Nötö on yksi Saaristomeren kansallispuiston suurimmista saarista, ja ehdottomasti Turun ulkosaariston helmi. Päädyin saarelle hieman vahingossa, tai oikeastaan laiskuuttani, sillä en jaksanut matkustaa yhteysaluksella Utöhön asti. Ja mikä onni se olikaan!
Nötö sijaitsee Nauvon eteläisessä saaristossa. Yhteysalus saarelle lähtee Pärnäisistä. Laiva oli heinäkuisena arkiaamuna täynnä retkeilijöitä. Oli hauska seurata, miten seurueet heräilivät omaan tahtiinsa tähän päivään. Osalla se vaati kahvia, toisilla taas hetken koomailua puhelimen kanssa. Kannella makoilevat koiratkin tuntuivat nekin olevan puoliunessa, sillä ne eivät reagoineet juuri mihinkään.
Puolitoista tuntia hujahti nopeasti maisemia ihaillen ja merilintuja bongaillen. Käydyistä keskusteluista oli käynyt selväksi, että suuri osa matkustajista oli matkalla Utöhön, Suomen eteläisimpään saareen. Kaartaessamme kohti Nötön satamaa, kuulin useamman ihmettelevän ääneen, mikä saari tämä oikein oli ja mitä siellä voisi tehdä. Teki mieli sanoa, että juuri sitä olin menossa selvittämään, mutta vatsanpohjassa kutkutti jo niin paljon, että halusin vain äkkiä päästä tutkimaan saarta tarkemmin.
Punamultaiset talot ja kukkulalla komeileva tuulimylly olivat jo vieneet ajatukseni ihan muualle.
Soiva kivi – Nötön arvoituksellinen kaikukivi
Aloitimme Nötöhön tutustumisen suuntaamalla heti soivalle kivelle. Klockarsten lienee Nötön kuuluisin (tai ainakin kiehtovin) nähtävyys. Sen luokse päästäkseen täytyy ensin vaeltaa heinikossa ja lopuksi vielä kiivetä Bobergetin laelle. Kivi on kuitenkin helppo löytää, sillä se sijaitsee aivan polun tuntumassa.
Klockarsten on suurehko litteä kivi, jonka pinnassa on 13 pientä kuoppaa ja niiden päällä kivenmurikat. Olin alkuun hieman epäileväinen, mutta myönnettävä se on, että kivi todella soi, kun murikoilla iski kuoppiin. Ääni on epämääräinen sekoitus metallimaisuutta ja kirkonkelloja. Jos omistaisi yhtään sävelkorvaa, olisi sillä ehkä voinut jotain oikeasti soittaakin…
Perimätiedon mukaan soivaa kiveä (jota kutsutaan myös sumukiveksi) olisi käytetty viestimiseen. Kotiin jääneet vaimot pyrkivät kiveä soittamalla ohjaamaan merille lähteneet ja mahdolliseen sumuun joutuneet miehet turvallisesti takaisin kotiin. Toisen tulkinnan mukaan kyseessä on taas ollut saaristolaisten rituaalipaikka. Kivi muistuttaa pronssi- ja rautakaudelta tunnettuja kuppikiviä, joita on löydetty runsaasti erityisesti Suomen lounaisrannikolta.
Upea kappelikirkko ja hiekkaan haudatut vainajat
Vaikka sainkin Georgian-reissulla yliannostuksen kirkoista, uskaltauduin vierailemaan Nötön kappelikirkossa. Punamultaisen rakennuksen eriskummallinen ulkomuoto kiinnitti heti huomion, ja livahdin nopeasti rautaportista sisään.
Heti ensimmäisenä kiinnitin huomiota siihen, että hautausmaalla oli paljon hiekkaa, joka antoi hieman periksi, kun sen päällä tallusti. Vasta reissun jälkeen luin, että kappelikirkon hautausmaalle on todella tuotu mantereelta järkyttävä määrä hiekkaa, johon vainajat on sitten haudattu. Nötön maaperä on liian kallioista, joten hautapaikan kaivaminen suoraan maahan ei ole onnistunut. Ilmeisesti juuri tästä syystä vainajat haudattiin ensin kirkon lattian alle.
Nötön viimeinen oma pappi, Emmanuel Sonck, hukkui vuonna 1803, kun hän putosi saarnamatkallaan jäihin aivan Mjoön edustalla. Tämän jälkeen saaressa ei ole enää ollut omaa pappia, vaan he ovat tulleet Nötöhön Nauvosta.
