tapahtuma Varsinais-Suomi

Halikon kurpitsaviikot: 60 000 karmivaa kurpitsaa

Some on tänäkin vuonna täyttynyt lukuisista kuvista Rannikon Puutarhalta. Kuvissa näkyy toinen toistaan näyttävämpiä kurpitsoja, joissa komeilee perinteisen karmivan naaman lisäksi mitä mielikuvituksellisempia taideteoksia. Ja kuten niin moni muukin, me suuntasimme Halikkoon viikonloppureissulle ihastelemaan kurpitsapuistoa ja sen lukuisia näyttäviä yksityiskohtia.

Alun perin idea kurpitsatempaukseen lähti muutamasta kurpitsalyhdystä viisi vuotta sitten. Silloin Rannikon Puutarhan naapurissa olleessa Kynttilä-Tuotteen tehtaassa syttyi kohtalokas tulipalo. Rannikon puutarhan viljelijä halusi ilahduttaa kovia kokenutta naapuriaan laittamalla tien varteen kurpitsalyhtyjä. Puutarhan työntekijät innostuivat ideasta, ja lopulta lyhtyjä oli niin paljon, että niitä vietiin Ohikulkutien liittymiin.

Kauas on tultu yksittäisistä kurpitsoista. Nimittäin jo muutamana syksynä Halikossa on ollut jenkkityylinen kurpitsapuisto oheispalveluineen- ja tuotteineen: kioskissa myydään kurpitsatuotteita ja pellon jokainen kurpitsa on myös myynnissä. Tapahtuma oli alkujaan Rannikon Puutarhan kauden päätöstempaus, mutta viimeistään nyt se on laajentunut koko Salon kaupungin yhteiseksi tapahtumaksi, Kurpitsaviikoksi. Tänäkin vuonna mukana oli useita lähialueen kahviloita, ravintoloita ja muita yhteistyökumppaneita.

Pienehkö, mansikkamaan reunaan rakennettu Kurpitsapuisto sijaitsee osoitteessa Vanha Turuntie 19. Tänä vuonna alueella oli aiempaa enemmän parkkitilaa, mutta silti saimme ajella aikamme edestakaisin, ennen kuin löytyi Mersun mentävä kolo. Paikan päällä saimme kuulla, että viikonloppuisin kurpitsahullua kansaa kuljetettiin paikalle myös maksuttomalla kurpitsabussilla, joka lähti Halikon Prisman pihasta. En muista tällaista kuljetusta aiemmilta vuosilta, joten tämä lienee uusinta uutta.

Tänä vuonna puistossa ei myöskään ollut aukioloaikoja, joten kurpitsapeltoa pääsi ihailemaan mihin aikaan tahansa. Me olimme liikkeellä auringonlaskun aikaan, mutta pimeää emme jääneet tänä vuonna odottelemaan. Toki yön pimeydessä loistavissa, kynttilöin koristelluissa kurpitsoissa on oma taikansa, mutta tällä kertaa glögikauden avaus laavulla omassa rauhassa vei voiton väenpaljoudesta. Sillä porukkaahan pienellä plantaasilla riitti jopa tungokseksi asti. Kuvia oli vaikea ottaa, sillä monessa kohtaa oli kuvausjonoja ja usein myös joku tai jotkut loikkasivat kameran eteen väärällä hetkellä.

Ryysiksestä huolimatta paikalla riitti taas nähtävää. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että kaikki puiston kurpitsat olivat myynnissä. Muistan lukeneeni lehdestä, että kahden viikon aikana kurpitsapuistoon tuodaan noin 60 000 kurpitsaa. Aivan käsittämätön määrä! Me vierailimme puistossa lauantaina, toiseksi viimeisenä aukiolopäivänä, ja voin vaan toivoa, että kaikki kurpitsat löysivät itselleen kodin. Niitä nimittäin oli vielä sadoittain myynnissä.

Kurpitsamakkaraa ja -leivoksia

Siinä missä Kurpitsapuisto on kasvattanut suosiotaan, on se myös kaupallistunut. Tänä vuonna puistosta löytyi pikkuinen kioski ja makkarakoju, joissa molemmissa oli hyödynnetty mahdollisimman nerokkaasti kurpitsaa raaka-aineena. Tarjolla oli muun muassa tämän vuoden uutuustuotetta, kurpitsamakkaraa, joka jonon pituudesta päätellen taisi olla varsin onnistunut kokeilu. Tarjolla oli myös kurpitsakeittoa, -pitsaa, -leivonnaisia ja -sämpylöitä, joihin kaikkiin oli käytetty kaiverrettujen kurpitsojen lihaa. Olisikin järjetöntä, jos sisälmyksiä ei käytettäisi mihinkään…

Meiltä jäi tänä vuonna kurpitsaleivonnaiset ja -makkarat testaamatta kokonaan, sillä olimme laiskalla tuulella, emmekä jaksaneet kuluttaa aikaa jonottaen. Iloisista ilmeistä ja ylistyssanoista päätellen kioskien tuotteet olivat ilmeisen herkullisia!

Halloween ja tarina koverrettujen kurpitsojen takana

Halloween pohjautuu kelttiläisen kulttuurin juhlimaan samhainiin. Keltit uskoivat, että tuona päivänä raja normaalin maailman ja yliluonnollisen välillä häviäisi luonnon kuollessa ja kuihtuessa ja henkien uskottiin houkuttelevan ihmisiä tuonpuoleiseen. Kokkotulia polttamalla pyrittiin karkottamaan henkiä kotien läheisyydessä.

Entä mikä on kaiverretun ja koverretun, irvistävän oranssin kurpitsan historia? Vaikka halloweenin kurpitsalla tai kurpitsalyhdyllä ei ole Suomessa omaa nimeä, kutsutaan sitä maailmalla yleisesti Jack’O’Lanterniksi.

Tarina sijoittuu lokakuun 31. ja marraskuun 1. väliseen aikaan, jolloin Jack-niminen, pahasti alkoholisoitunut mies istui jälleen kerran päivän päätteeksi pubissa. Jack oli juonut niin paljon, että hän kykeni kommunikoimaan vapaasti paholaisten kanssa, ja hänen sielunsa oli kypsynyt siihen pisteeseen, että Paholainen itsekin kiinnostui siitä. Niinpä Jack päätti pyytää Paholaisen kanssaan drinkeille. Jack kertoi suostuvansa myymään sielunsa Paholaiselle, mikäli tämä tarjoaisi hänelle oluttuopillisen. Paholainen suostui ja muutti itsensä kolikoksi, jotta Jack voisi ostaa itselleen juoman.

Huomatessaan Paholaisen suostuneen vaatimukseensa, päätti ovela juoppo sen sijaan, että olisi ostanut olutta, heittää kolikon taskuunsa. Taskussa oli valmiiksi myös hopeinen risti, joka hankaloitti kolikoksi muuntautunutta Paholaista: se joutui ansaan ja koki kauheaa piinaa ristin lähellä. Se ei voinut palauttaa itseään ennalleen, vaan joutui kärvistelemään kolikkona Jackin taskun pohjalla. Aikansa aneltuaan Jack päästi Paholaisen vihdoin vapaaksi, mutta vain sillä ehdolla, että Paholainen lupaisi hänelle 12 vuotta rauhallista ja mukavaa elämää. Paholainen suostui, ja kaksikon tiet erkanivat.

Vuodet kuluivat, ja jälleen Paholainen ilmestyi Jackille. Jack muistutti Paholaista siitä, kuinka kiltti hän olikaan ollut päästäessään Paholaisen aikoinaan menemään. Tähän vedoten Jack pyysi Paholaista täyttämään viimeisen toiveensa; tarjoilemaa hänelle omenan omenapuusta. Kiitollisuudenvelassa ollut Paholainen kiipesi Jackin harteille yltääkseen kiipeämään oksalle, jossa roikkui useita omenoita. Paholaisen kiivetessä Jack päätti jälleen toimia. Tällä kertaa mies onnistui raapustamaan ristin omenapuun runkoon, jolloin Paholainen joutui taas ansaan. Paholaista alkoi ärsyttää miehen käytös, joten hän vannoi, että jos Jack nyt vapauttaisi hänet, ei hän koskaan veisi Jackin sielua mukanaan. Kaksikko pääsi jälleen sopuun, ja heidän tiensä erkanivat jälleen.

