”Mikä ihmeen Kellokosken ruukki?” En tiedä, missä tynnyrissä olen elänyt, sillä kuulin vasta nyt ensimmäistä kertaa koko paikasta. Onni on kuitenkin kaverit, jotka tietävät mieltymykseni vanhoihin, historiallisiin ja hieman rosoisiin paikkoihin ja jotka myös rohkeasti ehdottelevat niitä minulle. Niinpä auton nokka kääntyi eräänä iltapäivänä kohti Kellokoskea.
Pitkästä aikaa tuli seikkailtua Varsinais-Suomen ulkopuolella. Se oli ensimmäinen ajatukseni, kun näppäilin ruukin osoitetta navigaattoriini. Turun saaristo on vienyt tänä kesänä aivan mukanaan, ja tuntuu, etten ole halunnut edes lähteä pidemmälle tutkimusmatkailemaan.
Vanhat punatiiliset tehdasrakennukset ja Keravanjoen kuohut luovat tunnelman, jossa kiire tuntuu jäävän taakse. Alueella voi kuljeskella historiallisessa miljöössä, tutustua rakennusten tarinoihin ja nauttia ympäristön omaleimaisesta rauhasta.
Heti noustuani autosta tunsin, että paikassa olisi jotain erityislaatuista. Opasteet kertoivat, että alueella toimii varsin kattava joukko eri alan yrityksiä, kahviloita, ravintoloita, putiikkeja, kirpputoreja ja hyvinvointipalveluita. Totesimmekin paikan tarjoilevan varsin kattavasti ”kaikkea”, joten yhteen vierailuun voi halutessaan yhdistää niin historiaa, kulttuuria, ostoksia kuin hyvää ruokaakin.
Vierailupäivänäni ruukilla oli mukavasti ihmisiä liikkeellä, mutta silti tunnelma oli rauhallisen levollinen. Kahvilan terassilla asiakkaat nauttivat annoksistaan ja kosken luona useampi vierailija oli jäänyt kuvaamaan pärskyissä kastunutta varisvauvaa. Jäin myös pitkäksi aikaa katselemaan isää kahden poikansa kanssa. He kalastivat joen rannalla, ja tilanteessa oli jotain suloista ja pysäyttävää. Mietin, että voisimme kaikki olla osa jotain taulua tai toimia vaikkapa inspiraationa jollekin upealle runolle.
Kellokosken ruukin monivivahteinen historia
Kellokosken ruukki oli Tuusulan ensimmäinen tehdas ja merkittävä osa alueen teollista historiaa lähes kahden vuosisadan ajan. Vuonna 1795 perustetun ruukin käynnisti Kellokosken kartanon omistaja Lars Nysten, jonka johdolla alueelle syntyi tehdasyhteisö sekä myöhemmin myös kirkko. Omistajat vaihtuivat vuosien varrella, kunnes ruukki muuttui osakeyhtiöksi vuonna 1865. Uusi nousukausi alkoi 1895, kun Carlanderin suku osti tehtaan ja toi mukanaan osaavaa työvoimaa Ruotsista.
Vuonna 1898 tapahtunut suurpalo muutti ruukin ilmettä pysyvästi, sillä rakennukset uudistettiin tiilestä ja kivestä. Aluksi tuotanto perustui pitkälti käsityöhön ja vesivoimaan, mutta myöhemmin toimintaa tehosti polttomoottori Maija, joka on edelleen nähtävissä ruukkialueella. Vuosikymmenten aikana tehtaassa valmistettiin laaja valikoima tuotteita arjen käyttöesineistä palokalustoon, ja parhaimmillaan ruukki työllisti noin 450 ihmistä. Sota-aikana tuotanto palveli myös maanpuolustuksen tarpeita.
Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä tuotanto muuttui yhteiskunnan tarpeiden mukana. Maatalousvälineiden rinnalle nousivat muun muassa Kellokoskella valmistetut kelloveneet, joiden valmistus siirtyi myöhemmin Fiskarsin omistuksessa Ähtäriin ja jatkui Buster-nimellä. Fiskars valmisti Kellokoskella pienrautatavaraa vuoteen 1979 asti, jolloin lähes 200 vuotta jatkunut teollinen toiminta päättyi.
Nykyisin Kellokosken ruukkialue elää uutta vaihetta. Kiinteistö Oy Kellokosken tehtaat hallinnoi historiallista ympäristöä, jossa toimii monipuolinen joukko yrityksiä ja yrittäjiä. Vanha ruukki on säilyttänyt asemansa tärkeänä osana Kellokosken identiteettiä ja tarjoaa ainutlaatuisen ympäristön niin yritystoiminnalle kuin vierailijoillekin.
