Totuttuun tapaan tiedossa olisi jälleen puhelinkuvia reissusta. Kypros oli täynnä erittäin outoja kohtaamisia, ja välillä luulinkin olevani piilokamerassa. Kaikesta sekoilusta huolimatta Kypros yllätti positiivisesti! Ayia Napa tulee helposti yhdistettyä ankaraan biletykseen, ja olinkin ennen reissua todella epäileväinen kohteen suhteen. Kuvittelin kaupungin olevan yhtä suurta baarikatua, jossa bassonjytke pauhaa aamuyöhön saakka. Onneksi, ONNEKSI, olin väärässä!
Tässä kuitenkin parhaita (tai ainakin niitä ikimuistoisempia) paloja reissusta!
Ensimmäisenä päivänä lähdin kiertämään pakollisia nähtävyyksiä. Ensimmäiseksi pysähdyin Ayia Napa -kyltillä, jossa parveili hurjan paljon porukkaa. Kaulassani roikkuva järjestelmäkamera sai ihmiset luulemaan, että olen ammattikuvaaja, joten useampi turisti halusi minun ikuistavan heidät kyltin luona. Alkuun homma oli ihan hauskaa, mutta kun porukkaa tuli koko ajan vain lisää, jouduin pistämään pelin poikki… // Ayia Napan luostari oli valitettavasti suljettu remontin takia. Koetin kysellä raksamiehiltä, milloin luostari avataan, mutta sain vastaukseksi erittäin seikkaperäisen ”joskus”. En jäänyt odottelemaan. 
Heittämällä hämmentävin kohtaaminen tapahtui, kun olin kuvaamassa Rakkauden siltaa. Paikallinen mies lähestyi minua ja halusi keskustella kameroista ja kuvaamisesta. Kaikki oli alkuun ihan ok, mutta homma alkoi mennä oudoksi, kun mies halusi esitellä panojuhlista napsimiaan otoksia. Siinä minä seisoin armottomassa kuumuudessa ja odotin, että pääsisin jotenkin pakoon. Ja jos tilanne ei ollut tarpeeksi kiusallinen jo valmiiksi, niin lopuksi miekkonen halusi ottaa meistä selfiet molempien puhelimilla… Jälkeenpäin mies laittoi Instagramissa viestiä ja kyseli, voisinko tehdä hänestä lehtijutun tai edes postauksen blogiin.
Hyvä muistutus siitä, että välillä on hyvä pysähtyä: katsoin ensin, että tämä muuri on tehty roskista… Vasta lähempi tarkastelu paljasti, että muuri on rakennettu sadoista erivärisistä kivistä, ja että ne muodostavat kauniita meriaiheisia kuvioita. // Kyproksella on älyttömästi kissoja! Niitä lähetettiin aikoinaan laivalastillinen, jotta saaren käärmeet saataisiin hävitettyä. Kissat eivät tehtävässään onnistuneet, mutta viihtyivät saarella muuten niin hyvin, että jäivät sinne elelemään. Saaren asukkaat pitävät kissoista suhteellisen hyvää huolta: vettä ja ruokaa on tarjolla lähes joka kadunkulmassa.
Olin päättänyt ennen lomaa kiertää Nissi-beachin kaukaa. Kuinka ollakaan, löysin itseni sieltä kolmantena lomapäivänä. Ja ihme kyllä viihdyin niin hyvin, että nappasin koko päivästä vain yhden kuvan – ja senkin lähtiessäni. Rannalle mennessä sattui hauska kohtaaminen (kuinkas ollakaan). Olimme menossa rannalle bussilla, mutta taksikuski kaartoi eteemme ja kysyi, haluaisimmeko kyydin rannalle. Saimme neuvoteltua hyvän hinnan, joten hyppäsimme koko konkkaronkkamme kanssa taksiin. Tavaraa ja ihmisiä oli paljon, mutta sen taksikuski oli toki nähnyt jo ennen kuin tarjosi kyytiä. Kun pääsimme rannalle, olisin mieluusti ottanut taksikuskin tiedot paluumatkaa varten. Hän kuitenkin kieltäytyi ja vetosi siihen, että meitä oli niin monta ja että olimme liian sottaisia (?). Ensin ihmettelin, mitä hän mahtoi tarkoittaa, mutta lopulta ymmärsin, että olimme tuoneet kengissämme liian paljon hiekkaa autoon sisälle (kyproslaiset olivat tämän suhteen lähes maanisia; aina heilumassa harjan kanssa). // Ihana lenkkimaisema. Rantaa pitkin kiersi tällainen puusilta, jossa ei (ihme kyllä!) juuri ollut iltaisin muita. Sain kävellä monta kertaa ihan rauhassa.
