Kuten minkä tahansa asian suhteen, kaikki eivät pidä kaikesta. Joskus myös luontopolut voivat olla pettymys ja siirtyä ”ei enää ikinä” -kategoriaan. Tällä kertaa Naantalista löytyvä Luolalanjärven luontopolku oli sellainen.
Jälleen kerran luontopolku valikoitui paitsi sijainnin myös kivan kuvan perusteella. Tai no, tavallaan. Olen käynyt Luolalanjärven luontopolulla Naantalissa ennenkin, mutta jostain syystä olin päässyt unohtamaan sen olemassaolon kokonaan. Kunnes näin kivan siltakuvan Instagramissa, ja päätin, että työpäivän jälkeen auton nokka osoittaisi Naantaliin.
En rehellisesti muistanut reitistä muuta kuin sillan. Pengoin jopa omaa blogiarkistoani, ja huomasin vuonna 2020 sijoittaneeni Luolalanjärven omiin suosikkeihini. Odotukset olivat siis korkealla.
Luolalanjärven luontopolku
En tiedä, onko ongelma käyttäjälähtöinen (luultavasti), mutta jälleen kerran parkkipaikan löytäminen tuotti ongelmia. Jostain syystä ensimmäinen navigaattoriin näppäilemäni osoite vei Naantalin keskustaan, kun taas toisella kertaa pääsimme jo pelipaikoille. Tosin en vieläkään tiedä, oliko pysäköinti juuri tässä pisteessä ok (Laidunpolku 33), sillä tienvarsi vilisi kaiken maailman kieltomerkkejä. Jos haluaa pelata varman päälle, kannattaa navigaattoriin laittaa osoitteeksi Järveläntie 10.
Luolalanjärven luontopolun pituus on kolmisen kilometriä. Polku myötäilee pääosin järven rantaa, mutta itäpuolella reitti kulkee myös metsäisessä maastossa. Suosittelen ehdottomasti kiertämään reitin niin, että länsipuoli tienvarsireitteineen tulee ensimmäiseksi, jolloin loppumatkan saa viettää hieman rauhallisemmin metsäisemmässä maastossa.
Heti reitin alussa kuljetaan pieni pätkä vilkkaasti liikennöidyn Armonlaaksontien viertä, ja arki-iltana kuuden aikaan liikennettä oli vielä häiritsevän paljon. Pahimpina hetkinä jouduimme korottamaan ääntä, jotta olisimme kuulleet toisemme liikenteen melun läpi.
Lintujen ja lintubongareiden unelmakohde
Pian reitti onneksi sukeltaa lintutornin kautta metsikköön, ja kohta jo näemmekin sillan. Järven ylittävä puusilta on ehdottomasti reitin mielenkiintoisin osuus. Sieltä on kiva seurata lintujen soidinmenoja, ja hetkeksi liikenteen melu peittyy kaiken kaakatuksen ja sirkutuksen alle. Ärhäkkä tiira teki meitä kohti muutaman valehyökkäyksen, ennen kuin syöksyi kalojen perässä järveen. Silkkiuikut taas tekivät pitkiä sukelluksia heti, jos rannoilta kuului liikaa meteliä.
Bongasimme istuskellessamme myös kevään ensimmäiset pääskyset.
Vastakkaisilta rannoilta löytyy myös kaksi lintutornia, joista toiselle on tehty ramppi ja kulku sinne on esteetön. Matala järvi on monen siivekkään mieleen, ja infotauluista päätellen Luolalanjärvellä voi törmätä harvinaisempiin lintuihin, kuten keltavästäräkkiin, mustakurkku-uikkuun sekä punasotkaan.
Järvi olikin aivan täynnä elämää, ja kiikareiden puuttuminen jäi harmittamaan.
Sillan jälkeen alkaa metsikkö. Opasteet kertovat, että parinsadan metrin päässä on näköalapaikka, jonne päästäkseen täytyy tietenkin nousta jyrkähkö, mutta lyhyt mäkiosuus. Maisemat ovat mielettömät, ja jos meillä olisi ollut matkassa eväät, olisimme varmasti nauttineet ne juuri täällä.
