Vieraskynä: Italian Champoluc – vaellusta Alppimaisemissa

Ystäväni Nea, jonka kanssa lähdimme vain parin kerran näkemisen jälkeen valloittamaan Pohjois-Norjaa, kävi tänä kesänä vetämässä ensimmäisen kunnon vaellusmatkansa. Paikaksi valikoitui Italian Champoluc ja matkanjärjestäjäksi Alppimatkat. Minkälaiset fiilikset reissusta ja paikasta jäi? Nea tarttui virtuaaliseen vieraskynään ja tuli blogiini jakamaan ajatuksiaan:

Yhteistyö: Alppimatkat

Norjan-reissumme jälkeen olin jo jonkin aikaa haaveillut uudesta vaellusretkestä ulkomailla. Koronan takia vaellusreissut rajoittuivat pitkään vain kansallispuistoissa vietettyihin viikonloppuihin Suomen rajojen sisäpuolella. Aloimme perheeni kanssa virittelemään uutta vaellusmatkaa keväällä ja löysimme tänä kesänä ensi kertaa Alppimatkojen ohjelmistossa olevan Champolucin. En ollut aiemmin edes ajatellut, että Alpeilta voisi löytyä ohjelmaa myös laskettelukauden ulkopuolella. Viikon ohjattu vaellus Alppimaisemissa sai samantien vaelluskenkämme pyörimään jaloissa. Tämä hieman erilainen “pakettimatka” lentoineen, hotelleineen, ruokailuineen ja ohjattuine vaellusretkineen pääsikin heittämällä omien matkakokemusteni kärkipäähän.

Vietimme ikimuistoisen viikon vaeltaen Pohjois-Italiassa sijaitsevan Champolucin alppikylän ympäristössä. Champoluc sijaitsee Aostanlaaksossa, 1579 metriä merenpinnan yläpuolella ja voin kertoa, että näkymät olivat todellakin kuin postikortista. Monte Rosan vuorella sijaitseva Champoluc on tullut turistien keskuudessa tunnetuksi myös laskettelukohteena ja se on osa useammista alueista koostuvaa Monterosa Skitä. Kesäisin pieni ja historiallinen Champoluc tarjoaa upeita vaellusmaisemia alppijärvineen. Alueella on yli 90 erilaista vaellusreittiä, joita voi tarkastella AllTrails -sovelluksessa.

Olen todellinen matkastressaaja ja oli mukavaa vaihtelua matkustaa pitkästä aikaa niin, että kaikki oli suunniteltu matkanjärjestäjän toimesta valmiiksi. Pakkaustressiin helpotusta toi Alppimatkojen sivuilta löytyvä pakkauslista vaellusmatkalle. Pakkauslistassa on suosituksia mm. vaelluksille vaadituista kengistä ja vaatteista. Vuorilla sää voi tunnetusti vaihtua hyvinkin nopeasti, joten säänkestävät vaatteet ovat ehdottomat. Matkamme aikana saimme kokea niin ukkosen kuin pilvettömän taivaankin ja lämpötilat vaihtelivat +6 – +20 asteen välillä. Illallisille on myös hyvä pakata vaelluskamppeita hienompaa päällepuettavaa.

Pakettimatkan hyvä puoli oli myös se, ettei Milanon kentälle saapuessa tarvinnut miettiä muuta kuin keltatakkisen Alppimatkojen oppaan löytämistä. Pakettiimme sisältyivät lentojen lisäksi myös lentokenttäkuljetukset, ja menomatkalla suomalainen oppaamme virittikin meidät hyvin lomatunnelmaan kertoen italialaisesta kulttuurista ja tulevasta matkakohteestamme.