En ole koskaan törmännyt niin suureen lapsivihaan kuin paluulennolla. Etupenkin naiset huokailivat dramaattisesti, jos joku meistä osuikaan selkänojaan tai jos edes keskustelimme. Alkuun he kääntyivät aina kiukkuisesti tuijottamaan meitä ja pyörittelemään silmiään (sanomatta kuitenkaan mitään), ja sen jälkeen aloittivat aggressiivisen viestittelyn keskenään. Käytöksestä päätellen oli tarkoitus, että näemme heidän toisilleen lähettämät viestit, joissa he haukkuivat meitä runsain kirosanoin höystettynä. Lisäksi useamman kerran he pohtivat ääneen, saisivatko mahdollisesti vaihtaa paikkaa. Onneksi seurassamme matkustaneet pikkuihmiset olivat niin nuoria, etteivät ymmärtäneet tätä lapsellista draamailua. // Loppuun vielä jotain positiivista, nimittäin kuva hotellihuoneemme ikkunasta. Voin koko sydämestäni suositella Faros-hotellia! Meillä oli niin kiva viikko, että (itselleni epätyypilliseen tapaan) mietin jopa paluuta tänne!
Sellaisia puhelinkuvia tällä kertaa! Miltä viikkomme vaikutti niiden kautta tarkasteltuna? Entä miten teillä muilla, onko puhelin jo mahdollisesti syrjäyttänyt järjestelmäkameran reissuissa?
Lue myös:
Heh, minuakin on joskus luultu ammattikuvaajaksi. Ihmettelin Indonesiassa, miksi opas kuvasi kännykällään minua. Mikko myöhemmin kertoi, että olivat häneltä kysyneet, olenko ammattikuvaaaja. Myös Filippiineillä Princess Manan-aw -luolaretken jälkeen oppaat ja paikalliset sotilaat halusivat Mikon ottavan minusta ja heistä useita yhteiskuvia. Meidän tulee otettua harvoin reissuissa puhelimella kuvia. Ehkäpä tulisi enemmän, jos olisi paremmat puhelimet eikä muisti olisi aina täynnä…
Hahah, hauska kuulla että jotain muutakin on luultu ammattikuvaajaksi 😀 Ja tunnistan niin hyvin tuon, että puhelimen muisti on aina täynnä…
Siis tuota yhtä kohtaamista lukiessa mietin, että kylläpä joskus on iloa olla 50+, saa olla rauhassa😂
Hahhah 😀 Mä oon koko elämäni joutunut toinen toistaan kummallisempiin kohtaamisiin… 😀
No huh mitä kokemuksia taas! 😂 Mutta Ayia Napa näyttää kyllä ihan kivalta, kuvien perusteella voisin lähteä pienelle lomalle. Tuo lapsiviha on muuten hyvin tuttua tällaiselle perheen kanssa matkustavalle mutta yllättäen ollaan koettu sitä vain Suomessa tai Suomeen tulevilla lennoilla. Että silleen. 🤨
Huhhuh, suomalaiset siis taas ”edustavat”. En ymmärrä tuollaista käytöstä ollenkaan :/
Apua, en kestä, sulle kyllä sattuu ja tapahtuu! 😂 Tykkään kuvata edelleen järkkärillä, mutta usein kännykkä on kätevämmin esillä. Sillä tulee nykyisin jo laadullisesti niin hyviä kuvia, ettei juuri häviä järkkärillä otetuille.
Jep, jostain syystä kerään näitä outoja kohtaamisia magneetin lailla 😀 Mutta onpahan ainakin kerrottavaa, jos ei muuta! 😀
No onpas ollut kohtaamisia. Onneksi ei vielä ole pysäytetty vaikka järkkäri kaulassa kuljen lomilla.
Otan kuvia myös kännykällä ja ainakin videot suurimmaksi osaksi sillä. Muuten vielä pidän enemmän järkkärin laadukkaista kuvista.
Eipä hyvätkään puhelimet vedä vertoja kunnon järkkärille 🙂 Toivottavasti seuraavalla reissulla tulee taas kuvattua enemmän kameralla!