Kappelikirkko on todella upea sekä sisältä että ulkoa, enkä yhtään ihmettele, miksi sitä on kehuttu saariston kauneimmaksi. Turkoosi väri, pieni koko ja ikkunoista aukeavat mahtavat maisemat takasivat, että kirkossa olisi viihtynyt pidempäänkin. Ja oikeastaan heti ovesta sisään astuessa tuntui päässeensä aikamatkalle vuosisatojen päähän, ja tunnelma oli paikoin hieman epätodellinenkin.
Nötön kaksi luontopolkua vaativat seikkailuhenkeä
Saarella kiertää kaksi luontopolkua: parin kilometrin mittainen Kulttuuripolku ja vajaan neljän kilometrin mittainen Maisemareitti. Näiden lisäksi saarta pääsee tutkimaan erilaisten ”pistojen” kautta., ja vaikkei saari älyttömän suuri olekaan, meille tuli päivän aikana kävelyä noin 12 kilometrin verran.
Yleisesti sanottakoon, että saaren luontopolut vaativat hieman seikkailuhenkeä. En ole koskaan törmännyt näin huonosti merkattuihin reitteihin (ja jonkun verran niitä on tullut tarvottua). Paikallisistakaan ei aina ollut apua suunnistuksessa, sillä heillä ei ollut hajuakaan, mistä puhuimme tai minne olimme menossa.
Reittimerkkejä siis on, mutta jossain vaiheessa ne vain ”loppuvat”, ja sen jälkeen onkin oman onnensa nojassa. Metsikössä ja kallioilla pujottelee monia polkuja, joten oikean löytäminen on melkoista tuuripeliä. Toki eksymisvaaraa ei oikeastaan ole, mutta onhan se ärsyttävää, jos kiire painaa päälle ja heität monen kilometrin ylimääräisen lenkin vain sen takia, ettet ollut arvannut oikeaa reittiä.
Lisäksi moni hiekkatienä alkanut reitti päättyi ”pöpelikköön”, joten hyvät ja tukevat kengät ovat saaressa ehdottomat. En myöskään voi suositella kesämekkoa retkeilyyn (en edes tiedä, montako kertaa jäin jumiin kuivuneeseen karahkaan)… Vaikka olen hihhuloinut se päällä ympäri maailmaa, niin Nötö tuntui olevan sille liikaa.
Siirtolohkare ja pirunpelto
Kappelin ja Klockarstenin lisäksi Nötöstä löytyy vielä pari nähtävyyttä; jättimäinen siirtolohkare ja pirunpelto. Ne löytyvät Nötön lounaiskärjestä, muutaman kilometrin päästä satamasta. Siirtolohkare on jo itsessään varsin vaikuttava, mutta vielä upeamman kokemuksesta tekee lohkareen luota aukeavat maisemat. Meillä oli onneksi eväät mukana, ja jäimmekin pitkäksi aikaa istuskelemaan rantakallioille ja ihastelemaan Nötön selälle aukeavaa näkymää.
Vaikka siirtolohkareen taustalla on tylsästi jääkausi, niin saaristossa kerrotaan tarinaa siitä, miten lohkare olisi päätynyt nykyiselle paikalleen Aspöstä. Sieltä Jätti olisi suutuspäissään viskannut lohkareen Nötöhön, ja lohkare olisi jäänyt niille sijoilleen. Näitä saariston ”toiselta saarelta toiselle heiteltyjä siirtolohkareita taitaa olla lähes jokaisella saarella. Mutta pakko sanoa, että toistaiseksi Nötön siirtolohkare on tarjoillut parhaat maisemat.
Matkalla siirtolohkareelle osuu polun varteen pirunpelto. Mielestäni se ei ollut kovin kummoinen, ja huomioni kiinnittyikin kivikon sijaan kettuemoon, joka kantoi poikasilleen lintupaistia. Vanhan kansan mukaan tällaiset ”kivikasat” ovat pirun käsialaa. Uskottiin, että piru teki vastoin Jumalan tahtoa, ja oli siksi valinnut pelloikseen louhikoita. Toisen tarun mukaan taas piru olisi suutuspäissään viskonut kiviä ympäri peltoa ja näin niistä olisi muodostunut kivikoita.
Lopuksi
Vietimme Nötössä yhdeksän tuntia. Ensin aikaa tuntui olevan loputtomasti, emmekä pitäneet minkäänlaista kiirettä. Kuitenkin, harhailtuamme monta kertaa huonosti merkityiltä poluilta, jossain kohtaa alkoi tuntua, että aika loppuu kesken. Lopputulema oli kuitenkin se, että istuimme pari tuntia sataman laiturilla, sillä emme enää yksinkertaisesti keksineet mitään tekemistä. Tämän perusteella uskaltaisin väittää, että Nötön vierailulle riittää myös lyhyempi, seitsemän tunnin vierailu.
