Turkoosina vuoriston sylissä hohkaava Blåvatnet on upea jäätikköjärvi Lyngenin Alpeilla Norjassa. Järvi todella on ällistyttävän sininen ilman minkään sortin filttereitä. Jäätikkövesien mukana järveen kulkeutuu mineraaleja, jotka saavat järven sinisen värin aikaan.
En ymmärrä, miten tämä postaus on voinut jäädä roikkumaan luonnoksiin lähes neljäksi(!!) vuodeksi! Blåvatnet oli yksi Norjan roadtrippimme lempikohteista, mutta näköjään olen kirjoittanut sieltä vain ahdistelua koskevan jutun – ja lisännyt loppuun, että seuraavassa postauksessa palaan paremmin itse Blåvatnetiin. Toivottavasti kukaan ei ole pidätellyt hengitystään useita vuosia tätä odotellessa… Mutta kuitenkin, tässä niitä nyt vihdoin tulisi: kokemuksia Pohjois-Norjan turkoosista ihmejärvestä!
Matkaa parkkipaikalta Blåvatnetille tulee nelisen kilometriä. Takaisin tullessa kuljetaan samaa reittiä, joten koko lenkin pituus on hieman reilu kahdeksan kilometriä. En ollut juurikaan lukenut reittikuvauksia etukäteen (virhe!), joten ajattelin reitin olevan helppo pieni happihyppely ennen pitkää kotimatkaa.
Alkumatkasta oli helppokulkuista leveää polkua, joka oli katettu soralla tai puuhakkeella. Siihen mahtui myös muutama puron ylitys, joista toisessa kastelin kenkäni ja sukkani, kun lauta pyörähti jalkani alla. Pakko myöntää, että reitin alkuosa tuntui pienoiselta pettymykseltä. Tätäkö me nyt tarpoisimme seuraavat kilometrit? Kaikki vaikutti liian hyvin ja valmiiksi tehdyltä – sekä turistiselta.
Syytä huoleen ei kuitenkaan ollut. Metsäisen alkuosuuden jälkeen polku nimittäin muuttuikin hieman yllättäen vaikeakulkuiseksi kivikoksi ja matkanteko hidastui huomattavasti. Alun leppoisa kulku (tai oikeastaan laahustus, sillä kyseessä oli yli viikon pituisen reissumme viimeinen käppäily) oli muisto vain, sillä kivikko yllätti haastavuudellaan. Yhtäkkiä pitikin katsoa todella tarkkaan, mihin ja miten jalkansa asetteli, ellei halunnut kaatua kivikossa tai jäädä jalastaan jumiin johonkin koloon.
Sekä mennessä että tullessa kivikko tuntui loputtomalta. Vaikka kuinka kävelimme eteenpäin, emme silti tuntuneet etenevän lainkaan, ja vuoret olivat koko ajan yhtä kaukana. Ainoa muutos, mitä matkan edetessä tapahtui oli se, että kivet vain kasvoivat sitä mukaa, mitä lähemmäs järveä päästiin…
Viimeiset kivet, tai oikeammin ehkä järkäleet, piti oikeasti jo kavuta yli. Katsoimme monta kertaa ympärillemme siinä toivossa, että olisimme kenties missanneet helpomman reitin. Mutta ei, minne tahansa katsoimmekin, niin näimme muitakin taistelemassa viimeisten lohkareiden kanssa.
Vihdoin me sitten pääsimme rantaan. Näky oli mykistyttävä! Järvi toden totta oli turkoosi, eikä se todellakaan tarvinnut minkäänlaisia filttereitä. Lumihuippuiset vuoret loivat maisemaan mahtavan kontrastin, ja pitkän aikaa vain tuijotimme näkymää mykistyneinä.
Ainoa, mikä tässä kaikessa yllätti ehkä hieman negatiivisesti, oli järven pienehkö koko. Jostain syystä olin ajatellut sen paljon suuremmaksi. Lisäksi turisteja oli liikkeellä paljon. Jokainen halusi saada kuvan tietyllä kivellä, joten kärsimättömien somettajien jono kasvoi äkkiä pitkäksi.
