Söderlångvik ei ollut minulle tuttu paikka entuudestaan, joten oli kiva, kun suuntasimme sinne työporukan kanssa kesäkuussa. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, mikä tämänhetkistä kaatosadetta ikkunasta katsellessa tuntuu todella kaukaiselta.
Heti Söderlångvikin kartanon pihaan saapuessa tuli tunne, että olisimme olleet Suomen sijaan jossain muualla. Huolella hoidetut puutarhat, suorat puukujanteet, näyttävät patsaat ja vaalea kartanorakennus toivat mieleen pohjoisitalialaiset huvilat ja historialliset kartanopuutarhat. Aurinkoisena kesäpäivänä maisema oli kuin suoraan postikortista, ja oli helppo ymmärtää, miksi tätä varsinaissuomalaista paikkaa on verrattu pieneen palaan Italiaa.
Söderlångvikin kartano ja sen historiaa
Söderlångvikin kartano on yksi Kemiönsaaren tunnetuimmista nähtävyyksistä. Kartanon historia ulottuu yli 500 vuoden taakse, ja vuosien saatossa kartano on nähnyt monia omistajia ja aikakausia. Nykyisen ilmeensä ja asemansa kulttuurikohteena se sai 1900-luvulla. Nykyään kartano onkin kiinnostava vierailukohde niin historian ystäville kuin kaikille, jotka nauttivat kauniista puutarhoista, taiteesta ja saariston rauhallisesta tunnelmasta.
Merkittävin nimi Söderlångvikin historiassa on liikemies, lehtikustantaja ja taiteen suurkuluttaja Amos Andersson. Hän osti kartanon vuonna 1927 ja teki siitä kesäpaikkansa, jossa hän viihtyi ystävineen ja arvovieraineen. Andersson tunnettiin ennen kaikkea kulttuurin tukijana, ja hänen ansiostaan moni taidehanke sai aikanaan rahoitusta. Hän halusi, että Söderlångvik säilyisi myös tuleville sukupolville, minkä vuoksi kartanosta tehtiin museo hänen kuolemansa jälkeen.
Museossa pääseekin kurkistamaan siihen, millaista elämä kartanossa oli Amos Anderssonin aikana. Huoneet on entisöity 1930-luvun henkeen, ja esillä on sekä hänen taidekokoelmansa teoksia että alkuperäistä sisustusta.
Me pääsimme kiertämään kartanoa oppaan kanssa, ja taidan joka kerta todeta tämän saman: Oppaan kanssa paikoista saa niin paljon enemmän irti, ja niin tälläkin kertaa. Oli kiva kuulla tarinoita esitteiden ja opasvihkosten takaa.
Söderlångvik ja omenat
Kartanon lisäksi Söderlångvik on tunnettu omenoistaan. Kartano onkin yksi Suomen suurimmista omenantuottajista, ja omenapuita kasvaa yhteensä noin 40 000 kappaletta. Valtaosa viljelmistä sijaitsee Kemiönsaaren Tolfsnäsissä, kun taas osa puista ympäröi itse kartanoa ja luo sille tunnusomaisen maiseman.
Omenatarhojen tarina sai alkunsa, kun Amos Anderson päätti toisen maailmansodan jälkeen istuttaa kartanon maille hedelmäpuita, sillä viljelykäytössä olevia peltoja ei voitu ottaa valtion haltuun. Ratkaisu kasvoi vuosikymmenten aikana olennaiseksi osaksi kartanon historiaa ja Kemiönsaaren kulttuurimaisemaa.
Vielä nykyäänkin omenat ovat näkyvä osa Söderlångvikia. Sadosta valmistetaan esimerkiksi omenamehua, -hilloa ja -siideriä, ja niitä voi ostaa paikan päältä.
Tilalla vietetään myös Omenapäivää aina syyskuun viimeisenä lauantaina, jolloin tarjolla on paljon omenoita ja niistä valmistettuja tuotteita sekä käsitöitä. Tuolloin myös alueen museot ovat avoinna ilmaiseksi. Merkkasin päivän omaan kalenteriini ja toivon todella pääseväni paikalle.
Merikotkien mailla
Päivän aikana kiertelimme lähinnä kartanoa ja nautimme ravintolan tarjonnasta, mutta Söderlångvik on paljon muutakin. Kartanon lisäksi alueelta löytyy museo, taidenäyttelyitä, sammaljättejä, ravintola, kahvila, japandihenkinen sauna, pyöränvuokrausta ja erilaisia majoitusvaihtoehtoja. Vaikka historia on kaikkialla vahvasti läsnä, tunnelma ei kuitenkaan ole jäykkä tai tylsä – päinvastoin. Söderlångvik näyttäytyi enemmänkin leikkisänä ja hieman kujeilevana paikkana, jonka yksityiskohtiin olisi voinut uppoutua pidemmäksikin aikaa.
Alueella kiertää myös useampi luontopolku, joista lyhin on vajaan kilometrin suuntaansa ja pisin 18 kilometriä. Lisäksi löytyy useamman kymmenen kilometrin pituisia gravel-reittejä. Itseäni kiinnostaisi ehdottomasti tuo pitkä reitti vedenylityksineen, mutta moiselle ei ollut nyt aikaa.
Vierailumme huipentui, kun juuri ennen kotiinlähtöä huomasimme yläpuolellamme ylvään hitaasti kaartelevan merikotkan, joka kuulemma pesi lähistöllä. Kotkan olemuksessa oli samaan aikaan jotain todella ylvästä ja kunnioitusta herättävää. Aivan kuin vanha lintu olisi tullut sanomaan meille heipat vielä ennen lähtöä.
Onko Söderlångvik historioineen tai omenoineen tuttu? Entä tuleeko mieleen vastaavia paikkoja muualta Suomesta?
Artikkelin pääkuva: Karin Lindroos / Söderlångvikin mediapankki
Lue myös:
