Tällä kertaa Iisalmi ja tienoot -somelähettilyys vei meidät Rautavaaralla sijaitsevalle Nuorisokeskus Metsäkartanolle. Nimen ei kannata antaa hämätä, sillä lapsille ja nuorille suunnattujen leirien ja kurssien lisäksi paikka tarjoaa kaikenikäisille omatoimiaktiviteetteja ja välinevuokrausta sekä erilaisia ohjattuja sisä- ja ulkoaktiviteetteja.
Kaupallinen yhteistyö: Iisalmi ja tienoot
Metsäkartanolla tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni ja sinne saapuminen tuo aina perhoset vatsanpohjaan. Olen viettänyt täällä niin monta kesää ja talvea, milloin pilkkien, milloin uiden ja kalastaen, että jo pelkästään niistä kerroista riittäisi kirjoitettavaa useampaan postaukseen. Ukkini toimi aikoinaan Metsäkartanon rakennusmestarina, ja myöhempinä vuosina tapasimme vain käydä siellä viettämässä lomapäiviä isovanhempieni kanssa.
Noustessamme autosta ilman täyttää hetkeksi alaskanmalamuuttien ulvonta. Tänä viikonloppuna Metsäkartanolla järjestetään Alaskanmalamuuttiyhdistyksen talvipäivät. Meiltä kyseltiin varovasti etukäteen, mahtaako olla ok, että paikalla on toistasataa muuttia. Ja onhan se! Malamuutti oli nimittäin yksi lapsuuteni lempiroduista, ja muistan kirjoittaneeni tavoitepäiväkirjaani 10-vuotiaana, että kunhan täytän 20, minulla olisi (omakotitalon ja eläinlääkäripätevyyden lisäksi) 10 malamuuttia. Vielä ollaan matkalla tavoitteeseen, sillä rastin saa vasta omakotitalo!
Tuulahdus leirikouluajoista
Majoitumme erähotellihuoneessa lähellä päärakennusta. Avatessamme huoneen oven, naurahdamme kerrossängyille. Olo on kuin leirikoulussa, ja palaammekin hetkeksi lapsuutemme kesiin, jolloin osallistuimme molemmat innokkaasti kotipaikkakuntiemme kesäleireille. Leireistä on jäänyt meille kummallekin hyvät muistot ja on kiva tulla luomaan uusia muistoja juuri Metsäkartanolle.
Seuraavaksi siirrymme päärakennukseen, josta löytyy ruokailutila, jossa tarjoillaan paikan päällä valmistettua aamupalaa, lounasta ja päivällistä. Suureen ruokasaliin kerääntyy lisäksemme koiraharrastajia ja moottorikelkkailijoita. Kaikilla on puna poskillaan päivän ulkoilun jäljiltä.
Päärakennuksesta löytyy myös respa, jossa vierailemme päivien aikana useamman kerran. Yleensä meillä ei ole mitään järkevää asiaa, kunhan käymme jutustelemassa niitä näitä henkilökunnan kanssa. Saamme kuulla parhaista kalapaikoista, paikan historiasta ja tulevaisuudensuunnitelmista. On upeaa kuulla, miten suurella innolla ja palolla paikkaa halutaan koko ajan kehittää ja viedä eteenpäin.
Monipuoliset harrastusmahdollisuudet
Upean luonnon ja ulkoaktiviteettien lisäksi Metsäkartanolta löytyy paljon erilaisia sisäaktiviteetteja. Tarjolla on mm. discoa asiaankuuluvine discovaloineen, sumopainia, keramiikka- ja savitöitä, koruhuone sekä jousi- ja puhallusputkiammuntaa.
Saamme ”oppaaksemme” huikean Miran, joka paitsi jaksaa kuunnella hölmöjä juttujamme myös itsekin osallistua niihin. Päätämme porukalla testata sekä jousta että puhallusputkea – ja totta kai pistää myös kisan pystyyn ammunnan tiimoilta. Jousiammunta tuntuu itselle heprealta: en millään muista kaikkia pieniä yksityiskohtia, jonka seurauksena jousi on milloin lattiassa ja milloin takaseinässä. Vasta loppumetreillä saan pari (vahingossa) osumaan maalitauluun. Miehellä menee huomattavasti paremmin, joten näen parhaaksi siirtyä puhallusputken pariin. Se tuntuu heti alusta alkaen itselleni helpolta, ja pieksenkin miehen mennen tullen.
