Vuoksen Kalastuspuisto: keidas keskellä kaupunkia

Vuoksen Kalastuspuisto on lupsakka leirintäalue moninaisine palveluineen Imatran Varpasaaressa. Saavuttuamme perille tuli tunne, että olisin tipahtanut nuoruuteni leirikouluun: uimaranta, erinäisiä aktiviteetteja, mökkejä ja paljon porukkaa. Ja jos ette vielä tienneet, niin minä rakastin kesäleirejä! Lapsena en olisi muuta halunnut tehdäkään kuin leireillä, laulaa nuotiolla retkilauluja, paistaa tikkupullaa ja istua iltaisin auringonlaskuun saakka mato-ongella. Aika huikeaa, että sama kutkuttava tunnelma oli heti Vuoksen Kalastuspuistossa.

Pr-matka: Go Saimaa

Viikonlopun aikana pääsimme testaamaan haluamiamme aktiviteetteja. Ja niitähän Kalastuspuistossa riitti jopa niin paljon, että oli pakko valita mieleisimmät – aika ei olisi millään riittänyt kaikkeen. Tarjolla oli sähkö- ja kaupunkipyöräpyöräilyä, vesilautailua, suppailua, uintia, soutua, vesipyöräilyä, ongintaa, kalastusta, minigolfia… En edes tiedä, muistinko kaikki!

Valitsin ”yllättäen” vesiaktiviteetteja: vesipyöräilyä, suppailua (joka tosin jäi vesipyöräilyn jalkoihin) sekä soutua (tai oikeastaan soutuveneessä istumista, sillä Maiju hoiti soutamisen). Näistä vesipyöräily oli erittäin hauska kokemus! En ole koskaan missään muualla törmännyt moiseen kapineeseen, mutta voi juku, miten hauskaa sillä oli seikkailla ympäriinsä! Polkeminen oli todella kevyttä, laite näppärä kääntymään ja vieläpä niin tukeva, ettei sitä saanut kaadettua millään – ja uskokaa pois, me kyllä yritimme.

Monenlaista mökkimajoitusta

Majoituimme reissun ajan Vuoksen Kalastuspuistossa. Mökkijako piti kai alunperin suorittaa arpomalla, mutta lopulta Anu ja Pete päättivät, kuka majoittuu missäkin. Meidät laitettiin Elinan kanssa leirintäalueen keskellä olevaan vaatimattomaan Siika-mökkiin, josta ei parin sängyn lisäksi juuri muuta löytynyt. Mutta toisaalta, olimme menossa aamusta iltaan, joten kunhan oli hyvät sängyt, joissa nukkua, niin kaikki oli hyvin!

Osa meistä nukkui uudenkarheissa Vuoksi- ja Virta-nimisissä mökeissä aivan rannassa ja omassa rauhassaan – sekä tietenkin omilla saunoillaan ja vesivessoillaan. Hieman kauempaa löytyi vielä yksi mökki nimeltään Hiljan piha. Täällä ei tullut käytyä, mutta ymmärtääkseni kyseessä oli hieman Siikaa suurempi, mutta muuten yhtä askeettinen majapaikka.

Kaikissa mökeissä oli tietysti omat hyvät puolensa. Meillä se oli ehdottomasti sijainti: oli helppo käydä vaihtamassa vaatteet ja noutamassa unohtuneita tavaroita, kun mökki oli ihan vieressä. Myös aamupalalle ja aktiviteetteihin pääsi ihan muutamalla askeleella!

Vuoksen viimeinen lautturi

Vanhat sympaattiset papat menevät suoraan sydämeeni – ja niin tälläkin kertaa. Kalastuspuistosta on mahdollista lähteä miniristeilylle, jossa nautitaan tunnin ajan Vuoksen upeista maisemista ja kuullaan samalla kapteenin kertomana alueen historiaa.

Ennen kuin hyppäsimme veneen kyytiin, aloitimme katsomalla lyhytelokuvan ”Vuoksen viimeinen lautturi” (2023), joka kertoo Kalastuspuiston perustaja Taisto Kainulaisesta sekä tietenkin Vuoksesta. Elokuvassa Taisto kertoo, miten hän 1990-luvun alussa näki unen, jossa häntä kehotettiin kuljettamaan ihmisiä vetten päällä.  Tästä inspiroituneena Taisto hankki itselleen veneen, jolla kuljettaa ihmisiä pitkin Vuoksea vielä tänäkin päivänä.