Kodikas Hotel Breithorn

Majoituimme koko viikon ihanassa ja historiallisessa Hotel Breithornissa, joka sijaitsee aivan Champolucin sydämessä. Ensimmäinen iltamme kului pitkälti katsellessa suu auki hotellin parvekkeelta avautuvia maisemia ja laakson rinteillä laiduntavia lehmiä. Italiassa sydämeni vei heti kaikkialla korostuva esteettisyys, värien harmonia ja siisteys. Hotellin henkilökunnan palvelualttius tuli myös testattua, kun lukitsimme itsemme huoneen ulkopuolelle heti saapuessamme. Henkilökunnan hymystä ja katseista päätellen tilanne ei tainnut olla heille uusi. Ylipäätänsä palvelu oli todella ystävällistä koko matkamme ajan. Siivoojat jopa veivät yhden matkaseurueemme jäsenen rikkoutuneet vaelluskengät roskiin, jättäen lapun, jossa he ilmoittivat kenkien löytyvän heiltä, mikäli niille olisikin vielä tarvetta.

Hotellista löytyi myös majoituksen hintaan kuuluva spa-osasto, jossa oli ihana rentoutua vaelluspäivien jälkeen. Spa-osastolta löytyi myös suomalainen sauna ja tämäkös meidät teki onnelliseksi. Tähän väliin haluan mainita myös matkapakettiin sisältyneen puolihoidon käsittäen aamupalat ja neljän ruokalajin illalliset. Italialaista ruokaa ei syyttä kehuta, ja saimmekin maistaa viikon aikana monia kulttuurille perinteisiä ruokia. Valmis illallismenu oli helppo valinta vaelluspäivien päätteeksi ja samalla saimme myös uusia makuelämyksiä, joita emme ehkä muuten olisi tulleet kokeilleeksi. Kaikki annokset oli myös mahdollista vaihtaa lihattomiin versioihin, jotka nekin olivat herkullisia.

Vaelluspäivien rakenne

Reissun suola, eli päivävaellukset Aostanlaaksossa. Olimme reissussa kahdeksan päivää, joista kaksi olivat matkustuspäiviä, yksi vapaapäivä ja viisi ohjattuja vaelluspäiviä. Viikko alkoi ensimmäisenä iltana pidetyllä alkuinfolla, jossa oppaat kävivät kanssamme läpi viikon vaellusohjelman. Alppimatkojen vaellusmatkoilla vaeltajat on usein jaettu siniseen ja punaiseen vaellusryhmään. Punainen on ryhmistä vaikeustasoltaan raskaampi ja sininen taas hieman helpompi. Vuorilla kiipeäminen vaatii kuitenkin hyvää peruskuntoa (ja kunnollisia vaelluskenkiä), vaelsi sitten sinisten tai punaisten mukana. Vaellukset voivat vaihdella säätilanteesta riippuen ja ne tehdään aina turvallisuus edellä. Ensimmäisenä vaelluspäivänä saimme maistaa tätä epävakaista säätä, emmekä päässeet niin ylös kuin olimme suunnitelleet.

Vaelsimme jokaisena päivänä paikallisoppaiden johdolla. Aloitimme aamut kiipeämällä ylöspäin, ja tuntien kiipeämisen jälkeen maisemat palkitsivat kyllä kerta toisensa jälkeen. Vaelluksien aikana saimme kuulla paikallisoppailta kylien historiasta, kulttuurista sekä paikallisesta luonnosta. Opetimme heille myös suomalaisia sanoja ja nauroimme italialaisten hyvien sienipaikkojen salailulle, joka on aivan omaa luokkaansa meihin verrattuna. Viikon aikana vaelsimme useiden Alppikylien läpi ja pääsimme maistamaan myös paloja historiasta, sillä osa rakennuksista oli seissyt niillä sijoillaan 1700-luvulta lähtien.

Lounasta ja maisemia

Nousujen jälkeen pysähdyimme aina nauttimaan lounaan paikallisissa vuoristoravintoloissa (lounas sisältyi matkapakettiin). Vuorilla lounaat ovat usein hyvin yksinkertaisia, mutta sitäkin maukkaampia. En ole koskaan saanut niin hyvää tomaattipastaa, kuin viimeisenä vaelluspäivänämme L’Aroulassa. Vuorilla ravintolat ovat paikoitellen hankalien kulkuyhteyksien päässä sekä nettiyhteyksien ulottumattomissa. Kulkuyhteyksistä kertoo osaltaan sekin, että täydennyksiä kyliin viedään osittain helikoptereilla. Vaikka lounaat kuuluivatkin matkapakettiimme, omat juomat maksettiin usein käteisellä, koska jokaisessa paikassa ei nettiyhteyden puuttumisen johdosta ollut mahdollista maksaa kortilla.

