Uzbekistanin ja Tadžikistanin postaukset alkavat olla loppusuoralla, mutta halusin vielä tulla fiilistelemään reissua puhelinkuvien muodossa. Puhuttiin Elinan kanssa useamman kerran reissun aikana, että jossain kohtaa puhelin varmaan menee järkkärin ohi, eikä isoa kameraa ehkä tule enää kannettua mukana.
1. Lensin ensimmäistä kertaa Turkish Airlinesilla! Hassua, että parin viikon sisään tuli sitten lennettyä tämän yhtiön koneilla peräti kahdeksan kertaa… No, tulipahan kerralla tutuksi!
2. Leffavalikoima oli hyvä, mutta ei oikein voitu keskittyä mihinkään. Koetin koko lennon miettiä, olenko varmasti muistanut hoitaa kaikki jutut kuntoon, kun taas Elina arvaili ahkerasti, minne ollaan menossa. Välillä oli pokassa pitelemistä, kun arvaukset olivat niin outoja!
3. Hotellin aamupala osasi kyllä yllättää! Tarjolla oli esimerkiksi joka aamu riisipuuroa. Minähän elin marras-joulukuun pelkällä riisipuurolla, ja näköjään aikaa oli taas mennyt tarpeeksi, jotta se maistui.
4. Meidän hotelli oli nimeltään Hotel Grand Samarkand. Huone oli tosi iso ja tilava! Ei mikään luksus, mutta erittäin riittävä meille.
5 & 6. Näistä halailukuvista on tullut ihan meidän tavaramerkki! Mutta kuten olen täällä jo kertonutkin, meidän halailu oli osalle liikaa ja meitä luultiin pariskunnaksi! Ihmettelimme, miksi useampi tuli kertomaan meille saman päivän aikana siitä, miten avomielisiä ovat… Vasta illalla, kun he kehtasivat kysyä asiasta, ymmärsimme, miksi he olivat kyselleet niin ”outoja” jo aiemmin päivällä.
7 & 8. Shah-i-Zindan mausoleumi (Shaksi-Sinda) on Samarkandin upein ilmestys! Kun törmäsin Instassa kuviin, jotka oli otettu täältä, olin melko varma, että suuntaisimme Elinan kanssa tänne seuraavaksi. Siksi onkin niin huvittavaa, etten yhtään muistanut koko paikan olemassaoloa, kun kiertelimme Samarkandin nähtävyyksiä. Elina kyseli useamman kerran ”siniseinäisen rakennuksen” perään, enkä yhtään saanut kiinni, mistä puhuttiin…
9. Uzbekistanissa juodaan todella paljon teetä! Sitä juodaan ennen ruokaa, ruuan aikana, jälkiruokana, janojuomana… Rakastan teetä, mutta tuolla se alkoi jossain kohtaa tulla korvista ulos!
10. En muista, mitä nuo jälkiruuan pienet naposteltavat olivat. Elina oli näihin ihan hulluna, ja koetimme metsästää noita valkoisia sokerinappeja lentokentältäkin.
11. Aavikolla tarkeni! Niin hullulta kuin se kuulostaa, meillä ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa mitenkään erityisen kuuma. Tuuli teki tehtävänsä!
12. Opas toi meidät innoissaan tälle järvelle. Uzbekistanhan on todella kuiva paikka, joten kai tämä oli jonkinlainen ”harvinaisuus” heidän mielestään. He eivät selkeästi tienneet, että Suomea kutsutaan tuhansien järvien maaksi.
13. Syötiin lihakeittoa lähes jokaisella aterialla. Tässä keitossa on harvinaisen paljon ”tavaraa” mukana, sillä yleensä annokseen kuului pala perunaa, pala porkkanaa ja pala lihaa. Kasvisversion keitosta sai niin, että jätettiin liha pois. Leipä oli hyvää ja sitä oli aina tarjolla! Tosin laatu vaihteli melko paljon: toisinaan se oli uunituoretta ja ihanan lämmintä, toisinaan taas kivikovaa
14. Meidän reissuilla otetaan harvoin rennosti. Uzbekistanissa kuitenkin repäisimme, ja yhtenä iltana oli muutama tunti vapaa-aikaa. Olin napannut meille kasvonaamiot mukaan, ja läntättiin ne naamaamme suihkun jälkeen. Varsinaista luksusta!
15. Kivasti näkyy nuo meikäläisen kalsarit (eli shortsit) tuolta mekon alta! Tämä kuva on otettu Tadzikistanin puolelta jostain Fann-vuoriston seitsemältä järveltä. Menin jossain vaiheessa laskuissa sekaisin, sillä järvet muistuttivat aika paljon toisiaan, eikä niissä oikein ollut ”erityispiirteitä”, jotka olisi ollut helppo painaa mieleen. Oppaamme oli innokas ottamaan kuvia, joten saimme kuvat lähes jokaiselta järveltä. Näiden ”halailukuvien” takia meitä luultiin Elinan kanssa pariskunnaksi! Ilmeisesti meillä oli liian läheiset tunnelmat, haha!
