Högsåra on vilahdellut tänä kesänä ahkerasti Instagram-feedissäni. Huomasin innostuvani karkinvärisistä satamaa koristavista taloista kerta toisensa jälkeen, ja koska Turun saariston fiilistely oli jäänyt tältä kesältä olemattomiin, päätimme siskoni kanssa lähteä tutkimaan, mistä Högsårassa oikein on kysymys.
Saavuin siskoni kanssa Svartnäsin satamaan yhdeksältä aamulla. Merikotka kaarteli sataman yllä saaden merimetsolauman liikkeelle ja aivan lossin vieressä uiskenteli useampi korvameduusa. Muistan, miten törmäsin niihin ensimmäisen kerran Seilin saarella vuosia sitten ja ihmettelin, miten Suomessa muka voi olla meduusoita.
Olin aivan täpinöissäni, vaikkemme olleet liikkuneet vielä metriäkään.
Leppoisa lossimies viittoi meitä hyppäämään kyytiin, sillä olimme jääneet rannalle kuvaamaan. Yhtä autoa lukuun ottamatta saimme olla lossimatkan kahdestaan. Tuijotin taivaalle kerääntyneitä tummia pilviä ja mietin, mahtoiko säätiedotteen varoitus runsaista sateista ja voimakkaasta tuulesta pitää paikkaansa. Olimme siirtäneet reissua koko viikon eteenpäin huonon sään takia, mutta tänään olimme päättäneet ottaa riskin. Olin lähtenyt uhkarohkeasti matkaan pelkässä kesämekossani, kuten aina. Siskoni (järki-ihmisenä) oli sentään sujauttanut reppuun itselleen sadetakin, jos pahin tapahtuisikin ja taivas yhtäkkiä repeäisi.
Saapuessamme perille koko Högsåran saari tuntui uinuvan. Missään ei näkynyt liikettä. Toki hurjalla säätiedotteella ja pienellä pisaroinnilla saattoi olla osuutta asiaan. Kävimme ottamassa ensin pakolliset kuvat vierasvenesatamaa reunustavista karkkitaloista, ja jatkoimme sitten syvemmälle saarelle.
Innostuin vanhoista venevajoista ja lähdin kiiruhtamaan heinikkoon, jotta saisin napattua niistä mahdollisimman kivat kuvat tummaa taivasta vasten. En katsonut lainkaan jalkoihini, ja olinkin kiireessä astua paksun kyykäärmeen päälle. Ensimmäinen, muttei kuitenkaan viimeinen kyyhavainto tälle kesää. Päivän aikana tapasimme Högsårassa pari muutakin sahalaitakuvioista kaveria.
Kello alkoi lähestyä yhtätoista ja saari alkoi herätä uuteen päivään. Meitä vastaan pyöräili lapsilauma, jotka nauroivat ja vilkuttivat iloisesti. Irtokoira (joka paljastui hetken päästä viereisen talon asukkaaksi) tuli meitä vastaan häntäänsä heiluttaen. Tuntui kuin olisin hypännyt keskelle Astrid Lindgrenin satua, jossa kesät eivät loppuneet koskaan ja kaikkialla oli vain iloisia ihmisiä ja saariston taikaa.
Kartta käteen ja menoksi
Högsåra on pieni saari, eikä eksymisvaaraa ole. Huomasin kuitenkin päivän aikana, että saaren omilta sivuilta löytyvä kartta oli hyvä apu. Ja nimenomaan se toimi apuna siihen, ettei yksikään mielenkiintoinen paikka tai ”mutka” jäänyt käymättä. Mikäli ruotsi ei taivu, sivun loppuosasta löytyy myös suomenkielinen versio.
Neljässä tunnissa ehdimme kiertää kaikki saaren kartalle merkityt nähtävyydet, emmekä todellakaan pitäneet kiirettä. Päinvastoin! Istuskelimme milloin milläkin kivellä tai puupenkillä fiilistelemässä saaren tunnelmaa tai rapsuttelimme lampaita. Kävimme myös ihastelemassa Keisarinsatamassa jättimäisiä purjeveneitä ja piipahdimme Jungfrusunds-museossa. Harmiksemme karttaan merkittyä Jennys hörna -kesäkauppaa ei enää ollut olemassakaan, joten reissun ostossaldo jäi olemattomaksi.
Juuri ennen lounasta suuntasimme vielä muutaman mutkan kautta nerokkaasti nimettyyn Rumpan Bariin. Sieltä jäi fiilis, että haluaisin ehdottomasti päästä tänne joskus viikonloppuiltana tanssahtelemaan live-musiikin tahtiin!
Vaikka elokuu on toki edelleen kesäkuukausi, hieman harmitti, etten ollut tullut Högsåraan jo aikaisemmin. Tuntui, että saaren paras hehku oli jo tältä kesää hieman laantunut.
