Kuralan Kylämäki on rauhan tyyssija, joka sijaitsee vain viiden kilometrin päässä Turun keskustasta. Kyseessä on ulkoilmamuseo, jossa pääsee kurkistamaan siihen, miltä elämä suomalaisella maatilalla näytti 1950-luvulla. Aitauksissa laiduntaa eläimiä, aluetta kiertää luontopolku, vanhat puutarhat kukkivat ja tunnelma on kuin suoraan jostain Suomi-elokuvasta.
Kuralan Kylämäessä 1950-luvun maaseudun arki näkyy ja kuuluu. Vaikka alueen historia onkin pitkä ja ulottuu vuosisatojen taakse, Kurala kertoo erityisesti ajasta, jolloin suomalainen maaseutu eli suurten muutosten keskellä. Maatiloille saapuivat uudet koneet ja arjen apuvälineet yleistyivät, mutta monet perinteiset työtavat säilyivät edelleen osana jokapäiväistä elämää.
Kuralan rakennukset, pihapiirit, esineistö ja jopa eläimet on järjestetty kuvaamaan 1950-luvun elämää mahdollisimman autenttisesti. Vierailija voi nähdä, millaisissa ympäristöissä tuon ajan ihmiset asuivat, työskentelivät ja hoitivat tilan arkea. Kylämäen tunnelma syntyykin pienistä ja tarkkaan harkituista yksityiskohdista, kuten rakennuksista, vanhoista työkaluista, eläimistä ja työntekijöiden tekemistä arjen askareista. Alueella on siis henkilökuntaa, jotka eläytyvät täysin rooliinsa 1950-luvun maatilan työläisinä.
Kuralan Kylämäki ja tuhat vuotta historiaa
Kuralan Kylämäen historia ulottuu yli tuhannen vuoden taakse rautakaudelle, jolloin nykyinen kulttuurimaisema alkoi vähitellen muotoutua. Asutus keskittyi Aurajoen ja Jaaninojan varsille, ja elanto saatiin pääasiassa maanviljelystä sekä karjanhoidosta. Kylän sijainti Hämeen Härkätien varrella tarjosi lisäksi hyvät mahdollisuudet kaupankäyntiin. Arkeologiset löydöt osoittavat alueella olleen asutusta jo 600-luvulta lähtien, ja jatkuvan asutuksen uskotaan säilyneen siitä lähtien aina nykypäivään.
Kylän talorakenne vakiintui 1600-luvulla kolmeen kantatilaan, Kohmoon, Rasiin ja Huhkoon, jotka jaettiin myöhemmin kuudeksi tilaksi. Näistä neljä on säilynyt nykyiseen Kuralan Kylämäkeen. Rakennukset edustavat pääosin 1800- ja 1900-lukujen maaseuturakentamista, vaikka alueella on myös vanhempia rakennusosia ja esimerkiksi 1700-luvulta peräisin oleva luhtiaitta.
Kuralan Kylämäen niittyjä, ketoja ja hakamaita hoidetaan edelleen perinteisin menetelmin laiduntamalla ja niittämällä. Lisäksi alueella vaalitaan vanhoja hyöty- ja koristekasvikantoja sekä historiallisia puutarharakenteita, jotka täydentävät kuvaa menneiden aikojen maaseutuympäristöstä.
Upeat vanhat puutarhat
Vanhat puutarhat ovat ehkä upeinta Kuralassa. Minne tahansa katseensa kääntää, vastassa on ikivanhoja puita ja istutuksia. Köynnöskasvit kiemurtelevat talojen seiniä pitkin ja kirsikkapuiden oksat ovat taipuneet sadon painosta. Rankkasateen jäljiltä osa kukista on menettänyt terälehtensä, mutta se ei vähennä puutarhojen upeutta lainkaan.
Huomaan usein haikailevani vanhojen puutarhojen perään, ja olisikin mahtavaa, jos omalta pihalta löytyisi vanhaa kasvustoa. Valitettavasti pihamme on kuitenkin niin uusi, että sen puut ovat pikkuruisia, eivätkä todellakaan tuota minkäänlaista satoa.
Miten Kuralan Kylämäelle pääsee?
Kuralan Kylämäki sijaitsee noin viiden kilometrin päässä Turun keskustasta, ja sinne on helppo tulla kaupunkibussi-Fölillä. Mikäli tulee omalla autolla, kannattaa pysäköidä Jaanintien ja Kuralankadun risteykseen, josta löytyy iso parkkipaikka. Siellä on vapaa pysäköinti, eikä pysäköintiaikaa ole rajoitettu.
”Kaikki on kielletty”
Pakko vielä tähän loppuun mainita asiasta, joka hieman häiritsi vierailun tunnelmaa. Nimittäin kieltokylttien määrä. Katsoitpa minne tahansa, niin aina joku asia oli kielletty. Se sai itsellekin hieman epävarman tunteen siitä, että teki jotain vahingossa väärin… Lisäksi vitsailimme siitä, miten vaikea oli saada sellaista kuvaa, josta ei löytyisi kieltoa sisältävää kylttiä. Kai se on niin, etteivät ihmiset osaa käyttäytyä paikoissa oikein, ja tällaiset kyltitykset ovat tarpeen. Harmi.
Ja muistuipa samalla mieleen, että joskus on haettu hevoset Kuralan laitumelta takaisin kotiin, kun ”seepra” (eli ötökkäloimella suojattu lämminverinen) ei sopinut museoalueen tunnelmaan…
Ai niin! Mainitsenpa vielä siitäkin, että mikäli haluaa päästä kahvittelemaan Kuralan Kylämäellä, ei alueelle kannata suunnata maanantaisin. Kahvila on nimittäin silloin suljettu. Arvatkaa vaan, ketkä olivat liikkeellä juuri kyseisenä viikonpäivänä… Hieman harmitti, sillä moni on kehunut kahvilan tarjontaa. No mutta, jäipä syy tehdä uusintavisiitti lähiaikoina!
Kielloista huolimatta Kuralan Kylämäki on ehdottomasti vierailun arvoinen. Oletko jo kuullut tai vieraillut alueella? Entä tuleeko mieleen vastaavanlaisia kohteita muualta Suomesta?
Pakko mainita myös videosta, jonka tein Kuralasta aiemmin someen!
Lue myös:
Tuolla on käyty viimeksi silloin kun isommat tenavat olivat pieniä, eli 20 vuotta sitten. Hieno paikka ja upeaa, että paikka on edelleen olemassa.
Aika huikeaa, että Kuralan Kylämäki on ollut jo (ainakin) noin kauan olemassa! En itse asiassa edes tiedä, milloin tämä on perustettu 🙂
En ole paikasta kuullutkaan, mutta tuo on niin suomalaista että kaikkiin paikkoihin pitää laittaa kieltokylttejä eikä ihmisiin osata luottaa. Sääntö-Suomi! Siitähän me ollaan kuuluisia ja vähintään oudosta byrokratiasta.
Jep, vähän harmi, että suomalaiset tarvitsevat näin paljon ”opastusta” siihen, miten pitää käyttäytyä…