16. Sillä aikaa, kun Elina kiipesi kukkulalle ihailemaan maisemia, pääsin (tai oikeastaan jouduin) poseeraamaan paikallisten kanssa. En edes uskalla veikata, monenko paikallisen kotialbumissa komeilee meikäläisen pärstä…
17. Onko typerämpää ideaa kuin raahata ”taatelimaahan” taateleita Suomesta? Tuskinpa… Aivot eivät vain oikein toimineet Helsinki-Vantaalla, ja nappasin Alepasta vain jotain helppoa evästä mukaan. Tarjosin näitä salmiakin makuisia taateleita oppaalle ja yhdysvaltalaisnaiselle. Kumpikin söi taatelinsa kiltisti, mutta ilmeistä näki, ettei tämä todellakaan ollut mitään herkkua.
18. Erittäin taiteellinen varvaskuva Fann-vuoriston ”viimeisellä järvellä”. Pyysimme yhdysvaltalaisnaisen mukaan, sillä meillä oli todella huono omatunto, kun olimme ottaneet kuvia vain kahdestaan. Kaikesta sitä voikin ahdistua!
19 & 20. Kotiinlähdön aika!
Lue myös:
Todella moni tuntuu tosiaan kuvaavan lähinnä kännykällä ja paljon ne ovat kehittyneet. Meillä kännykkä ei kyllä lähivuosina tule järkkäriä korvaamaan. Mitä tulee noihin maihin, niin kiinnostaisi kyllä käydä.
Kyllä mäkin taas totesin, ettei kännykkä ole järkkäriä ehkä kuitenkaan vielä korvaamassa 🙂 Välillä tosin tulee pieni tuska, kun samat asiat tulee kuvattua sekä kännykällä että puhelimella – ja lisäksi pitää vielä ottaa videotakin! 😛
Kiva postaus. Kännykällä saa kyllä tosi hyviä kuvia, mutta sitten kun pitäisi zoomata:) Juurikin oltiin Hamburgissa ystävien kanssa ja ihmeteltiin, että yhdellä parvekkeella Batman-asuinen mallinukke ja siinä oli hyvä kaivaa ”oikea” kamera esiin ja todeta, että ei. Tosin yhtä outoa oli musta mallinukke kultaisella venetsialaistyyppisellä naamarilla.
Tuo halailu on kyllä sellainen juttu, että ei sitä itse arvaakaan, että joku tekisi siitä päätelmiä — on se sitten oman tai vastakkaisen tai minkä vaan sukupuolisten kesken:)
Ja tavallaan aika hauskaa, että heidän piti kuitenkin kertoa olevansa avomielisiä (eli ei ehkä niin avomielisiä, jos se erikseen mainitaan, hehe)
Halailu on ihanaa. Jatkakaa😊
Puhelimella ja järkkärillä on kummallakin oma paikkansa. Oon monesti ärsyyntynyt kameran painosta, mutta sitten joskus jättänyt kameran kotiin ja harmitellut sitä sit kuitenkin reissussa. Nyt ostin pienen 50 mm linssin ja koetan sen avulla pärjätä. Tulee olemaan haasteita, koska oon tottunut siihen, et pääsen 200 mm zoomilla lähelle ihmisiä, joita salakuvailen arkipuuhissaan 😀 Mutta 18-200 mm linssi painaa ja vie liikaa tilaa.
Ihania kuvamuistoja teidän hienolta reissulta! Meilläkin puhelin on noussut tasaveroiseksi kuvausvehkeeksi järkkärin rinnalle ja mennyt melkeinpä ohikin kuvien määrässä.
Haastetta tekevät erilaiset kuvasuhteet sitten, kun kuvia pitää alkaa sovittelemaan blogiin, mutta näistäkin ollaan onneksi selvitty Photoshopin avulla 🙂
Turkish on kyllä vakiolentoyhtiö tuolle suunnalle. Syksyllä olisi tarkoitus – jos maailmantilanne suo – suunnata Syyriaan ja Libyaan – ja siis poiketa Istanbulin kentällä ainakin kolmesti 🙂 Itsekin tulen joskus ottaneeksi kuvia myös viihdetarjonnasta, esimerkiksi dokumentoidakseni, että tuli katsottua tämä leffa, kun Letterboxiin ei saa päivityksiä offline. Mufasan muuten katsoin juuri jollain lennolla!
Noihin maihin matkustamisesta haaveilen. Ihan hyviä kuvia ia kännykälläkin tulee. Itse käytän sekä että.
Kiva postaus, kuvien kautta pääsi hyvin mukaan teidän reissun tunnelmaan! Itse otan nykyään kaikki kuvat puhelimella, uuden kameran ostaminen on kyllä harkinnassa. Puhelimen kanssakin pääsääntöisesti on pärjätty hyvin, mutta erityisesti luontokohteissa eläimiä bongatessa se ei riitä oikein mihinkään.