Viime vuonna tuli jotenkin todella huonosti esiteltyä kotimaan kohteita. Tänä vuonna aion petrata tässä, joten aloitetaan vuosi Kauniaisten Gallträskillä, johon tutustuin ensimmäistä kertaa jo viime vuoden lopulla. Paikka oli kuitenkin niin kiva, että tein sinne uusintareissun heti tammikuun alussa.
Alkuun minun on paljastettava, että ennen ensimmäistä Gallträsk-reissua en ollut koskaan käynyt Kauniaisissa. Ehkä ajanut jostain kohtaa läpi, mutta en tehnyt sen tarkempaa tuttavuutta. Tiesin, että Kauniainen on pieni kaupunki, mutta en todellakaan tiennyt, että niin pieni. En myöskään tiennyt, että sieltä löytyisi vain yksi järvi, Gallträsk. Näillä pohjatiedoilla voitte siis kuvitella, että reissu oli täynnä kaikkea uutta ja ihmeellistä…
Gallträsk – pieni mutta eloisa
Kauniaisten ainoa järvi Gallträsk on pieni ja matala järvi, joka on pinta-alaltaan vajaan 12 hehtaarin suuruinen. Syvimmillään järvi on 2,5 metriä ja keskisyvyys jää 1,5 metriin. Järven ympäri kulkee 1,8 kilometrin esteetön hiekkatie, joka myötäilee enimmäkseen rannan muotoja, mutta lenkkiin mahtuu pieni pätkä, jolloin liikutaan asutusalueella.
Gallträskin laidalla sijaitsee Träskmossen rauhoitettu suoalue, jonka läpi pääsee kulkemaan pitkospuita pitkin. Alue on kielletty koirilta kokonaan, joten en kummallakaan kerralla pääse tutustumaan siihen.
Järven rannalta löytyy muutama parkkipaikka. Ensimmäisellä kerralla parkkeerasin lähelle luontopolun aloituspistettä ja toisella kerralla leikkipuiston ja ulkokuntoilupaikan viereen. Ensimmäinen parkkipaikka oli enemmän mieleeni, sillä siellä en joutunut tekemään (itselleni niin kovin haasteellisia) taskuparkkia.
Tammikuisena sunnuntaina pakkanen paukkui ja taivas oli paksun pilvipeiton takana. Sää ei ollut yhtä upea kuin parina edellisenä päivänä, mutta reitillä riitti ulkoilijoita. Vastaan tuli kymmenittäin koiranulkoiluttajia (joista kaikille lähes sokea ja puolikuuro Dodo päätti pitää konsertin…). Lenkkipolun lisäksi järvellä kävi melkoinen kuhina: noin 1,5 kilometrin pituinen jääluistelurata oli avattu vain päiviä aiemmin ja tuntui, että kaikki lähialueen asukkaat olivat päättäneet lähteä testaamaan sitä. Lisäksi jäällä näkyi napakelkka, joka oli selvästi lapsiperheiden suosiossa.
Oli kiva nähdä, miten harmaudesta huolimatta paikka sykki elämää. Kesäaikaan järvellä voi uida (joinakin vuosina Gallträskissä on ilmeisesti ollut jonkinlainen poijutettu uimarata), soudella vuokraveneillä ja kalastaa. Lisäksi lenkkipolun varrelta löytyi muutama pöytä penkkeineen, jotka mahdollistavat myös piknikin kesäaikaan.
Jäteveden täyttämä järvi
Olin hieman järkyttynyt, kun aloin tutustua tarkemmin Gallträskin historiaan. Tammikuisena päivänä kovin puhtoiselta ja aktiiviselta näyttäytyvä kauniaislaisten hyvinvoinnin mekka on aikoinaan ollut kaikkea muuta.