Ei kuitenkaan mennyt kauaakaan, kun Jack kuoli. Tarinan mukaan Jumala ei sallinut tällaisen epärehellisen juomarin syntisen sielun pääsyä taivaaseen. Taivaan portit pysyivät kiinni, joten Jackin sielu lähetettiin helvettiin. Alamaailman kynnyksellä vastassa ollut Paholainen kuitenkin muisti lupauksensa olla päästämättä Jackia porteista sisälle. Paholainen halusi pitää sanansa: ”Vannoin, etten ota sieluasi, joten en voi päästää sinua sisään!” Jackin kysyessä minne hänen sitten pitäisi mennä, Paholainen vastasi: ”Sinne, mistä tulit.”

Jackin sielu ei siis kelvannut taivaaseen tai helvettiin. Sen sijaan se oli tuomittu vaeltamaan ikuisessa pimeydessä. Jack pyysi Paholaista antamaan hänelle edes jonkinlaisen valonlähteen ikuista pimeyttä vastaan. Paholainen heltyi ja veti helvetin tulesta kytevän hiilen, joka ei voinut koskaan palaa, ja heitti sen Jackille. Jackilla oli mukanaan lempiruokaansa nauriita, joista hän leikkasi yhdestä keskustan irti ja laittoi hiiltä sisään. Lyhtynsä kanssa Jack jatkoi vaeltamista pimeydessä etsien rauhaa, jota ei kuitenkaan koskaan saanut. Yhä vieläkin Jackin uskotaan vaeltavan pimeydessä odottaen viimeistä tuomiotaan.

Irlantilaiset alkoivat kutsua tätä aavemaista hahmoa Lyhty-Jackiksi ja sitten yksinkertaisesti” Jack O’lanterniksi. Miehestä tuli myös hylätyn ja kirotun sielun symboli. Irlannissa ja Skotlannissa ihmiset alkoivat tehdä omia versioitaan Jackin lyhdystä kaivertamalla nauriiseen tai perunaan pelottavat kasvot ja laittamalla lyhdyn ikkunan tai oven lähelle. Lyhtyjen uskottiin pelottelevan Jackin haamun lisäksi myös muut pahat henget pois.

Amerikkalaistumisen myötä nauris muuttui tarinassa ja koko juhlapyhän yhteydessä kurpitsaksi. Kurpitsa on myös satokautensa takia jäänyt nimenomaan Halloweenin ajan koristeeksi ja symboliksi, sillä kurpitsa kypsyy juuri sopivasti Halloweeniksi.

Sellaista tällä kertaa. Kävittekö te Halikon kurpitsaviikoilla? Tai oletteko käyneet jossain muualla vastaavanlaisissa kurpitsakarkeloissa?

(22) Kommentit

  1. En ole käynyt Halikon kurpitssaviikoilla, mutta viime vuonna koversimme (tai no, Marika koversi) useamman kurpitsan iloksemme! 🙂 Täytyypä myöntää, että on ollut tuota tarinaa kuullut, mutta varsin kiinnostava!

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      Meillä on Halloween-kurpitsat vieläkin kaivertamatta 😀 Tuolla ne odottaa terassilla, että saatais inspiraatio 😀

  2. Tuo lukumäärä 60 000 kurpitsaa kuullostaa kyllä vähän liioitellulta. Ylen jutussa mainittiin 3 000 + että kurpitsoja on tulossa lisää. Olimme tuolla samana päivänä kuin Yle ja jos niitä jos silloin oli 3 000 niin ei niitä millään alueelle ole mahtunut 57 000 lisää. Asiaa voi myös lähestyä laskemalla 60 000 kurpitsan tilavuutta esimerkiksi kuutioksi kasattuna. Jos kuutioon menisi jopa 1000 kurpitsaa (luultavasti ei, koska silloin jokainen kurpitsa voisi olla vaan 10x10x10 cm), niin kuutioita olisi 60 – ei ollut 🙂 Mutta olihan niitä toki paljon ja tapahtuma oli kyllä ihan kiva!
    https://meriharakka.net/2022/10/14/kurpitsaviikot-halikossa/

