Mitä on hyvä tietää Uzbekistanista ennen reissua? Ainakin se, että vaikka merta tai rantaa ei ole lähimaillakaan, nähtävää on silti paljon. Maa on myös hyvä valinta, jos kaipaa hieman ”eksoottisempaa” kohdetta, mutta haluaa silti matkustaa helposti ja turvallisesti.
Uzbekistanin reissu herätti paljon kysymyksiä ennen ja jälkeen. Yksi kysytyimmistä kysymyksistä liittyi ehdottomasti maan turvallisuuteen. Lisäksi moni halusi tietää, miten maassa pitää pukeutua ja minkälainen hygieniataso Uzbekistanissa on. Koetin listata tähän postaukseen omasta mielestäni tärkeimpiä asioita, jotka on hyvä tietää ennen Uzbekistaniin matkustamista – ja osa on totta kai kirjoitettu pieni pilke silmäkulmassa.
Matkustaminen Uzbekistaniin ja Uzbekistanissa
Helsingistä ei ole suoria lentoja Uzbekistaniin, mutta hyviä yhteyksiä löytyy silti. Helpoin reitti kulkee Turkish Airlinesin siivillä ensin Helsingistä Istanbuliin (3,5 h) ja sieltä vaihdon kautta Tashkentiin tai Samarkandiin (reilut 4 tuntia). Myös Riian kautta on mahdollista lentää AirBalticilla.
Uzbekistanissa kannattaa pidemmillä matkoilla suosia (luoti)junia. Tosin on hyvä pitää mielessä, että matkaliput ovat haluttua tavaraa, ja matkat pitää varata reilusti ennakkoon. Koetin varata meille junalippuja useampi kuukausi ennen reissua, mutta liput oli jo silloin loppuunmyyty… Me liikuimme omien kuljettajien kanssa, jotka sisältyivät joko johonkin retkeen tai oli tilattu hotellin kautta.
Käteinen ja erikoinen suhtautuminen rahaan
Uzbekistaniin kannattaa ehdottomasti ottaa käteistä mukaan, vaikka korttimaksu toimiikin useimmissa paikoissa. Maan rahayksikkönä on Uzbekistanin som. Kyseistä rahaa ei Helsinki-Vantaalta löytynyt, mutta Istanbulin kentällä rahanvaihto onnistui, noh, turkkilaiseen tyyliin.
Uzbekistanissa suhtaudutaan rahaan melko välinpitämättömästi, eikä täällä kannata jäädä sen kummemmin laskeskelemaan, saako maksettua tasarahan. Summia pyöristetään vähän miten sattuu (ja monesti vielä reilusti alaspäin), ja seteleitä tuputetaan milloin kenellekin. Esimerkiksi tippaaminen tai parkkipaikalla olevien ”vahtimestarien” muistaminen kuuluu asiaan. Joskus rahaa annetaan myös vastaantuleville ja ilmeisesti joillekin virkamiehille. Kannattaa siis varautua siihen, että Uzbekistanissa törmää myös turistina moneen tilanteeseen, jossa sinulta odotetaan rahaa.
Kameroiden pääsymaksu ja kielletyt dronet
Jonkun verran tätä on toki muissakin maissa, mutta Uzbekistanissa kannattaa varautua siihen, että suosituimmissa turistikohteissa joutuu maksamaan järjestelmäkamerasta erikseen. Puhelimista ei missään otettu ylimääräistä maksua, joten sen suhteen voi olla huoletta.
Ja mikäli lukijoista löytää dronen lennättäjiä, niin Uzbekistaniin ei ehkä kannata dronea raahata. Sen lennättäminen on kielletty isoin kyltein ja varoituksin joka paikassa – tai siltä ainakin tuntui.
Englannin kielen heikko osaaminen
Uzbekit ovat äärettömän ystävällisiä ja aidosti kiinnostuneita turisteista, mutta englannin osaaminen on todella heikolla tolalla, muutamia nuoria ja matkailualalla toimivia lukuunottamatta. Googlen kääntäjäänkään ei kannata ladata liikoja odotuksia, sillä monella sen käyttö ei ollut edes välttävällä tasolla. Kannattaa siis varautua siihen, että monessa kohtaa mennään elekielellä!
Pukeutuminen
Toisin kuin ehkä voisi luulla, Uzbekistanissa ei ole erityisen tarkkoja pukeutumissääntöjä muutamia uskonnollisia kohteita lukuun ottamatta. Suosittelen kuitenkin pukeutumaan niin, että olkapäät ja polvet on peitetty, ja pukeutumisessa kannattaa muutenkin suosia hieman löysempiä vaatteita kireiden sijaan. Huivit ovat naisille pakollisia moskeijoissa, mutta sisääntulon yhteydestä saa tarvittaessa vuokrattua huivin, ellei ole omaa mukana.
Ruoka
Uzbekistan ei varsinaisesti ole mikään kulinaristin unelmakohde. Myöskään kasvissyöjät eivät pääse helpolla, sillä ruuat pyörivät pitkälti lihan ympärillä. Tarjolla on paljon samoja ruokia, kuten lihakeittoa (jonka sekaan kuuluu laittaa maustamatonta jogurtti. Toimii!) tai lihaa ja riisiä. Maan kansallisruoka plov on sekin sekoitus riisiä, porkkanaa, sipulia ja lihaa (joko lammasta tai hevosta).
