Ennen kuin alan tykittää tänne Saariselän postauksia, niin käännetäänpä katse hetkeksi takaisin vuoteen 2020. Vuoteen, jota kukaan tuskin erikoisemmin haluaa (ainakaan enää tässä vaiheessa) muistella, mutta riskillä mennään. Julkaisin heinäkuussa täällä blogissa postauksen, jossa kerroin vuodenvaihteessa itselleni asettamasta tavoitteesta kiertää vuoden aikana 100 luontopolkua. Kuitenkin, kun elettiin jo loppukesää, päätin tiputtaa luontopolkujen määrän suosiolla puoleen. Tavoitteena oli siis kiertää vuoden aikana 50 luontopolkua.
No, miten meni?
Uusimaa
1. Nuuksion kansallispuisto: Punarinnankierros
Varsinais-Suomi
2. Haunisten allas
3. Häntälän notkot
4. Katariinanlaakson luontopolku
5. Kurjenrahkan kansallispuisto: Savojärven kierros
6. Kurjenrahkan kansallispuisto: Vajosuon kierros
7. Liedon Vanhalinna
8. Littoistenjärven luontopolku
9. Luolalanjärvi
10. Maalun pirunpellonpolku
11. Mustikkapolku
12. Paimion luontopolku
13. Piikkiön luontopolku
14. Pomponrahka
15. Teijon kansallispuisto: Matildajärven kierros
16. Teijon kansallispuisto: Nenustan kierros
17. Teijon kansallispuisto: Sahajärven kierros
18. Uikkupolku
19. Vaarniemen – Rauvonlahden luontopolku
Satakunta
20. Harjureitti: Isosuon pitkospuut
Kanta-Häme
21. Käräjäkosken luontopolku
22. Raimansuon luontopolku
23. Suurisuon luontopolku
24. Torronsuon kansallispuisto: kierros suon ympäri
Pirkanmaa
25. Helvetinjärven kansallispuisto: Helvetistä itään
26. Kintulammi
27. Seitsemisen kansallispuisto: Saari-Soljanen
28. Teivo
Kuten näette, ei listaan ole tullut heinäkuun jälkeen kuin pari hassua luontopolkua – ja nekin kaikki Kanta-Hämeestä, jossa tuli vietettyä loppuvuodesta paljon aikaa. Jotenkin syksy ja sen myötä tullut pimeys vain veivät jossain vaiheessa voimat ihan kokonaan ja sohvanpohja hömppäsarjaa katsellen tuntui pitkän työpäivän jälkeen huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta kuin suoseikkailut kaatosateessa…
Ja eikös se niin mennyt, että iän karttuessa myös tekosyiden määrä lisääntyy? (Näin ainakin ratsastusvalmentajani joskus sanoi hampaitaan kiristellen, kun kuunteli tätiratsastajien koottuja selityksiä siitä, mikseivät he juuri sillä kyseisellä kerralla voineet treenata kevyttä istuntaa…) No, tekosyitä tai ei, niin tulos oli umpisurkea ja epäonnistuin täysin. Niinpä päätin uusia haasteen tänä vuonna. Katsotaan, pääsenkö ainoallekaan retkelle nyt, kun tämä tavoite on kirjattu kaikkien nähtäville!
Oliko teillä jotain matka- tai retkeilyaiheisia tavoitteita vuodelle 2020? Miten suoriuduitte niistä? Entä oletteko asettaneet tälle vuodelle tavoitteita matkailun ja retkeilyn suhteen?
Ei ollut mitään tavoitetta, mutta valtavasti tuli kyllä luonnossa liikuttua niin kotimaassa kuin muuallakin. Jos kaikki luontopolut laskisi yhteen, veikkaisin että päästään 100 paremmalle puolelle. Tänä vuonna ei varmasti aivan yhtä paljoa luontopolkuja tule kierrettyä, mutta paljon kuitenkin.
Vau! Sä todellakin ahkeroit luontopolkujen kanssa! Täytyy itsekin tsempata tänä vuonna. Nyt on onneksi jo muutama uusi tuttavuus plakkarissa Saariselältä! 🙂
Tämähän on hauska haaste! Eikä tuo sun tulos ollut ollenkaan huono. Siitähän tulee jo yksi uusi joka toiselle viikonlopulle!
Listassa on itselleni uusia tuttavuuksia, joten täytyypä googlailla kuvia, josko vaikka jollain Suomen visiitillä pääsisi patikoimaan uusia reittejä.