Ja kuten aiemmin kerroin, sää voi vuorilla muuttua äkkiä ja ukkoskuurot voivat olla rajuja. Ensimmäisenä vaelluspäivänämme myrsky oli katkonut lounaspaikastamme sähköt, jolloin paikan kokkikin joutui hieman soveltamaan menua. Saapuessamme ravintolan pihalle, henkilökunta oli pystyttänyt sinne vanhan kunnon kesäkeittiön ja saimme kuin saimmekin eteemme taivaallisen hyvää pastaa. Myös vuorilla oli mahdollista saada lounas kasvisversiona, mikäli asiasta ilmoitti Alppimatkojen oppaalle etukäteen.

After Hike

Lounaan jälkeen lähdimme laskeutumaan alaspäin kohti hotelliamme, jossa päivät päättyivät After Hikeihin (sama kuin After Ski, mutta kesäversiona). Laskeutumiset saattoivat olla paikoitellen Suomen mittapuulla hyvinkin jyrkkiä ja kestää useamman tunnin, joten hyviin varustehankintoihin kannattaa panostaa ennen reissua. Erityisesti alaspäin laskeutuminen on jaloille raskasta, ja silloin vaellussauvoista on suuri apu. Teimme muutamana päivänä myös pienten jokien ylityksiä, jolloin sauvat tulivat tarpeeseen. Alaspäin laskeutuessa hyvät kengät tukevat nilkkoja kivikoissa ja estävät myös varpaiden valumisen ja hankaamisen kengän kärkeen. Itselläni oli reissussa sisäänajossa uudet Lowan Ladyt ja koko viikko sujui ilman yhtäkään rakkoa.

Alppijärvi Lago Blu ja murmelibongausta Brusonissa

Vaellusreittien pituus vaihteli 7-12 kilometrin välillä, ja nousua kertyi päivästä ja ryhmästä riippuen 400-800 metriä. Omat suosikkini viikon vaelluksista oli retkemme alppijärvi Lago Blulle ja murmelibongaus Brussonissa. Lago Blu tarkoittaa nimensä mukaisesti sinistä järveä ja se sijaitsee 2200 metriä merenpinnan yläpuolella. Aloitimme patikoinnin järvelle viereisestä St. Jacquesin kylästä, johon saavuimme bussilla. Reitin varrella saimme ihastella jälleen todella kauniita maisemia ja lumisia vuorenhuippuja. Kiipeämisen jälkeen pääsimme vilvoittelemaan lähes 0-asteiseen turkoosiin järveen. Muutama hurjapää seurueestamme uskaltautui jopa uimaan.

Moni kulkemistamme reiteistä kulki Monterosa Skin rinteillä. Kesäisin laskettelurinteiden kunnosta huolehtivat lehmät, joita pääsimme katselemaan lähes jokaisena päivänä. Brussonin reitillä pääsimme näkemään vilaukselta myös Mont Blancin, joka on Alppien korkein huippu. Vaelsimme yli 2000 metrin korkeudella ja nautimme raikkaasta vuoristoilmasta sekä lumikinoksista. Parasta päivässä oli kohtaaminen murmeleiden kanssa. Valitettavasti nämä kovin suloiset ja vikkelät otukset pitivät sen verran hyvää turvaväliä meihin, etten saanut niitä ikuistettua kuviin.

Tunnelmat reissun jälkeen

Kaiken kaikkiaan viikon alppivaellus oli mahtava sukellus vuoristokulttuuriin, vaellukseen ja Pohjois-Italian maisemiin. Alppimatkoilla on vaellusmatkoja myös muihin kohteisiin, kuten viereiseen Cerviniaan ja Itävallassa sijaitsevaan Bad Gasteiniin. Vaikka tämä olikin ensimmäinen vaellusmatkani alpeilla, on alppivaellus sen verran koukuttavaa puuhaa, ettei tämä reissu jäänyt varmasti omalta osaltani viimeiseksi.

Oletko koskaan ollut alppivaelluksella? Entä onko Italian Champoluc entuudestaan tuttu?

Teksti & kuvat: Nea Lilja