Annokseen kuuluu usein lämmin leipä ja alkusalaatti, jonka saa koota itse pöytään tuoduista monista kipoista ja kupeista. Joka väliin kuuluu myös juoda teetä, joka oli ainakin omaan makuun melko mautonta…
Silkkiä ja keramiikkaa
Jos Uzbekistanista haluaa ostaa jotain, kannattaa ehdottomasti panostaa keramiikkaan. En ole varmaan koskaan nähnyt missään yhtä kauniita astioita kuin täällä! Keramiikasta on hyvä tietää sen verran, että niitä on myynnissä kahta laatua: toiset ovat mestareiden käsialaa, ja niissä on panostettu yksityiskohtiin ja värit ovat monesti runsaammat – ja hinta tietenkin korkeampi. ”Amatöörien” työt taas ovat myynnissä halvemmalla. Näissä astioissa yksityiskohdat eivät ole niin tarkkoja kuin ammattilaisten vastaavissa ja värit ovat monesti hillitymmät. En tiedä saako näin sanoa, mutta monesti innostuin juuri näistä amatöörien teoksista enemmän…
Keramiikan lisäksi silkkihuivit ja -matot ovat todella suosittuja, ja niitä saa ostettua monesta paikasta.
No entäs se turvallisuus?
Oman lyhyehkön visiittini jälkeen uskallan väittää, että Uzbekistan on erittäin turvallinen matkustusmaa. Paikalliset ovat todella ystävällisiä ja hyväntahtoisia, vaikkei yhteistä kieltä olekaan. Lisäksi heille tuntuu aidosti olevan tärkeää, että vieraat viihtyvät.
Basaareilla sai kierrellä rauhassa. Toki myyjät mieluusti kertoivat omista tuotteistaan ja tarjosivat esimerkiksi hedelmiä ja pähkinöitä maistiaisiksi. Kukaan ei kuitenkaan missään vaiheessa tullut iholle tai käyttäytynyt muuten liian tunkeilevasti.
Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että turistina saattaa herättää uteliaisuutta paikallisten keskuudessa: poseerasin monien paikallisten kanssa valokuvissa ja moni oli kiinnostunut vaaleasta tukastani. Vaikken tällaisissa tilanteissa viihdykään, oli kuitenkin helpottavaa, että paikalliset halusivat minut kuviin mukaan puhtaasta uteliaisuudesta, eikä siihen liittynyt mitään sen kummempaa.
Chevrolet – uzbekkien ”kansallisauto”
Luin ennen reissua, että Uzbekistanissa on paljon Chevroleteja. Nyt uskallan kuitenkin väittää, ettei sieltä muita autoja juuri löydykään. Varaudu siis valkoisten Chevyjen armeijaan, kun astut ulos lentokentältä. Syy autojen suosioon on varsin ymmärrettävä: Uzbekistanista löytyy tehdas, jossa valmistetaan kyseistä merkkiä. Autojen maahantuonti on kallista puuhaa, joten järkevintä on ostaa autot tehtaalta.
Lue myös:
Jostain syystä itseäni on alkanut kiinnostamaan Keski-Aasia ihan valtavasti, Uzbekistan mukaan luettuna. Jotenkin erittäin kiehtovaa aluetta. Pakko todeta, että tuo kameramaksu jotenkin aina ärsyttää itseäni, kun siihen törmää, vaikka eipä se yleensä paljoa olekaan. Ja oikeastaan siinä juuri se, että luurilla kuitenkin saa kuvata ilman sitä maksua.
Mäkään en ennen tätä reissua tiennyt, että Keski-Aasia voisi olla näin mielenkiintoinen! Onneksi matkailu avartaa! 😀
No juu, vähän tuntuu hassulta, että kameroista (olivatpa ne mitä vuosimallia tahansa…) joutuu maksamaan, vaikka nykyään jo monet puhelimien kamerat ovat ”ammattitasoa”. Onneksi maksut ovat kuitenkin kohtuulliset 🙂
Noita kameramaksuja on aika monessa paikassa perinteisten länsimaiden ulkopuolella. Se, että ne rajataan järjestelmäkameroihin lienee sidoksissa siihen, että järjestelmäkamerat yhdistetään kaupalliseen toimintaan ja silloin kohteet haluavat päästä jaolle. Maksut nyt kuitenkin tyypillisesti ovat länsimaalaiselle aika pieniä.
Juu, niinhän niitä on 🙂 Kirjoitin sen vaan vinkiksi, jos Uzbekistan jostain syystä sattuisi olemaan ensimmäinen hieman ”eksoottisempi” matkakohde. Ja näin mäkin olen ajatellut, että maksu littyy juuri tuohon, mistä itsekin kirjoitit 🙂
Pitäisi nyt saada aikaiseksi lukea nämä tuoreet Keski-Aasia-postauksesi, kun onhan tuokin maailmankolkka hyvin mielenkiintoinen. Itse yhdistän Uzbekistaniin etenkin sen, että rahayksikkö tarkoittaa kottikärryhommia ja englantia tosiaankaan ei osaa kukaan. 😀 Toivottavasti asiat muuttuvat ainakin jälkimmäisen osalta vähitellen, kun sana maasta kiirii.
Oi, onpa kiva kuulla, että Uzbekistan kiinnostaa! 🙂 Ja hahhah, loistavia ”yhdistelmiä” sulla 😀