalla matkustaa ilman 😀