Päivän aikana kävimme myös syömässä vanhaan kyläkouluun perustetussa Café Skolanissa. Upea piha-alue vanhoine puineen oli mielettömän kaunis, ja juomista ja maisemista nauttiessa hujahti äkkiä useampi tunti.
Ja juuri tuollainen kiireettömyys, hetkestä nauttiminen ja tietynlainen uneliaisuus ovat Nötön tunnusmerkkejä. Saari on niin kotoisa ja lempeä, että sieltä on oikeasti vaikea lähteä. Täytyy toivoa, että ehtisin Nötöhön vielä tänä kesänä uudemman kerran!
Vinkit Nötöhön
- Saarella on joka päivä mahdollista käydä päivävierailulla. Tiistaisin saarella on aikaa 9 tuntia ja muulloin 7 (kesä 2026).
- Saareen pääsee yhteysaluksella ilmaiseksi, mutta paikkavaraus täytyy tehdä täältä. Saat puhelimeen vahvistusviestin, kun paikka on varattu. Tässä saattaa kestää, joten ei kannata pelästyä, jos viestiä ei heti kuulu. Varasin itse paikat edellisenä päivänä, ja menomatkan vahvistuksessa meni noin puoli tuntia, kun taas paluumatkan viestivahvistusta odottelin lopulta noin 7 tuntia. Maltti on siis valttia tässäkin hommassa!
- Auto kannattaa jättää lähtösatamaan, eikä pyörääkään kannata ottaa mukaan. Epätasaisen ja monipuolisen maaston takia paras menopeli (jalkojen lisäksi) olisi mönkijä, ja niitä saaren asukkaat käyttävätkin.
- Yhteysaluksen aikataulu on todellakin suuntaa antava. Esimerkiksi mennessä alus lähti 20 minuuttia etuajassa ja tullessa lähdimme reilut 30 minuuttia ennen kuin piti.
- Saarelta löytyy pikkuinen kauppa sekä kahvila, josta saa myös lounasta. Lisäksi kahvilan lähettyviltä löytyy pari ilmaista huussia.
- Pakkaa pitkät housut mukaan, ja vedä ne jalkaan viimeistään ennen Klockarstenille suuntaamista. En nimittäin muista, milloin olisin ollut niin täynnä punkkeja kuin tuon heinikko-osuuden jälkeen…
Onko Nötö entuudestaan tuttu? Entä oletko käynyt Saaristomeren kansallispuistossa?
Lue myös:
Ainiin, tietysti Nötö on Saaristomeren kansallispuiston. Jotenkaan en ollut sitä edes mieltänyt niin. Useassa Saaristomeren kansallispuiston saarista olemme kyllä käyneet. Epäilemättä tämä on hieno paikka, kun kaikki siellä käyneet sitä kehuvat. Ja tosiaan, aikataulut ovat suuntaa antavia. Meilläkin aina lähtenyt etukäteen, joskaan ei ehkä ainakaan yleensä noin paljoa.
Turun saaristo, Saaristomeri ja kaikki tuo on niin kesäisen kaunista. Mielestäni saaristo on yksi Suomen kauneimpia, jollei kaunein alue.
Rintaani nousee pieni kaipuu kesäiseen Turun saaristoon. Turussa asuessani minulla oli vene ja liikuin usein Parainen-Nauvo-Korppoo saariston alueella. Yksi lempipaikkoja oli Paraisten portti. Kävelin ravintolan taakse olevalle kukkulalle, josta aukesi upea näköala avoimemmalle selälle.
Siellä, upeassa luonnossa kauniiden näkymien äärellä oli rentouttavaa istuskella ja viettää kesäistä päivää.
Kuullostaa kyllä vähän siltä, että vaikka saaresta ”selviäisi” seitsemässäkin tunnissa, niin parhaimmillaan kesäretki voisi olla sen verran suunniteltuna, että olisi varannut itselleen jotenkin majoituksenkin tuolta – kaipa niitäkin olisi, mutta varmaan pitäisi olla ajoissa liikkeellä. Kauan kauan sitten olemme tuolla olleet omalla veneellä, mutta taisi olla lounastauko tms. ja sen myötä emme, minä etenkään, kovin kauas veneeltä ja laiturilta päätyneet. Olikohan siellä silloinkin kuitenkin ainakin joku pieni (kesä)kauppa?
Mielenkiintoinen oli tämäkin saari. Minusta tuntuu, että tuo reittien ja muiden maamerkkien opasteiden puuttuminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Paikalliset (tai muualla tapahtumien järjestäjät tms) eivät pysähdy ajattelemaan että joku tulee ensi kertaa paikalle eikä hahmota yhtään missä on mitäkin.