Latokartanonkoski on keikkunut listalla vuosia. Olen viettänyt Perniössä paljon aikaa, mutta jostain syystä en ole koskaan käynyt katsastamassa koskea. En, vaikka sitä on useammassa paikassa kehuttu jopa Suomen näyttävimmäksi koskialueeksi. Tänä keväänä kuitenkin päätin, että paikka on otettava haltuun.
Ajellessani Latokartanonkoskelle muistin, miksi en ollut aiemmin käynyt paikassa. Olin lukenut useammasta lähteestä, että sinne olisi hankala löytää ja useat olivat jopa luovuttaneet sen suhteen kokonaan. Olen maailman surkein suunnistaja, joten olin varma, että mekin joutuisimme kääntymään ympäri ilman, että löytäisimme koskaan perille.
Ja pian Google Maps alkoikin sekoilla. Se käski meitä kääntymään pihatielle (jonne joku muukin oli selvästi aiemmin kääntynyt, sillä kiukkuisia kylttejä ja ketjuja oli asetettu usean pihatien yhteyteen) tai tekemään u-käännöksen. Puhisin jo kiukkuisesti, että annetaan koko kosken olla. Onneksi kyydissä oli myös siskoni, joka on meistä huomattavasti rauhallisempi ja järkevämpi. Hän käski vain ajaa eteenpäin, ja hetken päästä navigaattori tuli järkiinsä ja sai meidät ohjattua perille.
Lyhyen, mutta sitäkin reikäisemmän kinttupolun jälkeen parkkipaikka tuntui yllättävän isolta ja tilavalta.
Historia
Latokartanonkoski kuuluu Kiskonjokeen. Kosken putouskorkeus on 500 metrin matkalla peräti 16 metriä, joten ei ihme, että se on ollut kautta aikojen suosittu ja hyödynnetty kohde.
Latokartanon historia ulottuu keskiajalle saakka ja se on osa merkittävää rakennettua ympäristöä. Kosken voimalla on pyöritetty niin myllyjä, sahaa ja ruukkia kuin vasarapajaakin, ja onpa paikalla ollut myös viinanpolttimo. Lisäksi Latokartanon kosken alue on ollut aikoinaan suosittu kauppa- ja markkinapaikka.
Näsen kartanon mylly rakennettiin vuonna 1805 ja se oli toiminnassa aina vuoteen 1962 saakka. Nykypäivänä myllyn raunioita voi ihailla sillalta.
Latokartanonkoski ja luontopolku
Alueella kulkee vajaan parin kilometrin mittainen luontopolku. Se kulkee Latokartanonkosken molemmin puolin. Siltoja reitiltä löytyy kaksin kappalein. Vaikka kyseessä onkin rengasreitti, on siinä pieni ”pisto”, joka kuljetaan edestakaisin. Se kannattaa kuitenkin tehdä, sillä koski näyttäytyy kivan erilaiselta riippuen katselupaikasta. Reitti on helppo, mutta sen varrella on jonkun verran nousuja ja laskuja sekä rappusia.
Olin lukenut, että alueelta saattaisi hyvällä onnella bongata myös saukkoja. Vaikka kuinka koetimme tiirailla niitä, emme tietenkään olleet hyväonnisia. Sen sijaan näimme touhukkaan koskikaran. Lisäksi alueella on paljon lehtipuita. Minulla on joskus lapsena todettu paha siitepölyallergia, ja vaikka se on ollut vuosia täysin oireeton, Latokartanonkoskella huomasin, että sain nenäni tukkoon ja silmiä alkoi kutittaa. Kosken rannoilla kasvaakin tervaleppiä, saarnia ja uhanalaisia vuorijalavia.
”Ihan kiva”
Piipahdus Latokartanonkoskella oli ihan kiva. Paikka on upea ja historiallinen, mutta näyttäviä alueita löytyy muualtakin. Toki kevättulvien aikaan kosken kuohuessa runsaimmillaan, paikka olisi varmasti vaikuttavampi.
Ajoitukseni koskivierailulle oli ehkä hieman huono, sillä koski oli ”liru” ja lehdettömät puut hieman karun näköiset. Nyt kun tiedän, miten helppo ja nopea koskella on pyörähtää, siellä tulee varmasti käytyä uudestaan. Osittain lyhyestä reitistä johtuen, varsinaiseksi päiväretkikohteeksi en tätä lähtisi suosittelemaan, mutta nopeaksi pysähdykseksi ohikulkumatkalla kuitenkin.
Minkälaisiin koskialueisiin olet Suomessa törmännyt? Entä onko Latokartanonkoski tuttu entuudestaan?
Lue myös:
Latokartanonkoski on nimenä tuttu, mutta en ole koskaan siellä vieraillut. Kosket ovat mukavia ja erityisesti niiden pauhu on vaikuttava. Korkeakoski on todella vaikuttava, samoin Oulangan alueelta tulee muutamakin mieleen ja tietty Imatrankoski. Ruunaan alueella on myös hienoja koskia, ja Kotkan Langinkoski tulee myös mieleen.
Koskissa on kyllä jotain todella vaikuttavaa! Ja hei, kiitos koskivinkeistä 🙂 Olinkin unohtanut Imatrankosken ihan kokonaan… 😀
Tämä ei ollut lainkaan minulle tuttu paikka. Olisi tuolla varmasti ihan kiva käydä, rauhalliselta paikka ainakin vaikutti. Harmi, ettette nähneet saukkoja! 🙂
Saukkojen näkeminen olisi ollut liian hyvää tuuria 😀 Mä en ikinä nimittäin onnistu minkäänlaisessa eläinbongailussa!
Jaan kosket niihin, joilla on koskikara talvella tai joilla ei ole. Koskikarattomat kosket ovat pelkkää hukkaan virtaavaa vettä. Saukkoa en ole tullut edes ajatelleeksi. Kun tämän olen sanonut, niin olen käynyt Latokartanonkoskella myös, samoin kuin monella muullakin koskialueella niin Etelä-Suomessa kuin muuallakin. Vaikea sanoa, mikä on paras. Yllättävästi on isojakin koskia, missä ei näe koskikaroja ollenkaan. Tällainen on esimerkiksi Tammerkoski.
Hahah, loistava luokittelu 😀
Koskialueet ovat kyllä kauniita ja mielenkiintoisia. Tämä alue ei ollut ennestään tuttu, mutta kiinnostavaa tietää alueesta. Harmi, ettei koski ollut nyt parhaimmillaan, mutta toisena ajankohtana kokemus olisi varmaan ollut erilainen.
Jep, tänne täytyy suunnata aikaisemmin keväällä tai sitten syksyn sateiden aikaan uusiksi 🙂
Ihan kiva 🙂 Tuo, että on kieltokylttejä ja vastaavaa jonkun pienemmän nähtävyyden ympäristössä on tuttua myös Espoon ja Kirkkonummen suunnalla. Kun jollekin luontopolulle tms. ei ole oikein infraa, siis vaikka parkkipaikkoja, niin lähiseudun ihmiset tietysti helposti hermostuvat, jos heidän pihoillaan käydään kääntymässä tai jopa jätetään auto häiritsevään paikkaan.
Ymmärrän täysin, että törttöileviin turisteihin hermostutaan 😀 Mutta toisaalta taas vierailijana tuli todella ei-toivottu olo, kun lappuja oli niin paljon.