Vielä neljä vuotta sitten paikka ei kuitenkaan ollut niin suuren joukon tiedossa kuin tänäpäivänä, joten en uskalla edes arvailla, miten ruuhkainen Blåvatnet nykyään on…
Me emme olleet tajunneet ottaa uikkareita mukaan, joten katsoimme sivusta, kun muut kävivät pulahtamassa jääkylmässä vedessä. Vinkkinä siis kaikille muille Blåvatnetille matkaaville; kannattaa ottaa uikkarit mukaan, ja jos mahdollista, jättää ne valmiiksi vaatteiden alle. Ellei sitten halua keikistellä turistilauman edessä vaihtamassa vaatteita.
Kun olimme syöneet eväämme ja ottaneet miljoona kuvaa sinisestä ihmejärvestä, oli aika lähteä takaisin. Kivikko oli vähintäänkin yhtä raivostuttavaa kuin tulomatkalla, mutta nyt porukkaa oli myös huomattavasti enemmän liikenteessä. Hauskinta oli, kun kolmen norjalaisen miehen ryhmä juoksi ohitsemme paljain jaloin. Itse koetin naama punaisena pysyä pystyssä kivikossa. Siinä kohtaa tunsin kyllä jonkinlaista alemmuuden tunnetta.
Vinkit reitille
- Blåvatnet on selkeä turistikohde, joten kannattaa varautua ruuhkiin niin parkkipaikalla kuin itse reitilläkin.
- Paras aika lähteä liikkeelle on mahdollisimman aikaisin aamulla. Tällöin saa varmimmin olla rauhassa.
- Aloituspisteeltä löytyy pari parkkipaikkaa, mutta päivisin ne saattavat olla hyvinkin ruuhkaisia.
- Reitti sopii lähes kaikille normaalikuntoisille retkeilijöille – kunhan tasapaino on kunnossa, eivätkä nilkat pyöri holtittomasti (kuten allekirjoittaneella, jolla on revähtäneet nivelsiteet pahasti useamman kerran…). Reitti on pitkälti kivikkoa, joten jalkineet tulee valita sen mukaan: suosittelen hieman korkeampia, nilkkaa tukevia kenkiä.
- Pakkaa mukaan tarpeeksi vettä ja eväitä. Vesipulloa voi vielä alkuvaiheessa täyttää puroissa, mutta järvestä en juomavettä välttämättä enää ottaisi…
- Mukaan kannattaa pakata myös uikkarit, mutta muistaa, että vesi on jäätävän kylmää ympäri vuoden.
Lue myös:
On kyllä upean näköinen! Me ollaan käyty neljästi Norjassa, mutta patikoitu poikkeuksellisen vähän. Joskin säillä ja vuodenajoilla on ollut vaikutusta asiaan. Blåvatnet olisi mukava päästä itsekin joskus näkemään.
Norja on ihana ja siellä riittää niiiiiin paljon nähtävää, että välillä miettii, ehtiikö niitä kaikkia nähdä elinaikanaan 😀 Jossain vaiheessa kirjasin mielenkiintoisia luontokohteita ylös, mutta kun lista alkoi muistuttaa enemmänkin monikymmensivuista kirjaa, päätin luovuttaa… 😀
Hienon väristä vettä, kun Boliviassa ollut vihreä laguuni jonka väri tosin tuli kuparisulfaatista ja arsenikista. Tuo Blåvatnet paikka on tainnut tulla ainakin suomalaisten tietoisuuteen kesien 2020-2021 aikana jolloin moni suuntaisi lomallaan Norjaan kun muihin maihin oli hieman haastavampi matkustaa.
Heh, tuntuu että kaikki suomalaiset ovat käyneet Blåvatnetilla! Jos ei korona-aikaan, niin ainakin sen jälkeen 🙂
No minä en ole käynyt Blåvatnetilla, enkä edes koko Norjassa ikinä. Vähän epäilen, tulenko koskaan käymäänkään, vaikka uskon että siellä on hienoja paikkoja! Itsellä on myös neljän vuoden takaa ja siitä lähtien montakin juttua kirjoittamatta. Kokonainen Sri Lankan matka juuri kun korona alkoi.