Juuri, kun innostumme luonnon kauneudesta, metsä loppuu ja lyhyt hiekkatieosuus takaisin autolle alkaa. Toteamme lähes yhteen ääneen, että jos koko reitti olisi ollut tuollaista, olisimme taatusti ihastuneet Luolalanjärveen. Mutta nyt, mitä lähemmäs autoa tulemme, sitä kovemmaksi liikenteen meteli taas yltyy. Vaikka kello on jo lähemmäs kahdeksan, autoja tuntuu riittävän.
Alueen mielenkiintoinen historia
Luolalanjärvellä on äärettömän mielenkiintoinen historia, siitä ei pääse mihinkään. Rannalla sijainneen Viluluodon lähteen löytyminen on nimittäin aikoinaan toiminut lähtölaukauksena sille, että Naantalista kehittyi kylpyläkaupunki. 1700-luvulla lähdettä käytettiin terveydenhoitoa ja ylläpitoa varten, ja sitä varten rakennettiin oma kaivohuone. Vuonna 1863 rakennettiin kylpylä, ja siellä tehtiin erilaisia hoitoja. Tällaisia olivat muun muassa savihoidot, joihin otettiin savea suoraan Luolalanjärvestä. Lisäksi siellä juotiin Viluluodon ihmeitä tekevää terveysvettä, jonka uskottiin paitsi suojaavan taudeilta myös parantavan niitä.
Kylpylätoiminnan lisäksi järveä on hyödynnetty myös muuten. Järven pohjoisrannalla on toiminut emäntä- ja karjatalouskoulu 1940-luvulta alkaen. Järven eteläinen ympäristö taas kehittyi teollisuusalueeksi 1950-1960-luvuilla, jolloin alueelle perustettiin useita eri tehtaita ja voimalaitos.
Lopuksi
Niin kaunis päivä kuin meille osuikin, Luolalanjärvi ei päässyt tekemään vaikutusta. Lintujen kevättouhuja oli mukava seurailla paitsi lintutorneista myös sillalta, ja bongasimmekin useita eri lajeja. Kuitenkin kokonaisuudessaan paikka jätti melko kylmäksi, enkä millään ymmärrä, miten tämä paikka on kuusi vuotta sitten yltänyt suosikkeihini.
Luolalanjärvessä on monia ristiriitaisuuksia. Tuntuu hassulta, että järvi, joka nykypäivänä on varsin heikossa hapessa (kirjaimellisesti) on joskus toiminut terveyspaikkana ja sen vettä on juotu parantavan vaikutuksen vuoksi (nykyisin vettä tuskin joisi kukaan edes pakotettuna). Tai että tehtaiden ympäröimä lätäkkö on joskus toiminut matonpesu- ja uimapaikkana. Kauas on tultu, eikä luonnon kannalta lainkaan hyvään suuntaan, ja se on aina surullista.
Miltä Luolalanjärven luontopolku kuulostaa? Haittaisiko liikenteen melu omaa luontokokemustasi? Entä milloin itse olet viimeksi pettynyt johonkin luontopolkuun tai -kohteeseen?
Lue myös:
Kyllä se liikenteen melu tosiaan häiritsee ja tuo kuuluu kyllä niihin, jossa se näin tosiaan tekee. Ei varsinaisesti tule mieleen yhtään sellaista paikkaa, mihin varsinaisesti olen pettynyt. Aika paljon tulee aina luettua reitistä etukäteen, niin tiedän etukäteen mitä odottaa, myös niitä liikenteen ääniä. Se ei kuitenkaan ole mieleen.
Mäkin koetan perehtyä reitteihin mahdollisimman paljon etukäteen, mutta silti liikenteen meteli pääsi yllättämään 🙂
[…] oli päähänpisto eräänä arki-iltana. Luolalanjärven luontopolku Naantalissa oli ollut pettymys, joten kaipasin iltaan vielä jonkun kivan kierroksen. Hetken googlailun […]