Vuoksen varrella on tapahtunut monta maailmanhistoriallisesti merkittävää asiaa, kuten koko Suomen teollistumisen ja kaupungistumisen alku, Suomen ensimmäinen matkailukohde Imatrankoski sekä toisen maailmansodan keskeiset tapahtumapaikat. Elokuvassa matkataan jokea pitkin Venäjän puolelle. Matkalla ohitetaan entisiä taistelupaikkoja, kauppaloita, maanviljelysyhteisöjä ja nykyisiä pieniä venäjänkarjalaisia kaupunkeja. Tarina päättyy Karjalankannaksella, josta Vuoksi lopulta laskee Taipaleenjoen jälkeen äärettömänä aukeavaan Laatokkaan.

Vain parin vuoden takainen ajankuva tuntuu kaukaiselta ja ikuisesti menetetyltä maailmalta Venäjän aloittaman hyökkäyssodan takia: historia toistaa jälleen itseään. Lautturi Taisto Kainulainen saattaa todellakin jäädä viimeiseksi lautturiksi, joka on saanut kuljettaa ihmisiä Vuoksella yli rajojen.  Dokumentti itsessään jäänee yhdeksi viimeisistä Venäjällä kuvatuista ulkomaalaisista tuotannoista.

Elokuva (etenkin tässä maailmantilanteessa) oli koskettava. Silmäkulmia kuivaillen siirryimmekin seuraavaksi Taiston kyytiin. Kiertelimme pitkin Vuoksea ja kuuntelimme sen historiasta. Aivan liian pian olimme perillä, ja oli aika jatkaa matkaa Imatrankosken koskinäytökseen (kerroin tästä edellisessä postauksessa).

Sunnuntai alkoi maukkaalla brunssilla, jonka nautimme Wanhan Virvelin terassilla. Aurinko paistoi ja iloinen puheensorina täytti alueen. Harmitti, että juuri tällaisena päivänä pitäisi jaksaa pakata tavaransa ja lähteä kotiin…

Vielä ennen kotiinlähtöä ehdimme kuitenkin jatkaa aktiviteettien parissa. Suurin osa porukasta lähti portaisiin, mutta me päätimme Maijun kanssa siirtyä järvelle soutamaan. Ensin tarkoitus oli vuorotella soutamisen kanssa, mutta lopulta kävi niin, että Maiju souti ja mä ideoin tapahtuman syksyyn (stay tuned!).

Teimme myös päivän hyvän työn noukkimalla roskia vedestä veneen kyytiin. Vuoksi on ihanan kirkas, ja monin paikoin näkee pohjaan saakka. Pidetään yhdessä huolta, että se myös säilyy sellaisena!

Millainen kokemus Vuoksen Kalastuspuisto oli?

Vuoksen Kalastuspuisto on hyvällä tavalla supisuomalainen ja lämminhenkinen paikka. Paikan yrittäjä Toni on helposti lähestyttävä ja ratkaisukeskeinen tyyppi, joten vaikka jotain parannusehdotuksia tulisikin, voisin kuvitella, että niihin tartutaan aika lailla heti. Paikan tietynlainen rönsyilevyys kertonee myös siitä, että asiakkaiden moninaisia toiveita on lähdetty rohkeasti toteuttamaan: tontilta löytyy niin paljon erilaisia harrastus- ja majoitusvaihtoehtoja, että ensikertalaisella meinasi mennä pää ihan pyörälle.

Voin hyvin kuvitella, miten karavaanarit (oikeastaan minkälaisilla kokoonpanoilla tahansa) ihastuvat paikkaan ikihyviksi. Niemen kärjessä sijaitseva Kalastuspuisto tarjoaa kaiken tarpeellisen, eikä alueelta varmastikaan tarvitse juuri poistua. Paikka sopii loistavasti myös päiväretkikohteeksi, sillä uimarannalla, terassilla ja vaikkapa vesiaktiviteettien parissa saa vietettyä useamman tunnin.

Kaiken kaikkiaan viikonlopusta ja Kalastuspuistosta jäi varsin mainio fiilis. Minusta on ihanaa, että nykyajan holhoavassa ilmapiirissä on vielä tilaa tällaiselle vapaudelle. Saimme siis vapaat kädet testata eri aktiviteetteja ja välineitä. Löysin sellaista pikkutyttömäistä, kauan kadoksissa ollutta intoa siitä, että saatoin suhata edestakaisin tekemässä milloin mitäkin. Ei ollut tarkkoja aikatauluja eikä ketään huohottamassa niskaan – parasta!