Lopuksi, ettei homma menisi liian totiseksi, Mira kannustaa meidät vielä testaamaan mahalautoja, joiden päällä on tarkoitus nimensä mukaisesti maata vatsallaan. Kilpailla voi vaikkapa siinä, kuka saa eniten pyörähdyksiä tehtyä peräkkäin. Sopivan (positiivisella tavalla) lapsellista touhua, jossa saa heittää aivot narikkaan ja nauraa kippurassa!
Kaiken muun lisäksi Metsäkartanolla on mahdollisuus vuokrata välineitä eri aktiviteetteihin. Varastosta löytyy muun muassa potkukelkkoja, polkupyöriä, suksia, lumikenkiä, liukulumikenkiä, pilkkejä ja pilkkijakkaroita.
Me ehdimme vierailumme aikana lainaamaan pilkkivermeitä. Saimme respasta pilkkitoukkia, ja lumipyryä uhraten lähdimme järvelle pilkille. Saalis jäi valitettavasti olemattomaksi, mutta tuiskussa pilkkimisessä oli oma tunnelmansa.
Luontoa ja savolaisuutta sopivassa suhteessa
Kaikesta aktiviteettitarjonnasta huolimatta Metsäkartanon parasta antia ovat mielestäni luonto, sen läheisyys ja ylipäätään alueella leijuva rauhallinen, jopa taianomainen tunnelma. On hienoa, miten päiväkahvistaan voi nauttia humisevia honkia katsellen tai miten lumimyrskyn riepottelemana voi tulla päärakennukseen lämmittelemään takkatulen äärelle ja nauttimaan paikan päällä tehtyjä herkkuja. Tiedän myös, että kesäaikaan Metsäkartanon uimaranta valkoisine hiekkoineen on elämys jo itsessään. Sääli, ettei mieheni pääse sitä vielä ihailemaan.
Pääsemme reissun aikana nauttimaan myös savolaisesta asiakaspalvelusta. Ystävällistä höpöttelyä on tarjolla kaikkien henkilökuntaan kuuluvien kanssa, ja juttua riittää. Meistä pidetään niin hyvää huolta, että sydän pakatuu: Saamme välineet puukon öljyämiseen ja toukat pilkkimiseen. Meille esitellään paikkoja vielä myöhään illallakin, ja saamme mahdollisuuden tutustua rakennuksiin myös omatoimisesti. Nuoriso-ohjaaja Mira myös järjesti meille hauskan aktiviteetti-illan, jonka aikana nauroimme (ja allekirjoittanut myös kiljui) enemmän kuin aikoihin! Nauruterapia teki niin hyvää! Ja mikä sympaattisinta, keittiön emäntä pitää huolen, että meillä on myös iltapalaa: hän hakee jääkaapista litran tölkin jogurttia ja tarjoutuu tekemään jopa eväsleivät.
Loppuun vielä pakko hehkuttaa sitäkin, että vuoden 2023 retkipaikaksi äänestetty Tiilikkajärven kansallispuisto laajenee, ja 1.6.2023 alkaen Metsäkartanokin on osa kansallispuistoa. Mielestäni Metsäkartano jos mikä on paikkansa ansainnut! Hurjan paljon onnea – tätä on odotettu!
Me ollaan pariin kertaan käyty Rautavaarassa. Hienoa, että kansallispuiston alue laajenee, olinkin kuullut, että sellainen on harkinnassa, mutta lopullisesta päätöksestä en tiennyt. Mahtaako Pumpulikirkko kuulua uuteen alueeseen?
Kiva kuulla, että Rautavaara on alueena tuttu! 🙂 Ja joo, Pumpulikirkko kuuluu myös uuteen alueeseen!
Upea paikkaan liittyvä historia sinulla. Rakastan nostalgisia muistoja❤️
Jep, kyllä tällaiset kohteet on vaan tavallista merkityksellisempiä, kun niihin liittyy muistoja ♥
Ohhoh, jopas olikin upea uutinen! Minulla on pitkään ollut haaveissa tehdä elämäni toinen reissu Tiilikkajärvelle. Rajusti plussaa on se, että siellä olisi vielä tuollainen majoituspaikkakin!
Vielä jos maltat hetken odottaa, niin pääset majoittumaan kansallispuiston sisälle 🙂
Olipas kivan oloinen paikka! On aina jotenkin nostalgista palata paikkoihin jotka on pitkältä ajalta tuttuja ja turvallisia. Ja mikäs tuolla on ollessa kun tekemistä riittää.
Metsäkartanolta ei kyllä tekeminen lopu kesken! 🙂