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      Onhan se hurja määrä kurpitsoja, mutta en ole heittänyt lukua hatusta, vaan napannut sen lehtihaastattelusta (https://www.haloomaaseutu.fi/salon-kurpitsaviikoilla-on-tana-vuonna-60-000-kurpitsaa/). Tuo 60 000 on siis viljelijän suusta tullut arvio 😉

  3. Aika monta kertaa se Halikon tehdas on palannut ennen kuin se lopetettiin. Viime tulipalo oli ehkä tuhoisin vuosiin. Edellinen oli joskus 2006/07. Ajoin just ohi vuorooni, kun siellä oli paloautoja kasapäin.
    60 000 kuulostaa hieman yläkanttiin. Se olisi 300 kuutiota eli 5 täysiperävaunullista tavaraa. 5000 – 6000 olisi varmaan lähempänä totta. Epäilen, että suurin osa kaiverrettuja kurpitsoja menee kompostiin, koska se on vain tyhjä kuori. Tai sitten se lisätään joidenkin eläinten rehuihin.
    Kurpitsamakkarasta olen kuullut, että se vei kielen mennessään.
    Halloween-tarina on karu, mutta kaunis, eikö niin 🎃?

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      Ai on? Mä muistan vaan viimeisimmän tulipalon, muut on menneet ohi. Ja muistan, että tulin silloin tallilta kotiin ja ihmettelin, kun paloautoja ajoi niin paljon edestakaisin.

      Ja tuo luku, 60 000, on otettu yrittäjän lehtihaastattelusta (https://www.haloomaaseutu.fi/salon-kurpitsaviikoilla-on-tana-vuonna-60-000-kurpitsaa/), enkä siis ole itse sitä mistään hatusta heittänyt 🙂

  4. Olen nähnyt noita kurpitsoita paljon suomalaisten instagrameissa ja miettinyt, että missä kuvat on otettu. Nyt sekin selvisi! Oli muuten kiinnostava juttu kurpitsalyhdyn ”historiasta”. Sen tiesin, että alunperin nauris oli ollut lyhtynä, mutta tuo Jackin tarina ei muuten ollut tuttu.

    Hyvää halloweenia!

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      Tänä vuonna kyllä tuntui, että (ainakin somen perusteella) ”kaikki” suomalaiset olisivat käyneet Halikossa ihastelemassa kurpitsoja 😀

      Hurrrrjaa halloweenia sinnekin! 🙂

  5. Eipä ole tullut koskaan mietittyä, mistä ajatus kurpitsojen kovertamisesta ja nimenomaan Halloweenin aikaan on lähtenyt, joten oli tosi mielenkiintoista lukea tarina Jack’O’Lanternien takana. Ja kivalta näyttää tämä kurpitsaviikko-tapahtuma, en itse asiassa ollut kuullut siitä ennen tätä syksyä, jolloin uutiset ja kuvat tavoittivat tännne maailmalle saakka.

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      Kiva kuulla, että postaus tarjoili jotain uutta 🙂 Ja jep, kuten tuossa ylempänä jo Sandrallekin vastasin, niin tosiaan tuntuu, että tänä vuonna tosi moni suomalainen löysi Halikon kurpitsaviikoille – ainakin somen perusteella 😉

  6. Tää Halikon kurpitsapaikka on kyllä upean näkönen, ja tosiaan tuntuu kuin ”kaikki” olisi siellä tänä vuonna olleet. Ite oon käynyt vaan joskus Vantaalla kurpitsapellolla ja Tuusulassa Koiramäen Pajutallillakin on aika kivat kurpitsameiningit syksyisin, vaikka ei ihan tälläseen samanlaiseen jenkkityyliin 🙂
    Olis hauska kyllä kehittää jotain kurpitsameininkiä täällä Rovaniemelläkin, varsinkin kun lokakuu on muutenkin vähän sellasta off seasonia, niin siihen kyllä sopis tällänen meininki ennen kun koko kaupunki täyttyy joulusta 🙂

