Olen haaveillut koskenlaskusta pienen ikuisuuden. Jostain syystä homma on kuitenkin aina lykkääntynyt, sillä mahdollisuuksia on ollut kovin vähän. Ja kun on ollut, niin olen hölmösti ajatellut, että ensimmäisellä koskiseikkailulla pitäisi olla jo hurjan hyvä laskija.
Kaupallinen yhteistyö: Tailored Adventures Rukapalvelu & Scandic Hotels
Koskenlaskuseikkailumme starttasi Rukalla, aivan hotelli Rukahovin vieressä sijaitsevalta Rukapalvelun toimistolta. Saimme sieltä kypärät, kumisaappaat, sadetakin ja -housut sekä pelastusliivit. Tässä kohtaa sadevaatteet tuntuivat hieman liioittelulta, mutta voin kertoa, että niille oli kyllä myöhemmin tarvetta.
Kun saatiin varusteet sovitettua, hypättiin auton kyytiin ja lähdettiin ajamaan noin 20 minuutin päässä sijaitsevalle Kitkajoelle. Matka kului mukavasti koskenlaskusta keskustellen: tai me lähinnä kyselimme, ja oppaat vastailivat.
Pientä jännitystä oli selvästi ilmassa.
Aiempaa kokemusta ei tarvita
Saavuimme lähtöpaikalle. ”Teidän ei tarvitse itse miettiä mitään, kaikki ohjeet tulee täältä takaa”, oppaamme aloitti. Tuntui hyvältä kerrankin heittää aivot narikkaan ja antaa ohjat jollekin toiselle.
Alkuun kävimme komennot läpi sekä kuivaharjoittelimme melontaa: oikea meloo, vasen meloo, melonta seis, vasen taakse ja oikea taakse. Homma oli yllättävän helppoa, joten pääsimme melko nopeasti aloittamaan.
Ensimmäiset kosket tulivat melko nopeasti vastaan, ja pääsimme heti testaamaan oppimaamme. Kosket olivat tasoltaan I:ä, eli helpoimpia mahdollisia, eivätkä ne näin matalan veden aikana edes tuntuneet kovin kummoisilta. Heti ensimmäisen laskun jälkeen tuli fiilis, että haluan päästä testaamaan isompia ja vaativampia koskia! Koskenlaskukärpänen oli siis puraissut.
Seitsemän kosken reitti
Reitin pituus oli noin 13 kilometriä ja sen aikana pääsimme laskemaan seitsemän koskea. Muutama oli I-tason koskia, yksi III-tason ja loput olivat II-tasoa. Koskien luokittelussa käytetään kansainvälistä luokitusjärjestelmää, jossa arvioidaan koskien laskukelpoisuutta sekä vaikeutta ja vaarallisuutta melojalle. Vaikeusluokkia on kuusi (I = helppo, II = vaikeahko, III = vaikea, IV = hyvin vaikea, V = erityisen vaikea ja VI = äärimmäisen vaikea). Suomessa V-luokkaa edustaa Oulankajoen Kiutaköngäs ja VI-luokkaa taas Kitkajoen Jyrävänköngäs.
Huomioitavaa on, että koskiluokka voi muuttua vuodenaikojen tai runsaiden sateiden seurauksena, kun joen vedenkorkeus ja virtausolosuhteet muuttuvat. On siis tärkeää tarkastaa aina senhetkinen luokitus, eikä luottaa vanhoihin, mahdollisesti jo vanhentuneisiin luokituksiin.
Oppaamme sanoi, että muutama laskemistamme koskista on vaativampia keväällä, kun vettä on enemmän. Nyt tilanne oli toinen, ja matala vesi aiheutti omat haasteensa.
Yllä olevalta videolta näkyy toiseksi viimeinen ja samalla vaativin (III-tason) koski. Ja kuten kuuluu, niin ihan fiiliksissä oltiin! Innostuttiin jopa niin paljon höpöttelemään, että Miikka joutui perältä muistuttelemaan, että pitäisi muistaa myös meloa…
Maakotkan mailla
Viimeisen kosken jälkeen lähdimme ajelemaan perämoottorin kanssa järven yli. Yhden suvannon kohdalla Miikka kertoi, että alueella voi nähdä myös maakotkia. Toivoimme kovasti näkevämme tämän ilmojen kuninkaan, mutta ainoat linnut, joita näimme, olivat erikokoiset telkkäperheet sekä muutamat koskelot. Kunnes sitten yhtäkkiä taivaalla kaarteli suuri lintu.
Siellä se oli, etsimämme maakotka.
Lopuksi saavuimme Pohjantähden eräleiriin, missä meitä odotti lohikeitto ja eväsleivät sekä nokipannukahvit ja pullat. Ruokailu sujui leppoisasti nuotiota tuijotellen ja oppaiden tarinoita kuunnellen.
Leirillä olisi ollut myös mahdollisuus pulahtaa uimaan, mutta harmillisesti emme olleet aamun tohinassa tajunneet ottaa uimapukuja mukaan. Vinkki vitonen kuitenkin, että ne kannattaa ottaa mukaan! En nimittäin ole varmaan ikinä Suomessa nähnyt yhtä kirkasta vettä!
Koskenlaskukärpänen puraisi
Pitkästä aikaa löytyi laji, josta innostuin ihan täysin! Olisimme halunneet jatkaa heti K-18-reitille, mutta valitettavasti viikonlopulle ei ollut enää retkiä tiedossa. Aloimme kuitenkin suunnitella keväälle uusintareissua, jolloin sitten pääsisi testaamaan myös ne hieman isommat kosket.