(Yli)hehkutettu Farmors Café
Olen lukenut blogeista ja Instagramista useita ylistyssanoja Högsårassa sijaitsevasta Farmors Cafésta, joka on rakennettu 1700- ja 1800-luvun vaihteessa entiseen luotsitupaan. Rakennuksen tunnetuin pariskunta kautta historian ovat Erika ja Janne. Valitettavasti Janne kuoli vuonna 1935, ja tästä eteenpäin Erika asui talossa yksin viidentoista vuoden ajan – ja näin rakennus myös sai nimen ”Isoäidin talo”.
Vuodesta 1994 rakennuksessa on toiminut Farmors Café, joka tuntuu nauttivan suursuosiota kävijöiden keskuudessa. Teimme pöytävarauksen etukäteen, sillä olin lukenut monesta paikkaa, että kahvila on lähes koko kesäkauden todella ruuhkainen. Tyhjää saarta aamupäivällä kiertäessämme pöytävaraus tuntui liioittelulta, mutta heti kun kello löi kaksitoista ja Farmors Café avasi ovensa, puutarha alkoi täyttyä vauhdilla. Ruuhkasta huolimatta tilaukset tulivat nopeasti, ja palvelu pelasi alusta loppuun erinomaisesti.
Kaikesta sympaattisuudesta huolimatta kaksikymmentä euroa pizzasta, jossa oli sipulia ja tomaattia, oli mielestäni liikaa. Siskoni söi 25 euroa maksavan kesäsalaatin, josta löytyi muun muassa punaviinimarjoja, kananmunaa ja katkarapuja. Tiedän, että saaristossa on ihan oma hintatasonsa, mutta tuntui siltikin melko kalliilta. Maku ei kummassakaan annoksessa ollut mitenkään erikoinen, vaan ennemmin mallia ”ihan ookoo”. Toki miljöö oli upea ja kokemus ainutkertainen, mutta silti…
Tarjolla olisi ollut myös erilaisia kakkuja, mutta hinnan takia jätimme ne testaamatta. Mustat pilvet olivat jälleen kerääntyneet yllemme, joten päätimme hypätä seuraavaan lossiin ja palata takaisin mantereelle. Högsåra oli tarjoillut meille yhdelle päivälle jo todella paljon!
Vinkit vierailulle
-
Jätä auto satamaan. Välimatkat saarella ovat todella lyhyitä, joten autoa ei tarvitse minnekään. Lisäksi lossilla on tilaa vain muutamalle autolle, joten ei myöskään ole reilua viedä autopaikkoja saaren asukkailta.
-
Saareen kannattaa tutustua joko kävellen tai pyöräillen. Oman pyörän voi ottaa mukaan tai sitten vuokrata sellaisen paikan päältä nerokkaasti nimetystä Rumpan Barista.
-
Tarkista paikkojen aukioloajat ennen saapumista. On hyvä huomioida, että saaren kahvila ja ravintola aukeavat vasta kello 12. Aika saattaa siis käydä pitkäksi
-
Pakkaa uikkarit mukaan. Högsårasta löytyy hyviä uimapaikkoja, jotka soveltuvat myös perheen pienimmille. Rumpan Barin yhteydessä (jonka vierestä löytyy kivan kokoinen hiekkaranta) oli myös hyvät ja siistit wc-tilat.
-
Koirat ovat kytkettyinä tervetulleita saarelle ja kahvilaan. Oli hauska nähdä Högsårassa monta iloista hännänheiluttajaa!
-
Varo käärmeitä! Meinasin astua ison kyykäärmeen päälle, kun en kuvia ottaessani yhtään katsonut jalkoihini. Myöhemmin näimme vielä kaksi käärmettä lisää, joten varovaisuutta kannattaa noudattaa!
Högsåra – miten sinne pääsee?
Högsåra on helposti saavutettavissa! Turusta ajaa Kemiönsaaressa sijaitsevaan Svartnäsin satamaan noin tunnissa ja vartissa tai vaihtoehtoisesti bussilla pääsee linja-autoasemalta satamaan parissa tunnissa. Helsingistä taas kestää ajaa satamaan vajaat kolme tuntia.
Kasnäsistä lähtee päivän aikana useita ilmaisia lossikyytejä, joten valinnanvaraa riittää. Lossimatka kestää reilut kymmenen minuuttia.
”Låt bilen stå, cykla eller gå!”
Oletko käynyt koskaan Högsårassa? Mitä pidit saaresta ja sen tunnelmasta?
Lue myös:
Kyllähän nuo värikkät talot näyttävät todella näteiltä. Ja niin, Farmors Café olisi kyllä pakollinen vierailukohde, vaikka hinnat tuntuvat kieltämättä kovilta. Pari vuotta on ollut mielessä käydä tuolla, mutta vielä en ole ehtinyt, mutta ehkäpä ensi vuonna…
Kannattaa ehdottomasti lisätä ensi kesän vierailulistalle! 🙂 Ja kyllä Farmors Café kannattaa sisällyttää reissuun, jos tuonne eksyy.
