Etelä-Karjalan eksotiikkaa: Imatra ja Lappeenranta

”Eve hei, onhan sulla takki ja housut mukana?” Näillä Katrin sanoilla alkoi pr-matkamme, jonka suuntana oli Imatra ja Lappeenranta. Huoli oli toki aiheellinen, mutta tällä kertaa olin panostanut ja muistanut ottaa molemmat mukaan. Matka Anun ja Peten luo Etelä-Karjalaan saattoi alkaa! 

Pr-matka: Go Saimaa

Saavuimme Lappeenrantaan perjantaina alkuillasta. Anu, Pete ja Go Saimaan edustaja olivat meitä vastassa. Vastaanotto oli lämmin, ja vaikka suurin osa porukastamme oli toisilleen entuudestaan tuntemattomia, iloinen puheensorina ja nauru täyttivät koko rautatieaseman. Aivan kuin joukko vanhoja ystäviä olisi kokoontunut pitkästä aikaa!

Majurska, nukkekotimaisen sympaattinen kahvila

Ensimmäinen pysähdyksemme Lappeenrannassa oli linnoituksilla sijaitseva kahvila Majurska. Vanha keltainen puutalo kätkee sisälleen nukkekotimaisen, pienintä yksityiskohtaa myöden mietityn kahvilan, jonka tarjonta hellii kaikkia aisteja: tuoksu oli huumaava ja esillä olevat tuotteet syötävän suloisia – kirjaimellisesti.

Mietin pitkään, että kahvilassa on jotain hurjan tuttua. Kun näin paksun vieraskirjan eteisessä, oli pakko alkaa selaamaan taaksepäin. Ja toden totta, kävin täällä työkaverini kanssa viime keväänä! Silloin ei vielä ollut puissa edes lehtiä ja koko Lappeenranta näytti niin erilaiselta, etten ehkä sen takia (tai ihan vaan kultakalan muistini takia) osannut yhdistää aiempaa reissuani tähän. Muistan kuitenkin, että jo silloin intoilin kahvilan sisustuksesta ja tarjonnasta.

Kun olimme saaneet kahvit juotua, lähdimme Lempi-leipurin kanssa kiertämään linnoitusta. Pääsimme aikamatkalle satojen vuosien taakse, ja kuulimme monta jännittävää tarinaa. On aina mielenkiintoista kuulla, mitä kaikkea samalla alueella on aiemmin ollut ja miten miljöö on muuttunut vuosisatojen aikana.

Lempi myös heittäytyi rooliinsa ihailtavalla innolla, joten kierros pysyi mielenkiintoisena alusta loppuun.

Se ainoa oikea Valtionhotelli

Syötyämme vatsamme täyteen, oli aika siirtyä Imatran puolelle. Siellä majoituimme Vuoksen Kalastuspuistossa, josta kirjoitan vielä myöhemmin oman postauksensa. Ilta meni oikeastaan majoittautuen, ja vasta seuraavana päivänä aloimme tutustua tarkemmin Imatran tarjontaan.

Suuntasimme aluksi Imatran Valtionhotelliin aamupalalle. Kuten seuraajani varmaan tietävät, hotelliaamiaiset ovat itselle työn puolesta melko arkipäiväinen asia, joten harva juttu saa enää ihan hirmuisesti innostumaan. Valtionhotellin aamiainen oli kuitenkin paitsi kauniisti katettu, myös jaettu kivasti kahteen eri huoneeseen. Näin ei syntynyt (aamiaisbuffeteista tuttua) kaaosta, vaan jokainen sai koota aamiaislautastaan rauhassa. Tarjonta olikin todella runsasta, ja jonkun verran oli puhetta siitä, saisiko aamiaiselle toivoa hieman isompia lautasia…

Koskinäytös – vihdoin!

Viikonlopun aikana ehdimme myös katsomaan Imatrankoskella järjestettävän Koskinäytöksen! Olen vieraillut Imatralla useamman kerran, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin liikkeellä oikeaan aikaan. Oli hauska huomata, miten iso juttu Koskinäytös oikein on: alueelle kerääntyi hurjat määrät ihmisiä (osa jopa eväiden kanssa!) katsomaan näytöstä ja viettämään kesäiltaa.

Parhaat paikat saadakseen olisi pitänyt olla huomattavasti paljon aikaisemmin liikkeellä. Kerrankin minulla kävi tuuri, sillä edestäni sillalta lähti juuri pariskunta, joten pääsin heidän paikalleen ja vielä juuri sopivasti, sillä saman tien kun siirryin kaiteen viereen, musiikki alkoi soida. Koski kuohui komeana ja yleisö hiljentyi kuuntelemaan musiikkia. Olin aivan fiiliksissä. Tunnelmointini kuitenkin katkaisi takaani kuuluva nyyhkäys. Käännyin ja näin vanhan kumaraselkäisen miehen, jonka silmät olivat kostuneet liikutuksesta. Ehkä hän tiesi, että tämä olisi hänen viimeinen koskinäytöksensä. Luovutin miehelle paikkani ja sain häneltä tärisevän kädenpuristuksen sekä muutamat kyyneleet.

Omissanikin oli pidättelemistä.

Junamatkailua vuosien jälkeen

Matkustimme mennen tullen junalla. Hävettää myöntää, mutta olen istunut koti-Suomessa junan kyydissä viimeksi varmaan viitisen vuotta sitten. Jostain syystä en ole koskaan kokenut junaa ”omaksi kulkuneuvokseni”, mikä tosin saattaa johtua siitä, että asemat ovat aina olleet hieman hankalasti saavutettavissa.

Nyt saimme kuitenkin VR:ltä liput, joten oli aika astua pitkästä aikaa junan kyytiin! Meillä oli sekä meno- että tulomatkalla varattu paikat ravintolavaunun yläkerrasta, ja jo ensimmäisten minuuttien jälkeen totesin, että jatkossa aion a) junailla ehdottomasti enemmän ja b) matkustaa aina ravintolavaunun yläkerrassa. Sen verran hyvin tuli viihdyttyä, ja varsinkin yksittäispaikat omalla ”panoramanäkymällä” olivat aika huikeat.

Olin myös yllättynyt siitä, miten nopea junamatka olikaan (jostain syystä luulin, että pk-seudulta Lappeenrantaan menisi useita tunteja)! Ehkä jopa hieman harmitti, kun juna saapui sunnuntaina asemalle. Olisi nimittäin ollut vielä hurjan paljon rupateltavaa muiden kanssa!

Niin suuri kiitos mitä parhaimmasta viikonlopusta Tim, Hanna, Elise, Kari, Elina, Anu, Pete, Paula, Maiju, Sarianne, Merja, Ilkka, Katri ja Marika. Teidän kanssa oli kiva reissata!