Toiveissa olisi, että keväällä myös vettä olisi enemmän, jotta saisi hieman paremman tuntuman siihen, miltä koskien pitäisi tuntua. Nyt vettä oli siis todella vähän ja monet kivet olivat pinnassa. Vauhdin sijaan keskityimmekin nyt lähinnä siihen, ettei veneemme jäänyt pohjasta kiinni.
Oletko testannut koskenlaskua Suomessa tai jossain muualla? Mitä pidit?
Ei valitettavasti ole tullut koskenlaskua vielä kokeiltua, vaikka kiinnostaisi. Vähän on jäänyt harmittamaan ettei ole kokeiltu, vaikka Kuusamossa ja Rukan alueella on tullut käytyä monia kertoja. Nytkin on tarkoitus lähteä ensi kuussa käymään taas Ruunaalla, mutta todennäköisesti ei tälläkään kertaa ehditä kokeilemaan koskenlaskua. No, kyllä sitä joskus vielä aivan varmasti tulee kokeiltua!
Toivottavasti pääsisitte testaamaan koskenlaskua! Ehkäpä saisitte jotenkin vielä mahdutettua ohjelmaan? 🙂
Hienoa että pääsitte toteuttamaan yhden haaveenne! Kitkajoki ja kansallispuistomaisemat tarjoavat yhden Rukan parhaista elämyksistä.
Sen verran hauskaa puuhaa on että mekin olemme jo kaikki mahdolliset reitit kokeilleet eri kokoonpanoilla koska lapset ei pääse K-18 reitille. Onpa taidettu yksi reitti laskea jo kahdesti.
Jos tilaisuus tulee niin kannattaa käydä kokeilemassa myös koskikelluntaa. Hieno kokemus sekin.
Voi juku, sieltähän löytyy oikein koskenlaskun ammattilainen! 🙂 Oletteko laskeneet muuallakin kuin Rukalla? Koetin nimittäin googletella mahdollisuuksia muualla Suomessa, mutta aika heikolta näyttää :/ Tuota koskikelluntaa kävimme aiemmalla Rukan reissulla kokeilemassa! Se oli hauska kerran elämässä -kokemus 🙂
Ps. Onpas upea villa teillä! Kävin heti vakoilemassa sivut 😉
Eipä ole ikinä tullut testattua koskenlaskua, hyvä kun edes soutuvenettä ja kanoottia on joskus tyynillä vesillä tullut kokeiltua. Mutta olipa jännän tuntuista katsoa tuo video ja seurata laskuanne. Hienoa, että pääsitte tekemään, mistä olette haaveilleet. Maakotkaa voisin katsella minäkin, se on aika hieno lintu. Aila
Hahah, ehkei koskenlasku sitten ole teidän juttunne 😀 Mutta eihän kaiken tarvitsekaan kiinnostaa kaikkia!
Näyttää mahtavalta lajikokeilulta! En ole itse päässyt testaamaan, mutta kiinnostaisi kyllä. Mahtava lukea tunnelmia, ja että jäi hyvä fiilis jatkaa lajin parissa 🙂
Toivottavasti pääsisit jossain vaiheessa testaamaan, on nimittäin upea kokemus! Ja adrenaliini kyllä virtaa 🙂
Kuulostaa niin siistiltä! Ihanaa, että oot päässyt kokeilemaan tuollaista ja innostuit lajista 🙂
Kiitos 🙂 Oli kyllä upea kokemus!
Koskenlasku on kyllä hauskaa puuhaa! Rukalla mentiin joku 10 vuotta sitten aloittelija reitille, koska ei uskallettu heti ensimmäisellä kerralla kokeilla hurjempaa versiota. Ruunaalla käytiin 3 kesää sitten kanssa koskenlaskussa, mutta pikku E oli silloin mahassa niin otettiin silloinkin helpoin reitti. Nyt kesällä olin hilkulla mennä uudestaan Rukalla, mutta en vaan saanu aikaiseksi 😀 ehkä ens kesänä sitten, tai joskus, tuleehan noita mahdollisuuksia 😀
Me oltais oltu heti valmiita K18-reitille, mutta harmillisesti samalle päivälle ei ollut enää lähtöjä, ja seuraavana suunnattiinkin jo kotiin :/ Mut hei, jos kaipaat joskus koskenlaskuseuraa, niin tiedät kehen olla yhteydessä 😉
Ihanaa, että pääsit toteuttamaan haaveesi! Se on aina parasta.
En ole itse koskaan kokeillut koskenlaskua, mutta kieltämättä joissain paikoissa se on näyttänyt tosi mielenkiintoiselta ja vähän jännältäkin!
On kyllä mahtavaa, että pääsee toteuttamaan juttuja, joista on haaveillut! Ja ehkä näistä vielä paremman tekee se, kun on ”joutunut” vähän odottamaan ennen toteutusta 🙂
Mäkään en ole vielä päässyt kokeilemaan koskenlaskua, ihan perusmelontaa vaan. Montenegrossa olis ollut tilaisuus mennä Tara-kanjonille laskemaan, mutta ei oltu tajuttu järjestää aikatauluja etukäteen niin, että sille olis sitten jäänyt aikaa. Teidän reissu näytti hauskalta!
Melontakin on ihan jees, mutta kyllä tässä sai paremmin adrenaliinin virtaamaan 🙂 Mulla on kans haaveena, että pääsis melomaan ja/tai laskemaan koskia myös Suomen rajojen ulkopuolelle!