Ihme on tapahtunut, sillä pääsin vihdoin tänä vuonna piipahtamaan Amsterdamissa. Kuten blogiani hiemankaan pidempään seuranneet tietävät, olen ollut menossa Hollantiin.. Noh, useita kertoja, mutta aina reissu on peruuntunut – usein vieläpä viime tipassa.
Heti laskeuduttuamme Amsterdamiin muistan ajatelleeni, että kaikki tuntuu hurjan helpolta. Ja heti perään aloin miettiä, miksen ole käynyt täällä koskaan aiemmin? Miten homma on voinut tuntua vuodesta toiseen niin kovin hankalalta – joskus jopa mahdottomalta?
Kun nyt kerrankin pääsin pelipaikalle, oli minulla Amsterdamia varten aikamoinen lista tehtävää ja nähtävää. Olin suunnitellut kaiken kellontarkasti, ja jo hypätessämme junaan ilmassa tuntui suorituspaineita. Suunnitelmissani olisimme suunnanneet rautatieasemalta suoraan kanaaliajelulle, mutta reissuseuralaisellani oli niin hirveä nälkä, että ensimmäiseksi oli pakko suunnata syömään. Näin, että tilanne oli niin paha, ettei tästä kannattanut lähteä edes neuvottelemaan. Silti hieman katkerana katsoin, miten turistit loikkasivat veneen kyytiin ja lähtivät iloisen puheensorinan saattelemina tutustumaan kaupunkiin vesiteitse.
Ravintolasuositus: Pancakes Amsterdam
Emme todellakaan ehtineet miettiä tai googlailla ruokapaikkoja, vaan suuntasimme ensimmäiseen kivalta vaikuttavaan paikkaan. Bongasin Pancakes Amsterdamin, ja vaikka mies epäili, mahtaako paikasta saada mitään järkevää suolaista syötävää, suuntasimme kuitenkin sinne.
Kuten paikan nimestä voi jo päätellä, tarjolla oli lettuja ja pannukakkuja. Päätimme syödä pitkän päivän päätteeksi kunnolla, joten tilasimme sekä suolaiset että makeat versiot. Minulla piti olla vuohenjuustoa ja pinaattia, mutta vuohenjuusto oli korvattu munakkaalla? Muuten kaikki oli kuten listalla oli luvattukin. Me tosin jouduimme luovuttamaan syömisen suhteen: hiilariähky iski todella nopeasti, emmekä millään saaneet kaikkea tuhottua – niin hyvää kuin se olikin.
Viiden tunnin Suomi-visa
On melkein tragikoomista, miten ongelmat Amsterdamin kanssa jatkuivat vielä paikan päällä. Pitkä nähtävyyksien ja aktiviteettien listani ei lyhentynyt lainkaan, sillä emme yksinkertaisesti päässeet ravintolasta minnekään.
Tarjoilija (joka oli ehdottomasti maailman sympaattisin tyyppi!) kävi ruokailun ajan luonamme taukoamatta kyselemässä, onko kaikki hyvin. Ja kun vihdoin saimme annoksemme tuhottua ja olisimme halunneet siirtyä vauhdilla eteenpäin, hän tuli luoksemme ilmoittamaan vuoronsa loppuneen. Hän istahti sen kummempia kyselemättä pöytäämme, tilasi juotavaa ja sanoi haluavansa tietää kaiken Suomesta. Nainen ehdotti jonkinlaista tietovisaa, jossa hän saisi vastata Suomi-aiheisiin kysymyksiin. Kerroimme, että meillä olisi hieman kiire, mutta nainen ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa. Päinvastoin! Hän jopa ehdotti, että voisi kutsua myös kavereitaan visailemaan. Lista poltteli taskussa, mutta emme halunneet olla epäkohteliaita – tietenkään.
Jotenkin en usko, että suomalaisturistit olisivat lainkaan harvinaisia Amsterdamissa. Silti nainen käyttäytyi kuin ei olisi koskaan kuullutkaan Suomesta. ”Onko teillä jääkarhuja?” Hän myös kiherteli tiedolle siitä, että kesäisinkin meillä usein joutuu pukeutumaan toppatakkiin, mikäli haluaa selvitä juhannuksesta ilman tappoflunssaa.
Kisailua jatkui hyvä tovi. Lopulta vietimme ravintolassa aikaa yli viisi tuntia. Miettikää! Lopulta lähdimme paikalta vedoten siihen, että lentomme Suomeen lähtisi pian. Ei lähtenyt, mutta jotain oli keksittävä.
Pitkän päivittelyn jälkeen pääsimme vihdoin poistumaan ravintolasta ja suuntasimme rautatieasemalle, jossa aloin jutella erikoisen mieshenkilön kanssa. Hän halusi välttämättä ostaa meille junaliput, mutta pyysi meiltä sitten muutamaa euroa vaivanpalkaksi? Lopuksi hän ohjasi meidät väärälle raiteelle, ja meinasimme lähteä aivan päinvastaiseen suuntaan kuin oli tarkoitus. Mies sai vielä jonkinlaisen raivokohtauksen, kun emme suostuneetkaan hyppäämään hänen haluamaansa junaan… En tiedä mikä tässä oli taustalla, mutta jostain syystä joku miehen käytöksessä tuntui karmivalta.
