Kuten olen aiemminkin kertonut, toisinaan matkustan uusiin paikkoihin kivojen kuvien perässä. Kopparön luontopolku oli juuri sellainen: näin kaverini Instagram Storyssa pari vilahdusta riippusillasta ja se kiinnitti heti huomioni. Laitoinkin heti viestiä ja kyselin, mistä moinen mahtaisi löytyä. Kovin kauas ei tarvinnut tälläkään kertaa suunnata, sillä Kopparö sijaitsee noin kymmenisen kilometriä Tammisaaresta etelään.
Lasken reissun alkaneeksi Skåldön lossilta (jonka aikataulu löytyy täältä). En ottanut lossista sen kummempaa stressiä, sillä se kulkee noin 20 minuutin välein. Päivään osuu pari taukoa, joten voitte vaan arvata, ajoinko juuri silloin satamaan…
Ja jos lossi ei tosiaan ole tuttu juttu, niin näihin pääsee ilmaiseksi. Saaren asukkailla on etuajo-oikeus, mutta ainakaan tiistai-iltapäivänä ei ollut mitään viiden ruuhkaa havaittavissa.
Missä se lähtöpaikka oikein on?
Saavuimme parkkipaikalle (Fåfängöntie 57, Tammisaari). Reitin ehdottomasti haastavin osuus oli löytää reitin aloituspiste. Pyörimme ympäri leirintäaluetta, mutta emme millään löytäneet kylttejä tai keltaisia merkkejä. Otimme pienen aikalisän ja istahdimme autoon tutkailemaan, mitä muut olivat reitistä kirjoittaneet. Melko pian kävi selväksi, ettemme suinkaan olleet ainoita, jotka tuskailivat aloituspisteen kanssa.
Lopulta päätimme vain laskeutua alas ravintolarakennuksen taa, ja sieltä se polku sitten löytyikin. Alun hankaluuden jälkeen reitti onkin niin hyvin ja tiiviisti merkitty, ettei eksymisvaaraa todellakaan enää ollut.
Satumetsä, riippusilta ja hiidenkirnut
Polku sujahti nopeasti kuusikkoon. Linnut lauloivat ja sammalmatto oli syvän vihreä. Askelten ääni hukkui kangasmaastoon ja nautimme
Mitä pidemmälle kävelemme, sitä vähemmän kuulimme enää lintujen laulua. Hiljaisuuden rikkoi vain aika ajoin kuuluva kolina, jonka hetken pohdinnan jälkeen tunnistimme rantautuvan lossin ääneksi. Odotimme kärsimättöminä näkevämme riippusillan. Olimme luulleet sen olevan ihan reitin alussa, mutta tuntui, että olimme kävelleet jo pitkälle.
Odottavan aika oli selvästi pitkä.
Ja sitten, yhtäkkiä silta on edessämme. Ensin sen näyttää kovin pieneltä ja huteralta, mutta kiivettyämme portaat ylös, mielipiteemme muuttuu. Kävelemme sillalla hitaasti ja ihailemme maisemia. Sillan alla kulkeva joki muistuttaa enemmän ylileveää ojaa, ja on ehkä muutenkin hieman reppana.
Heti sillan toiselta puolelta löytyy pari hiidenkirnua, joiden ohi meinaamme ensin kävellä. Huomio kiinnittyy kuitenkin käsin kirjoitettuun lappuun, jossa lukee ”Kirnut”. Kiitos lapun kirjoittajalle, jonka ansiosta pääsimme katsastamaan kaksi pientä hiidenkirnua, jotka sijaitsevat rantakallioilla, aivan vesirajan tuntumassa.
Kahdeksan kilometrin keskivaikea reitti
Pakko sanoa, että Kopparön luontopolku näyttää parhaat puolensa heti alussa. Hiidenkirnujen jälkeen mitään kovin ihmeellistä nähtävää ei nimittäin enää ole tarjolla. Älkääkä käsittäkö väärin, merenranta ja kohoileva kuusikko ovat ihania, mutta mitään uutta ja ihmeellistä ne eivät varsinaisesti tarjoa. Muut saaria yhdistävät sillat ovat nekin ihan tavallisia.
Reitin varrelta löytyy kolme nuotiopaikkaa. Niistä Sandöedetin tulistelupaikka sijaitsee rannan tuntumassa, ja on ehdottomasti maisemiltaan paras. Harmillisesti tuuli vain on noussut todella korkeaksi, eikä paikasta löydy suojaa. Kesän tuulettomina päivinä täällä viihtyisi varmasti pisimpään, ja saattaisin pistäytyä jopa uimaan.
Reitti on luokiteltu keskivaikeaksi, mutta sitä ei kannata pelästyä. Kangasmetsissä oli helppo kävellä, eikä korkeuseroa ollut kuin noin viisitoista metriä ja nousuja maltillisesti. Reitillä kävellään myös jonkun verran samaa polkua edestakaisin, ja esimerkiksi riippusillan pääsee ylittämään sekä tullessa että mennessä.
Kopparön luontopolku – monta hyvää asiaa yhdistyy
Kopparön luontopolussa yhdistyy monta hyvää asiaa, kuten merellisyys, saaristomaisemat, lossimatka ja riippusilta. Jokainen niistä on mielestäni jo yksistään kiinnostava elementti, mutta kun ne kaikki löytyvät samasta paikasta, niin kannattaa ehdottomasti lähteä tutkimusmatkalle!
Itselleni iski pieni kisaväsymys reitillä, sillä kävimme saman päivän aikana kävelemässä viisi luontopolkua ympäri Uusimaata. Kopparö on kuitenkin ehdottomasti käymisen arvoinen, ja se on mielestäni sopivan mielenkiintoinen (ja toisaalta myös helppo), että uskallan suositella sitä myös koko perheen kohteena.
Onko Kopparön luontopolku tai leirintäalue tuttu? Entä tuleeko mieleen muita luontopolkuja tai -kohteita, joista löytyisi riippusilta?
Lue myös:
Kivan näköinen tuo riippusilta. Suomesta tulee erityisesti mieleen Repovedellä oleva riippusilta ja Oulangassa niitä on useampia. Myös hiidenkirnut ovat aina kiinnostavia kohteita, joita ihmettelee mieluusti.
Totta, Repoveden ja Oulangan riippusillat ovat upeita! 🙂