Vitsit, tuli ikävä saaristoa. Olen käynyt monen monta vuotta vuosittain, mutta tänä (ja ehkä viimekin) vuonna jäänyt välistä. Saaristo on niin omanlaisensa!
Turun saaristo on paras! Ei ole toista samanlaista ♥
Ei ole tullut vastaan edes Instassa, mutta näyttää kyllä sympaattiselta paikalta. Käärmeisiin törmääminen ei tosin kuulosta kovin kivalta :[
Aijaa, mulla nää ”karkkitalot” pomppi feedissä vähän väliä 😀
Kaikkialla en ole ollut, niin kuin esimerkiksi Högsårassa. Ensimmäisenä tietysti katson, onko siellä geokätköjä ja kylläpä yksi löytyy, nimeltä Högsåra ja siihen on merkitty attribuutteihin käärme varoitukseksi. Tänä vuonna en olekaan nähnyt kyitä. Lintujen kanssa minulla on tapana nollata laskuri aina lintuhavainnon kohdalla, muttei muiden eläinten, joten en muista, milloin viimeksi näin kyyn.
Hmm.. Missäköhän siellä geokätkö olisi ollut? Alkoi kiinnostaa, vaikken geokätköilystä mitään ymmärräkään 😀
Ehkäpä Farmor’s Cafeesta(kin) on tullut liian suosittu. Tai sitten emme vaan tapaa tuollaisissa kohteissa panna oikein hintatasoa merkille, kun vierailustamme, toki kuuden vuoden takaa (https://meriharakka.net/2019/07/02/hogsara-ja-farmors-cafe/), paikasta jäi ihan kiva mielikuva.
Jep, on ehdottomasti suosittu! Pöytävaraus on melkeinpä pakollinen, jos haluaa päästä syömään.
Tosi kaunis paikka! Aina, kun joku kirjoittelee Turun saaristosta, niin muistaa, että sinnekin pitäisi joskus päästä ajan kanssa. On vaan niin monta ihanaa paikkaa Suomessa ja maailmalla.
Turun saaristoa ei voita mikään ♥
Olen myös nähnyt nyt kesällä kuvia Högsarasta. Me vietimme kaksi yötä Kökarissa. Melkoisen hintavaa oli syöminen myös siellä.
Kökar on taas minulla käymättä. Ehkä ensi vuonna mennään ristiin? 🙂
Olipas symppiksen oloinen paikka! Taidan laittaa tämän ihan kirjanmerkkeihin tulevaisuutta varten. Aloin heti miettimään, että minkähänlaista siellä olisi asua. Osaatko sanoa paljonko siellä on asukkaita?
Kiva, että innostuit! Turun saaristo on mahtava, ja Högsåra tuo siihen vielä oman ripauksensa ♥ Muistelen jostain lukeneeni, että ympärivuotisia asukkaita olisi noin 50?
Yrittäjänä mietin aina kustannuksia… Ehkä tuolla saaristossa tosiaan niitä tulee enemmän kuin kaupungin keskustassa, tiedä häntä. Silti, vaikka ymmärrän syyn hintaan, itsellä voisi jäädä syömättä ja menisin omilla eväillä. Mukavan näköistä ja tunnelmaltaan suloiselta paikalta käyntikohteeksi vaikuttaa Högsara olevan. En muista nähneeni kuvia sieltä.
Totta kai saaristossa myös yrittäminen on varmasti kalliimpaa 🙂 Toki oli kiva nähdä, että siellä käytettiin paljon ”oman puutarhan”antimia.
Luultavasti saaren asukkailla on etuoikeus lossiin. Näin on ainakin Hailuodossa. Mutta jos paikka on noin pieni, niin turha sinne on omalla autolla edes tunkea.
Saaristossa syönti on toki kalliimpaa kuin muualla, mutta melko ylihinnoiteltu tuo paikka minun silmissäni on.
Auto olisi ollut tuolla ihan turha. Välimatkat olivat niin lyhyet, että olisi tuntunut oudolta ajella autolla kaikkien kävelijöiden keskellä. Jos jonkun kulkuvälineen haluaa mukaan, niin pyörä voisi olla kiva 🙂
Onpa symppiksen näköistä! Rumpan baarista olen kuullut joiltain tutuilta ja kuulemma on hyvä meno 😀 Ei ole vielä itse tullut käytyä, mutta varmasti hauska paikka!
Haluan ehdottomasti päästä sinne ensi kesänä bailaamaan! 😀
En ole tainnut kuullakkaan tästä paikasta aikaisemmin. Näyttää tosi kivalle. Täytyy laittaa korvan taakse siltä varalta, että joskus reissu osuu tuolle seudulle ja voisi samalla käydä.
Kiva kuulla, että postaus antoi reissuinspiraatiota 🙂