Kinuskilla oli vierailun ehdoton kohokohta
Ruukin alueelta löytyy monenlaisia yrityksiä ja puoteja. Alueelta on mahdollista ostaa käsitöitä sekä vierailla kirpputoreilla. Lisäksi löytyy joogastudio ja kuntosali, kahvila, ravintola ja tehdasmuseo. Parasta oikeastaan onkin kierrellä aluetta rennosti, ja livahtaa avoimista ovista sisälle.
Jos vierailulta pitäisi kuitenkin nostaa yksi paikka ylitse muiden, se olisi ehdottomasti vanhassa tiilimakasiinissa sijaitseva Kinuskilla-kahvila. Voin rehellisesti sanoa, että se on yksi parhaista (ellei jopa paras!) kahviloista, jossa olen koskaan käynyt. Jaoimme kavereideni kanssa kolme jättimäistä kakkupalaa, ja oikeasti jopa harmitti, ettei niitä voinut syödä enempää (niissäkin oli jo tekemistä).
Kakut ovat ehdottomasti kahvilassa se juttu, mutta lisäksi sieltä saa ruokaa (varsinainen lounas on kesän tauolla), ja viikonloppuisin tarjolla on myös brunssi. Meidän porukkamme söi listalta monipuolisesti kaikkea salaatista pinsoihin ja burgereihin, ja kaikki olivat erittäin tyytyväisiä annoksiinsa.
Lopuksi
Ruukkikylissä teollinen historia ja luonto kohtaavat usein kauniilla tavalla, eikä Kellokosken ruukki tee tässä poikkeusta. Suloiset, sinne tänne ripotellut pienet liikkeet, taustalla pauhaava koski sekä suloiset kahvilat tunnelmineen veivät täysin mukanaan. Vaikka vietin alueella useamman tunnin, tuntuu että siellä olisi voinut olla paljon pidempäänkin.
Ainoa, mikä reissusta jäi harmittamaan oli se, että kuvien sijaan keskityin videoiden kuvaamiseen. Onneksi jossain vaiheessa tajusin asian, mutta paras tunnelma jäi silti taltioimatta kuviin… Mietinkin hetken, voiko näin surkealla kuvamäärällä edes tehdä postausta, mutta tässä sitä nyt ollaan.
Onko Kellokosken ruukki sinulle tuttu? Entä tiedätkö muita kivoja ruukkikyliä Suomessa? Itselleni tulee mieleen Mathildedal, Fiskars ja Billnäs.
Lue myös:
Kivan kuuloinen paikka. En ole itse käynyt, mutta kuullut olen ja miettinyt käymistä. Kivan kuuloinen kahvila myös, ja näppärästi nimetty. Strömforsin ruukki on yksi hienoimpia Suomessa. Melomaankin siellä pääsee hienoissa maisemissa. Ahlströmin ja Leineperin ruukut ovat myös kivoja, jälkimmäinen erityisesti markkinoiden aikaan.
En tiedä miten monta kesää ollut suunnitelmissa suunnata tänne. Kun olisin tiennyt sinun olevan menossa, olisin tunkenut itseni mukaan. Näyttää pahasti siltä, että taas tänäkään kesänä ”ei ehdi”
Minulla on ystävä, joka tykkää koluta Etlä-Suomessa juuri kaikkia tällaisia, ja sai minutkin kerran matkaan. Ihan kiva paikka, mutta en ehkä toiste lähde. Alue aika pieni eikä samalla tavalla elämyksellinen minusta kuin vaikka Fiskars tai Mathildehal.
Ihana Kellokosken ruukki. Asun ihan sen lähellä, joten paikka on tuttu, mutta kertomasi historiaosuus tarjosi uutta tietoa minullekin. Kiitos siitä! Kinuskilla on toden totta ihana. Käyn siellä silloin tällöin lounaalla, brunssi oli aiemmin jokakesäinen vakkarijuttuni ja ollaanpa me ostettu sieltä lapsellemme synttärikakkukin. Se jos jokin oli herkullinen! Oman leimansa alueelle tuo myös viereinen vanha Kellokosken sairaala, jossa asuneen Kellokosken prinsessan surullisen kaunis tarina tulee aina mieleeni, kun katson ruukin vieressä kohoavaa suljettua mielisairaalarakennusta.