Alkuvuosi on ollut kiireinen: Olen sinkoillut paikasta toiseen ja koettanut pitää itseni mahdollisimman kiireisenä. Matkustaminen ei ole ollut ensimmäisenä mielessä, sillä reissuissa on yleensä ihan liikaa aikaa ajatella, ja juuri sitä olen nyt koettanut viime aikoina vältellä. Pitänyt vauhdin niin kovana, että iltaisin olen voinut kirjaimellisesti vain kaatua sänkyyn.
Sen verran olen kuitenkin ehtinyt itseäni kuunnella, että luontoon on ollut pakko päästä. Siellä saan aivot nollattua ja oltua paremmin läsnä hetkessä. Olen aina ollut mestari hukuttautumaan töihin, ja kotona etätyöpäivät venyvät helposti todella pitkiksi. Sitä yrittää olla niin hemmetin tehokas. Silläkin uhalla, että unohtaa välillä itsensä ja kaikki muut, eikä oikein malta keskittyä kehenkään. Koko ajan on muka joku mielenkiintoisempi ja tärkeämpi juttu meneillään.
Ulkoilusta olen kuitenkin pitänyt kiinni – ihan jo koiruudenkin takia. Olemme mäyrinkäisen kanssa rämpineet lähinnä Turun seudun luontopoluilla, ja viime viikonloppuna suuntasinkin pitkästä aikaa Raision Uikkupolulle. Kyseessä on vanha tuttu reitti, jossa olen pariin otteeseen käynyt muun muassa päivittämässä Facebookin kansikuvan. Jostain syystä lintutornille johtava silta on aina ollut mielestäni kuvauksellisessa mielessä todella kaunis – vuodenajasta riippumatta.
Uikkupolulle on helppo löytää, kun laittaa navigaattoriin määränpääksi Raision lintutornin, jolloin auton saa kätevästi parkkeerattua heti polun alkuun. Olen aina kiertänyt lenkin myötäpäivään (, koska lintutorni on vetänyt puoleensa), mutta kylteistä päätellen oikea suunta olisi kuitenkin vastapäivään… Kyseessä on lyhyt, noin neljän kilometrin mittainen rengasreitti, joka kiertää Raisionlahden pohjukan. Lopun lyhyttä polkuosuutta lukuun ottamatta maasto on täysin tasaista ja hieman tylsää: osa reitistä kuljetaan kävelytietä ison tien varressa, jonka lisäksi matkaan mahtuu useampia kohtia omakotitalojen takapihoilla tepastellen. Luultavasti juuri sijaintinsa takia polku on myös todella ruuhkainen, ja lenkkeilijöiden lisäksi kävelijänä saa ihan tosissaan varoa ohi suhahtelevia pyöräilijöitä. Kyseessä ei siis tosiaankaan ole rauhallisin tai rentouttavin lenkkipolku, mutta kerran vuodessa -reittinä se on erinomainen.
Mikäli suunnitelmissa on suunnata Uikkupolulle kannattaa muistaa, että tähän aikaan vuodesta polku on paikoitellen veden peitossa, jonka takia asvalttititen osuus lenkistä oli nyt normaalia pidempi. Tulvivat ojat ovat nousseet poluille asti, ja ainakin mäyrinkäinen joutui uimahommiin parissakin kohtaa, kun taas meiltä kaksijalkaisilta kastuivat lopulta onneksi vain sukat ja kengät.
Ihana valo näissä kuvissa! Vuodenaikaa on kyllä vaikea päätellä; kuvat voisi olla vaikka lokakuussa otettuja kun lunta ei näy sielläkään olevan yhtään.
Aika hurjaa, että polun varrella on yhä piikkilankaa! Laiduntaako tuolla kesäisin eläimiä, kun yhdessä kuvassa näkyy ihan lammasaidan näköistä verkkoa?
Kiitos! Ja samaa mekin puhuimme, että jos ei tietäisi, niin nämä menisivät loistavasti myös syyskuvista! Täällä ei ole lunta näkynyt koko talvena, ja hiljalleen alan menettää toivoni sen suhteen…
Ja kyllä vain, polun varrella laiduntaa kesäisin suloinen lammaslauma.
Hurjaa, näin harrastelampurina ihmetyttää suuresti, miten vielä jossain uskalletaan pitää piikkilankaa aitausmateriaalina! Mutta plussaa siitä, että lampaat pitävät maisemaa auki, se on ihan paras tapa hoitaa ympäristöä.
Ei ole kunnon talvea täällä idässäkään; juuri kun pääsi hiihtämisen makuun, alkoi näemmä viikon kestävä vesisade…
Kieltämättä myös tällaisena heppatyttönä hieman hirvitti tuo piikkilanka. Näin jo sieluni silmin auki repeytyneet jalat…
Ja voi ei! Tää on kyllä ollut niin surkea talvi 🙁
Kiva lukea joskus ihan uusistakin kohteista blogeista – tosi monethan meistä kuitenkin kirjoittavat pääkaupunkiseudulta, eli useimmat kohteet ovat sen myötä sitten jotenkin tuttuja jo entuudestaan.
Raisiossa olen viettänyt aikaa vaan Hahdenniemessä, jossa meillä oli joskus muutaman vuoden venesatama – ja olen minä joskus veljentyttären kanssa käynyt Raision uimahallissakin, mutta kiva nähdä lisääkin Raisiota!
Oi, hauska kuulla, että Raisio on edes joten kuten tuttu paikka! Mielelläni jaan täällä blogissa myös näitä kotimaan ja lähiseutujen reissujakin. Välillä sitä vaan sortuu ajattelemaan, että nää on ihan nähty eikä ketään kiinnosta 😀
Todellakin kotimaankohteetkin kiinnostaa! Etelä-Pohjanmaalla on ollut lunta ihan kivasti, joten tosiaan ei uskoisi että kuvasi on keskitalven luontopolulta. Tunnistan itsessänikin tuon, mistä kirjoitit että joskus ei jaksa matkustamista ja niitä kaikkia ajatuksia, joita lomalla tulee, kun on aikaa. Ennen aina pakenin stressaavaa arkea matkoille mutta nyt matkustan mieluummin ilolla.
Kiva kuulla, että kotimaan kohteille on myös kysyntää! 🙂 Ja joo, eiköhän stressi jossain vaiheessa helpota, niin sitten on taas aikaa ja energiaa suunnitella reissujakin. Tämä uuden yrittäjän arki on vienyt täysin mennessään 😀
Mä oon vasta tajunnut miten paljon mulle oikeesti merkitsee luonto ja miten paljon se vaikuttaa mun hyvinvointiin. Sen pohjalta oon tehnyt aika isojakin elämänmuutoksia ja osa niistä on vielä edessä. Suomessa on kyllä älyttömästi hienoja luontokohteita.
Kuulostaa hyvältä! Itsellekin luonnon merkitys on kasvanut kaiken tämän stressin ja kiireen keskellä. Ja mikä parasta, jo pieni ”luontoloikka” auttaa rentoutumaan 🙂