Näistä erikoisista kohtaamisista huolimatta jokin Amsterdamissa sykähdytti. Vaikka sain tosiaan vasta pintaraapaisun kaupungista, mutta Hollanti kiinnostaisi ehdottomasti enemmänkin. Mitkä olisivat teidän vinkit Amsterdamiin ja lähikaupunkeihin?
Lue myös:
Kävimme nyt joulukuussa ensimmäistä kertaa Amsterdamista. Kaupunki oli joulun aikaan oikein kiva, mutta sää oli hieman kolea. Yleensä museoissa ei välttämättä kovin paljoa tule käytyä, mutta Amsterdamissa ne ovat huippuluokkaa (kuten monissa Belgian kaupungeissa, kuten Antwerpen ja Brugge) ja niitä voi suositella lämpimästi.
Täytyypä napata muutama museo listalle 🙂 Moni muukin on niitä kehunut!
Amsterdam on kiva! Olen sinne tehnyt viisi eri reissua, mutta edellisestä on aikaa luvattoman paljon. Onkin ollut mielessä jo pidemmän aikaa että pitkä viikonloppureissu olisi sinne paikallaan. Tämä postaus muistutti hyvin siitä!
No eipä tosiaan erikoisia käänteitä puuttunut reissusta. Speciaalitilanteet reissussa kivoja, mutta ehkä ei näin speciaalit.
Hahhah, tuntuu ettei se ole ”mun reissu” lainkaan, jos ei jotain outoa tapahdu 😛
Hehee, en voi kuin nauraa hekottaa täällä tuolle kohtaamiselle ravintolassa. Itselläni olisi kyllä pinna palanut jo vähän aiemmin ja sanonut heipat. Ihanan kärsivällisiä olitte.
No joo, välillä voisin hieman topakammin sanoa, että nyt riittää 😀 Mutta jäipähän erikoiset muistot, jos ei muuta!
Paras vinkki Amsterdamiin on tutustua kaupunkiin pyörällä. Kaupungeissa kuten Amsterdam ja esimerkiksi Kööpenhamina, on oikeastaan suht helppo liikkua pyörällä, sillä pyöräilijöitä on niin paljon, että esimerkiksi risteyksissä muita seuraamalla niistä selviää, pyörälläkin. Tosin pitää sitten olla tarkkana, ettei pysähdy yllättäen, sillä tulijoita riittää!
Majoitusvinkkinä lienee hotelli ainoa oikea valinta, jottei matkailija vie paikallisten asuntoja ja sitä kautta saa heitä vihaamaan vielä enemmän turisteja kuin jo vihaavat.
Noi pyörät jäivät kutkuttelemaan, ja sellaisen varmaan vuokraankin seuraavalla reissulla! Ja totta tuo hotelliasia, olen siitä lukenutkin monesta paikasta. Kiitos vinkeistä! 🙂
Sulla ei taida kyllä yksikään reissu sujua ilman jotain spookya kommellusta! Että jos pitää joskus uudelleenbrändätä blogia, niin näistä sattumista sitten vaan ammentamaan ideoita 😀
Me kävimme ystävän kanssa Amsterdamissa vajaat 10 vuotta sitten ja blogistakin taitaa löytyä vielä juttu. Mieleen jäivät punaisten lyhtyjen kadut (juttu on edelleen blogimme luetuimpia), kanaaliristeily pienemmällä paatilla sekä reunan yli keinuminen korkean talon huipulla.
Hahhah, tää on kyllä totta 😀 Vanhemmatkin sanoi, että ”eihän se olis Even reissu, jos siellä ei jotain outoa tapahtuis” 😀
Siis menikö teidän koko Damin reissu pelkästään tuolla ravintolassa? Olisin suuttunut kyllä todella, jos joku olisi tullut meidän pöytään viivyttämään kireää aikataulua ja lähtenyt menemään ilman mitään huolta kohteliaisuudesta 😀 Kauheaa toimintaa sekä tarjoilijalta, että juna-aseman mieheltä, mitä ihmettä.. Olen käynyt Damissa 3 kertaa, enkä onneksi ole törmännyt tuollaiseen käytökseen.
No siellähän se kului! Ja mä en edes siinä hetkessä osannut olla kiukkuinen, kun koko touhu vaikutti niin absurdilta. Jälkeenpäin on toki harmittanut paljonkin, mutta uusintareissu on jo suunnitteilla! 🙂
Onpas teillä ollut outo kokemus ravintolassa. Onneksi pääsitte lähtemään ja oikeaan suuntaan.
Hah, se oli todella erikoinen!
No ei ole todellista! Te ootte olleet varmaan jossain piilokamerassa;) Ei saisi nauraa toisten harmille…. Mut mä olen mestari lähtemään pois tilanteista. Mä vaan lähden oudoista tilanteista. Jos kysytään, että minne, vastaan, että pois. Jos kysytään, että miksi, vastaan, että koska haluan. On tilanteita joissa oon vaan häipynyt esim jostain kaupasta, jossa on ollut ärsyttävä myyjä ja kaverit on jääneet selittämään, että turha sen perään on huudella, sillä se ei palaa enää.
Amsterdamissa olen ollut muutamia kertoja oikein varta vasten reissussa ja kerran päiväseltään lentojen välissä. Tykkäsin erityisesti upeista museoista ja tietty vaan kävelystä kanavilla ja kapeilla kaduilla. Punaiset lyhdyt on tietty kanssa koettava, tosin ilman kameraa:). Tykkään rennosta tunnelmasta, joka Amsterdamissa on.
Ai niin, hauska muisto on, että kun oltiin fine-dining-ravintolassa ja palasin naistenhuoneesta, istuivat jekkuilevat ystäväni pöydässä jotkut karmeat vilkkuvalorillit päässään ja antoivat mullekin samanlaiset. Ajattelin ensin, että ei hitto me voida näitä pitää hienossa ravintolassa, mutta tilanne kääntyikin sellaiseksi, että muista pöydistä naureskeltiin iloisesti ja lopulta tarjoilija tuli kertomaan, että keittiömestari oli pyytänyt erikoiset suomalaiset keittiöön visiitille. Näinpä meille esiteltiin hieno keittiö ja henkilökunta ja saatiin yllättäen erikoiskohtelua, vaikka vähän pelkäsin, että meidät potkaistaan kadulle, hehe….. onneksi on vähän hulluja ystäviä eikä aina tarvii niin pönöttää, kunhan kuitenkin käyttäytyy muuten siivosti.
Mä mietin myös, että minne se kamera oikein oli piilotettu 😀 Tuntui paikoitellen niin eriskummalliselta meiningiltä. Ja mä ihailen tuollaista poistumisen taitoa – mä en vaan osaa! Toisaalta oon aina tosi utelias kuulemaan, mitä ihmisillä on kerrottavana ja toisaalta oon myös niin kiltti, etten oikein osaa olla tarpeeksi jämäkkä…
Ja eikä, ihan mahtava muisto!! 😀 Tuollaiset ovat ihan parhaita! Ja muutenkin kivoja irtiottoja arjen keskellä – vaikka sitten lomamatkalla 😀
En muista lukiko jossain, että oliko tämä siis vain päivän reissu? Ja koko aika meni tuohon ravintolaan, about? Itsellä olisi varmaan myös mennyt hermo.
Olen ollut Amsterdamissa(kin) vuonna 1980, päiväseltään käymässä kun olimme viikon Delftissä. Muistan kanaalit ja polkupyörien paljouden, sekä kivan näköiset rakennukset. En paljon muuta 🙂
Joo, oltiin vaan päivä Romanian lentojen välissä. Olisihan sen ajan toki voinut paremminkin käyttää…
Hehe, aikamoisia kohtaamisia 😀 Amsterdamiin pitäis päästä joskus, aina sekin ollu mietinnässä mut aina joku muu vie voiton.
Mulla nää Amsterdamin-reissut on myös olleet enemmän ja vähemmän ”kirottuja” 😀 Ehkäpä tänä vuonna pääsen paikalle JA ehdin tehdä muutakin kuin istua ravintolassa 😀
Onpa teillä ollut reissun aloitus! Kuulostaa siltä, että tarjoilijalta puuttui tilannetaju täysin 😀 Asuin Rotterdamissa 1,5 vuotta ja sieltä käsin tuli Damiin myös tutustuttua. Yksi suosikkikokemuksistani oli pienen veneen vuokraus, jolloin voi itse seilata kanaaleissa kavereiden kanssa ja nauttia vaikka piknik-eväitä samalla. Toisaalta järjestetty veneajelu voi olla turvallisempi, jos reissussa on tapana sattua kaikenlaista 😀
Oi vitsit, kyselen sulta varmasti tarkemmin vielä vinkkejä, kunhan tuonne taas suunnataan! 🙂 Ja sitten pysyn kaukana ravintoloista – ainakin tästä yhdestä 😀
No jopas meni suunnitelmat mutkalle 😀 Tuollaiset kohtaamiset on yleensä ihan kivoja, jos ei ole kiire mihinkään eikä joudu jäämään mistään tärkeästä paitsi sen vuoksi. Jos on lyhyt reissu ja tiukka aikataulu, niin kyllä tuollainen pinnaa hiertäisi ja itse varmasti vain jonkin pikaisen tekosyyn varjolla lähtisin menemään. Rakastan tuollaisia lättykahviloita, joten ehkä tulee joskus itsekin tuolla poikettua. 🙂
No juu, jälkeenpäin kyllä harmitti. Mutta itse tilanteessa en jotenkin vain osannut toimia 😀