Mullakin kesti todella kauan, ennen kuin eksyin Norjaan! Hassua, vaikka se tuossa ihan vieressä onkin 🙂 Kiva myös kuulla, etten ole ainoa, jolla nämä postaukset hieman laahaa.. 😀
Olen käynyt kahdesti. Ekalla kerralla taustavuoria ei nähnyt ollenkaan. Onneksi kummallakaan kerralla ei satanut, sen verran tylsä kävelymatka on. Tiedät kyllä
Olisi ihan hirveää könytä ensin pelipaikoille, ja sitten vielä sataisi. Saati, että koko matkan olisi sadetta 😮 Onneksi noin huonoa tuuria ei sentään ole ollut!
Tietysti olen käynyt Jyykeässä kauan aikaa sitten, enkä edes tiennyt koko järvestä. Nyt kun kaikki tietävät, tuskin haluaisinkaan sinne ja vielä vähemmän, kun luin ahdistelukokemuksen. Kevolla pulahdin jääkylmässä Ristenäsjärvessä ja eikö vain, jotkut saksalaisturistit tulivat pystyttelemään telttojaan rannalle, kun olin vedessä.
Pitänee itsekin odottaa uusintareissua vuosi tai pari, jos pahin turistisuma helpottaisi 🙂 Ja äh, kyllä ihmiset ihmisten luokse löytää – vaikka Ristenäsjärvellä 😀
Hienot maisema, turkoosit järvet ja joet on kyllä upeita! Norjassa reissaaminen on itsellä jäänyt tosi vähiin, siellä todella olisi loputtomiin luontokohteita ja patikkareittejä mistä valita. Hauska yksityiskohta nuo kivikossa paljain jaloin juoksevat norjalaiset puuskuttavien ja tasapainoa hakevien turistien joukossa 😀 Ja siis joo mitä tulee viivellä julkaistaviin postauksiin, niin et todellakaan ole ainoa, itsellä kun on kolme blogia, niin tuntuu että aina vähintään kaksi niistä on ihan kamalasti jäljessä ja huonolla hoidolla.
Norjassa sai kyllä monta kertaa ”märän rätin naamaan”, kun itse puhkui ja puhisi ja koetti ylipäätään pysyä pystyssä ja samaan aikaan norjalaiset vetää viidettä kertaa ohi kevyesti kuin kauriit 😀
Hienot on maisemat ja melkoinen kävelymatka.
Lofooteilla on oltu mutta tuo paikka on jäänyt väliin.
Maisemat on upeat, vaikka kävelymatka ei niinkään 😀
Maisemat järvellä ovat kyllä mahtavat! Jännä tuo sininen väri ja ihana kontrasti vuorien kanssa saa järven näyttämään vielä hienommalta. Maisemien perusteella tekisi mieli laittaa kohde käyntilistalle, mutta jos 4 v sitten tämä oli ruuhkainen niin todennäköisesti tilanne voi olla aikalailla sietämätön nykyään (ei vaan kävijöille vaan luonnolle ensisijaisesti).
Aika paljon tänäkin kesänä tuli vastaan postauksia tuolta, eli ilmeisesti paikka on yhä edelleen erityisesti suomalaisturistien suosiossa. Ehkäpä parin vuoden päästä helpottaa? Tai sitten ei.. 😀
Hienon näköinen järvi! Minulle tuli mieleen Kanadassa näkemäni järvimaisemat – jotain samaa niissä on. Norjasta olen nähnyt vain pääkaupungin, mutta luontokohteet kiinnostaisi.
Mulla on kokemusta vain Pohjois-Norjasta ja sieltä löytyy älyttömästi upeita luontokohteita! 🙂 Lämmin suositus siis!
Jestas sentään miten upea väri!! Ymmärrän oikein hyvin että tämä oli teidän lempikohde.
Onneksi päätit kirjoittaa sen vaikkakin lainausmerkeissä hieman myöhään 🙂
Joo, mietin jo etten kehtaa tästä enää kirjoittaa… Mutta kun oli kuvat valmiina, niin pakkohan se oli! Ja parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai miten se meni? 😀