Totta muuten! En osannut ajatella (tai oikeastaan laskea) sitä noin. Tällä taustalla tulos tosiaan on varsin loistava 🙂
Huikeaa, jos listasta on jotain hyötyä, ja löydät uusia polkuja 🙂
Eipä kuulosta huonolta ollenkaan tavoitteesi. Tavoitteellisuus varmaan nostaa muutaman kerran sieltä sohvan pohjalta hömppäsarjojen parista liikkeellekin. Kehitin itselleni kesällä toisenlaisen vaikkakin vähän samansukuisen tavoitteen. Löysin Vantaan infosta kahdentoista pyöräilyreitin esitteen ja päätin ajaa ne. Ihan hyvin antoi potkua pyöräilyyn. Sitten siirryin Espooseen ja koluamaan Espoon rantaraittia ja sen läheisiä ulkoilumaastoja. Sekin hoitui ja oli yllättävän mielenkiintoinen projekti. Viimeinen projekti jäi vähän kesken. Piti ajella Helsingin rannat, mutta niiden monimuotoisuus tuli sillä tavalla vastaan, että muutaman kilometrin matkaan meni kuvien ja pysähdysten kanssa helposti kokonainen päivä. Tuo sinun toteuttamasi patikointiprojekti olisi mielenkiintoinen myös. Katsotaan nyt, mikä tilanne on ensi kesänä.
Hyvältä kuulostaa sinunkin tavoitteesi 🙂 Voisin napata tästä itsekin kiinni (tosin täällä Varsinais-Suomessa), sillä pyöräily ei varsinaisesti kuulu omiin lemppareihini. Ehkä siitäki voi kuitenkin alkaa tykätä vielä näin aikuisena? Lisäksi näkisi nopeammin paljon enemmän kuin kävellen.
”Oliko teillä jotain matka- tai retkeilyaiheisia tavoitteita vuodelle 2020? Miten suoriuduitte niistä? Entä oletteko asettaneet tälle vuodelle tavoitteita matkailun ja retkeilyn suhteen?”
Oli, eli joka vuosi haluan saada ainakin yhden uuden maan. Vuonna 2020 uusia olivat Marokko ja Bahrain. Niin ja loput käymättömistä emiraateista, eli nyt ne on käyty kaikki.
Tänä vuonna ainut tavoite on päästä reissuun 😀
Hahhah, samat tavoitteet tälläkin suunnalla. ”Kunhan nyt johonkin pääsis” 😀 Onnittelut uusista maavalloituksista! Ne ovat molemmat itselleni täysin vieraita. Ehkä vielä joskus…
Onpa kunnioitettava luontopolkulista! Oli varmasti kaunista ja antoisaa! Pidän blogisi mielessä kun mietin luotopolkureissuja:)
Kiitos 🙂 Ja kiva, jos listauksesta on apua tulevia luontopolkureissuja suunnitellessa!
Minä olen sitä mieltä, että tavoitteet kannattaa asettaa jäätävän korkealle. Vain silloin on mahdollista saavuttaa paras mahdollinen tulos. Jos olisit asettanut tavoitteen kahteenkymmeneen, et ehkä olisi tullut käyneeksi 28:ssa? Nyt kun tavoite oli pilvissä, niin kävit juuri niin monessa kuin ehdit. Eikö se silloin ole hyvä tulos? 🙂
Loistava ajattelumalli! Otan tämän käyttöön 😀
Hyvä tuloshan tuo on, vaikket tavoitteeseen päässyt. Minulle kävi myös niin, että keväällä ja kesällä tallasin enemmän luontopolkuja, mutta syksyllä pimeän tullen into hiipui. Minulla on vuosittain sama tavoite kuin Annalla eli haluaisin saada joka vuosi plakkariin yhden uuden maan. Viime vuonna se oli Australia. Saas nähdä miten tänä vuonna käy, kun reissuun ei nyt pääse. Naurahdin myös tuolle ratsastusesimerkille. Kuulosti tutulle, kun olen itsekin aikoinaan ratsastusta harrastanut. Nyt se on jäänyt, mutta lämmöllä muistelen niitä aikoja ja kaikkia hyviä tekosyitä, joita yritin rats.opettajalle syöttää. Tsemppiä luontopolku haasteeseen! 🙂
Itselläni on tämä alkuvuosi ollut taas hiljaista luontopolkurintamalla, mutta eiköhän se tästä taas lähde ryminällä liikkeelle, kun lumet (ja jää) sulavat 🙂
Mulla on myös ollut tuo ”yksi uusi maa joka vuosi” -tavoite, ja viime vuonna pääsin vihdoin ja viimein Norjaan. Toki suunnitelmia oli paljon, mutta koronan takia loput reissut peruuntuivat. Yritin sitten repiä ilon irti kotimaan luontopoluista, kun en muutakaan keksinyt 😀
Ja jes, kiva kuulla (ex-)heppailijoista! Ehkäpä teet vielä paluun hevosten pariin?