Nimittäin kun vuonna 1920 asukkaiden määrä Gallträskin alueella alkoi kasvaa, jätevesiä alettiin laskea surutta järveen. Lisäksi lähistöllä sijaitsevan paristonpurkulaitoksen kemikaalipäästöt ja kaatopaikan valumat lisäsivät järven rehevöitymistä entisestään. Kolmessakymmenessä vuodessa tilanne oli päässyt niin pahaksi, että järvi pistettiin uimakieltoon 1950-luvulla. Kului vuosia. Kunnes viemäröintijärjestelmiä sitten uudistettiin 70- ja 80-luvuilla. Tästä huolimatta järvi jatkoi rehevöitymistään.
Kului vuosia, eikä järven ja sen hyvinvoinnin eteen tehty mitään. Vasta vuonna 2007 alkoi tapahtua, kun kunnostushankkeen myötä järveä ruopattiin ja sieltä poistettiin kuutioittain lietettä. Neljä vuotta myöhemmin työ oli vihdoin valmis. Jätejärvi jäi historiaan ja tilalle saatiin puhtaampi vesistö, josta nauttivat niin eläimet kuin ihmisetkin. Tuntuu järkyttävältä, että Gallträsk on koskaan edes päästetty niin huonoon kuntoon. Enkä vieläkään voi käsittää, miten vesistöjä on aikoinaan pidetty kaatopaikkoina… Miksei kukaan puuttunut aiemmin?
Mieleeni on syöpynyt eräs ruotsalainen köksän kirja, jossa kerrottiin kierrättämisestä niin, että oikeaoppinen elektroniikan (kuten jääkaappien) hävitys tapahtuu heittämällä ne järveen tai mereen. Ei kuitenkaan rannalle (ettei uiminen vaarannu), vaan hieman syvemmälle. Miettikää, että kouluissa on joskus opetettu näin!
Vajaan kahden kilometrin lenkki on äkkiä kierretty. Molemmilla kerroilla jään kaipaamaan jotain lisää, sillä alueella viihtyisi ehdottomasti pidempään. Uusintakierros olisi toki vaihtoehto, ellei kyse olisi meistä kahdesta: Dodo tai minä emme kumpikaan jaksa kiertää ikuisuuksia samoja reittejä, vaan levottomat sielumme kaipaavat vaihtelua. Niinpä Gallträsk saa nyt hetkeksi jäädä, mutta uskon palaavani tänne viimeistään kesällä. En nimittäin malta odottaa, miltä alue näyttää vihreän ja sinisen eri sävyissä!
Harvinaista nähdä Reissukuumeen sivuilla tällainen ”kaupunkilaisten luontokohde”. Yleensä ne eivät ole lainkaan minun juttuni, mutta joku Gallträskissä ihastutti. Onko kohde sinulle tuttu?
Lue myös:
Ehkäpä itsekin tuli hieman huonosti kotimaan kohteista kirjoitettua viime vuonna. Täytyy tosiaan tehdä tähän itsekin muutos. Nyt alkuvuonna heti on tarkoitus kirjoittaa jotain. Ja vastauksena kysymykseen, ei kyllä ollut todellakaan tuttu.
Jep, jotenkin vain ne ulkomaille suuntautuvat matkat päätyivät blogiin asti. Mutta petrataan tässä yhdessä tänä vuonna! 🙂
Asumme Espoossa ja vierailemme silloin tällöin Kauniaisissa asuvien useammankin ystäväpariskunnan luona, mutta nyt en kyllä osaa sanoa, että olemmeko tuon järven edes nähneet, ainakaan emme ole sitä kiertäneet. Oikeastaan täytyykin kyllä laittaa tuo retki-idealistalle, ehdottomasti!
Itse asiassa odotin kommenttiasi Pirkko. Olin nimittäin varma, että sulle jos kenelle Gallträsk olisi tuttu! 🙂 Mutta kiva kuulla, että pystyin tarjoilemaan jotain uutta. Ja vielä kivempi, jos käytte tuolla myös retkeilemässä 🙂