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      Vantaan kurpitsapellot ja Tuusulan Koiramäen Pajutalli ovat itselleni täysin vieraita kohteita. Pitääpä laittaa ylös, jos ensi vuonna tulisi käytyä vaihteeksi jommassa kummassa Halikon lisäksi tai sijaan 🙂

      Täältä ääni Rovaniemen omalle kurpitsatempaukselle! 😀

  7. Siis ihan hullu määrä kurpitsoja! Mutta tosi hauska tapahtuma, missä varmasti tulisi käytyä jos asuisi lähempänä 🙂

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      Joo, mäkin olin vähän järkyttynyt, kun luin tosta määrästä lehtihaastattelussa 😀 Luulis, että siellä teilläkin jossain vois olla joku samankaltainen tapahtuma?

  8. Halikon kurpitsaviikot on aivan uusi tuttavuus, mutta täytyy sanoa, että olen todella vaikuttunut! Siis wau miten upea paikka! Olen käynyt vuosia Kaliforniassa pumpkin patcheilla, mutta ilmeisesti lähempääkin olisi löytynyt 😀 Tosi kiva postaus!

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      On tuo kyllä huikea – ja paranee vuosi vuodelta! Tosin toi on ahdettu melko pienelle pläntille ja välillä meinaa olla ahdasta, mutta ehkä ensi vuonna toi on suurempi? Ja vau, olis kiva päästä katsomaan, miltä kurpitsapellot näyttää muualla!

  9. Olipa mielenkiintoinen ja minullekin uusi tarina kurpitsalyhdyn historiasta. Halikko on lapsuuskotini naapuripitäjä ja minulla on sinne yhteyksiä vieläkin, joten tuo pitää kyllä joskus ottaa ohjelmaan. Näytti aika mielenkiintoiselta, vaikka minua ei Halloweenin juhlinta oikein kiinnosta, koen että sillä sotketaan suomalainen kekrin tai pyhäinpäivän vietto, joilla taas meidän kulttuurissamme on paljon enemmän taustaa ja perinnettä. Aila

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      Kiva kuulla, että postauksessa oli jotain uutta ja mielenkiintoista! 🙂 Meillä on vähän sama suhtautuminen, emme ole mitenkään innokkaita halloweenin juhlijoita, mutta onhan se nyt huikeaa, miten paljon jotkut on nähneet vaivaa. Joten ihan jo siksi tulee tuolla käytyä 🙂

  10. Emme käyneet mutta kävimme kyllä täällä Kaliforniassa kurpitsapellolla. Aika hienon näköistä siellä kyllä ja kiva kun kurpitsoista on tehty myös ruokia, sellaista ei täällä yleensä ole lukuunottamatta perinteistä kurpitsapiirakkaa. Tuo on muuten jännä yksityiskohta, että sieltä voi ostaa jo kaiverretun kurpistan. Täällä ei sellaisia myydä enkä usko, että kukaan ostaisikaan. Se hauskuus on juuri siinä, että saa itse kaivertaa sen lyhdyn. Ja ainakaan täällä kaiverrettu kurpista ei kestä kovin kauaa, niin ne yleensä kaiverretaan vasta Halloween viikolla tai muutama päivä ennen.

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      Tuolta sai tosiaan ostaa joko valmiiksi kaiverretun kurpitsan tai sitten kaivertamattoman – jokaiselle jotakin siis 😀 Perinteisten pyöreiden oranssien lisäksi tarjolla oli myös valkoisia sekä erimallisia kurpitsoja. En edes tiennyt, että löytyy niin monta erilaista lajiketta 😀

  11. Somessa näitä näkyi paljon ja kivalle näyttää. Itse en käynyt näitä katsomassa, kun meidän lähellä ei ollut kurpitsatapahtumia eikä aihe ihan niin paljon kiinnosta, että lähtisin pidemmälle niitä katsomaan. 🙂

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      Toivottavasti sinnekin rantautuu jonkinlainen kurpitsatapahtuma 🙂 Tuo kivasti valoa ja väriä pimeneviin iltoihin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *