Mitä kaikkea Reissukuumeen vuoteen 2024 mahtui?

Vuosi 2024 on nyt taputeltu, ja on aika paketoida se myös täällä blogin puolella. Minkälaisia ylä- ja alamäkiä viime vuosi oikein piti sisällään? Tuttuun tapaan käyn vuoden kuukausi kuukaudelta läpi. Tältä siis näytti Reissukuumeen vuosi 2024:

Tammikuu – Matkamessut, reissuhaaveita ja ikimuistoisia kohtaamisia

Tammikuun ehdoton kohokohta oli Matkamessut, jotka järjestettiin jälleen Messukeskuksessa. Tänä vuonna olin mukana vain torstaina, jolloin paikalla oli monia muitakin matkabloggaajia ja -vaikuttajia. Vietin päivän Elinan kanssa, ja oli ihan mahtavaa nähdä pitkästä aikaa! Tuntui jotenkin hullulta, että olimme viimeksi nähneet lentokentällä, kun saavuimme Färsaarilta eli lähes vuosi sitten. Siitä huolimatta juttu tuntui jatkuvan siitä, mihin se jäikin. Torstaina järjestettiin myös matkabloggaajien pippalot Solo Sokos Hotel Helsingissä. Oli mukava tavata sekä tuttuja kollegoita että ihan uusia tyyppejä! Hassulta tuntui myös se, ettei blogini enää olekaan niin uusi kuin vielä muutama vuosi sitten. Ja ylipäätään, että on minuakin tuoreempia matkabloggaajia. Jotenkin olen tottunut ”pienentämään” itseäni ja blogiani, että tuntui erikoiselta, kun joukossa oli itseä uudempia tulokkaita.

Tammikuussa myös ”vauvablogini” täytti viisi vuotta. Synttäreiden kunniaksi järjestin 100 euron matkalahjakortin arvonnan ja kommenttien perusteella se herätti mukavasti kiinnostusta. Kuun lopussa päätimme myös lähteä äidin ja siskoni kanssa Visbyn risteilylle elokuussa ja varasimme matkan saman tien. Lisäksi haaveilimme siskoni kanssa keväisestä Amsterdamista kirjoittamalla ylös kohteita, joissa haluaisimme käydä. Ajankohta alkoi tarkentua, ja haaveilimme pääsevämme reissuun toukokuussa. Emme kuitenkaan uskaltaneet vielä ostaa lentoja, sillä olen ostanut Damiin jo useammat lentoliput, enkä ole koskaan päässyt matkaan…

Helmikuu – pelkkää alamäkeä

Helmikuu alkoi hämmentävissä tunnelmissa. Mieheni kahdeksan viikon lomautus peruttiin muutamia päiviä ennen sen alkamista, ja se laittoi matkasuunnitelmamme kokonaan uusiksi. Olimme haaveilleet äkkilähdöstä Rukalle, Pariisiin tai oikeastaan ihan minne vaan, ja olimme jo saaneet tartutettua matkakuumeen toisiimme (tai no, kuumeilen tauotta muutenkin), joten lomautuksen peruuntuminen tuntui aluksi kurjalta, vaikka isommassa mittakaavassa se tietenkin oli loistava asia.

Oli pakko suunnata katse pidemmälle kevääseen, ja aloimme suunnitella Kyproksen-matkaa touko-kesäkuun vaihteeseen. Ehkä hieman yllättäen pöydän ympärillä oli suunnittelemassa sama porukka, jolla olimme viime vuonna Portugalissa elämäni hirveimmällä reissulla. Pakko myöntää, että edellisvuoden traumat alkoivat nostaa päätään jo ensimetreillä, enkä sen takia oikein osannut innostua koko reissusta tai osallistunut juurikaan sen suunnitteluun. Saimme kuitenkin reissun varattua – ihme ja kumma.

Alkukuusta järjestin myös miehelleni yllätyssynttärit Himokselle. Kun mies juhli ja lasketteli äijäporukassa, istuin kotona ja tunsin, miten tyhjän kalenterin pelko alkoi nostaa päätään. Niinpä päätimme vihdoin varata äitini ja siskoni kanssa Visbyn-risteilyn, josta olimme puhuneet jo parina edellisenä vuotena.

Hyvästä startista huolimatta helmikuu tuntui tuovan toinen toistaan huonompia uutisia, ja jossain vaiheessa mietin, eikö mikään riitä. Muistan miten ajoin valmennuspäivän päätteeksi Tampereelta kotiin itkien koko matkan lohduttomasti. Tuntui, että vajaassa kuukaudessa kaikki hyvä elämästäni oli hajonnut tuhansiksi palasiksi. Oli kamalaa huomata, miten maailma ympärillä jatkoi pyörimistään, vaikka omani oli pysähtynyt. Meidät pakotettiin tekemään hurjan paljon suuria päätöksiä lyhyessä ajassa, ja olin niin ahdistunut, etten saanut öisin nukuttua. En kyennyt olemaan lainkaan ratkaisukeskeinen, vaan katkeroiduin ja syyttelin muita kaikesta tapahtuneesta kuitenkaan osaamatta tehdä asioille mitään. Yhtäkkiä kaikki oli kovin suunnittelematonta, ja sen sijaan että olisin osannut nähdä sen mahdollisuutena, rintaa puristi niin, että oli vaikea hengittää.

Maaliskuu – kevät saapui sittenkin

Ikuisuudelta tuntuneen helmikuun jälkeen maaliskuu alkoi mukavissa merkeissä, kun suuntasimme heti ensimmäisenä viikonloppuna Hyvinkään Sveitsiin staycationille. Vuorokauden aikana ehdimme nauttia hyvistä ruuista ja juomista, käymään leffassa ja uimassa. Oli kiva pitkästä aikaa matkailla ihan koti-Suomessa – ja vieläpä matalalla kynnyksellä! Innostuimme Sveitsistä niin paljon, että suuntasimme sinne heti seuraavana päivänä uudestaan: nautimme runsaan aamiaisen ja suuntasimme sen jälkeen vielä Superparkiin sekoilemaan. Muistan, että tänä viikonloppuna tuli ensimmäistä kertaa myös vahvat kevätfiilikset: autotiet olivat melkein kokonaan sulat, aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuli sellainen olo, että ehkä tästä vielä selvitään.

Kuukauden lopussa oli vihdoin aika herätä talviunilta reissujen suhteen ja alkaa valmistautua Grönlantia varten!

Huhtikuu – toteutunut unelma

Huhtikuun alussa suuntasimme Elinan kanssa Kööpenhaminan kautta Grönlantiin. Pidimme kohteen salassa seuraajiltamme loppuun asti, ja itse asiassa päätimme vielä aprillipäivän kunniaksi huijata, että olisimme uusintamatkalla Färsaarille. Grönlannin-reissu oli aivan mieletön! Oli uskomatonta tajuta olevansa ”Avara luonnon kulisseissa”, ja nautin joka hetkestä. Vaikka emme päässeetkään laivaretkelle tai melomaan, toteutimme silti monta haavetta: moottorikelkkailimme pariin kertaan ja pääsimme jäätikölle sekä omin jaloin että koiravaljakon kyydissä. Viikon aikana opimme myös paljon paikallisesta kulttuurista ja pääsimme jopa osallistumaan syntymäpäiväjuhliin muiden kyläläisten kanssa.

Fiilistely näkyi myös täällä blogissa, sillä kirjoitin reissusta huimat 12 postausta sekä yhden ekstra-postauksen, jossa käsittelin Grönlannissa sattuneita kummallisuuksia. Ensin ajattelin, etten tuo niitä blogin puolelle lainkaan, mutta ne herättivät Instagramin puolella sen verran keskustelua, että päätin avata aihetta laajemmin.

Toukokuu – kotona käytiin vain kääntymässä

Helatorstaina suuntasin muutaman matkabloggaajan ja -toimittajan kanssa Visit Tallinnin ja Visit Estonian PR-matkalle Viroon. Parin päivän aikana ehdimme tutustua trendikkäisiin Noblessnerin ja Põhjala-tehaksen alueisiin, samoilla Kõrvemaalla ja sekä tutustua Arun kartanoon. Meillä oli todella hyvä porukka, ja pari päivää meni kuin siivillä.

Heti reissun jälkeen onnistuin sairastumaan ensin ihan rehelliseen oksennustautiin ja heti perään ilmeisesti noroon (tosin salmonellasta oli vahva epäily). Makasin taas viikon vessassa, sillä en yksinkertaisesti uskaltanut liikkua sieltä kauemmas. Ärsytti, sillä kämppä oli kuin kaaos (olimme juuri aloittaneet päämakuuhuoneen remontin, ja mm. sänky oli siirretty olohuoneeseen).

Pienissä noron jälkeisissä tärinöissä päätin lähteä Visbyyn, mutta kaduin reissua heti kättelyssä. Jo tunnelissa kävely satamarakennuksesta laivaan tuntui ylivoimaiselta, ja olin hiestä märkä päästessäni hyttiin. En myöskään pystynyt risteilyn aikana syömään kuin pari lihapullaa, sillä pelkäsin niin paljon oksentamista. Olo oli todella heikko hortoillessani porottavassa auringossa pitkin Visbyn keskiaikaisia mukulakivikatuja. Viikonloppu oli todella rankka, vaikka Visby itsessään hurmasikin kertaheitolla.

Visbyn jälkeen lähdin heti Bomballe työreissulle. Vaikka Bomba onkin ihan mielettömän ihana (ja lempikylpyläni Suomessa), alkoi pitkä ja työntäyteinen kevät painaa. Parhaat hetket Bomballa olivatkin ne, kun saatoin istua Pielisen rannassa silmät kiinni ja vain kuunnella laineiden liplatusta.

Kesäkuu – reissusta toiseen

Kesäkuun alku vei Kyprokselle. Kaikista ennakkoluuloista huolimatta paikka nousi yhdeksi lemppareistani: kaikki oli helppoa, lähellä ja varsin mutkatonta. Myös sää suosi, sillä lämpötila oli koko viikon yli 35 astetta.

Palattuamme Kyprokselta, suuntasimme heti seuraavana päivänä Erämessuille. Olen ollut messujen vakiokävijä syntymästäni asti, joten oli kiva taas olla mukana! Vierailimme messuilla sekä perjantaina että lauantaina (ja olisimme varmasti menneet vielä sunnuntainakin, mutta kaatosateen takia päätimme jäädä kotiin). Tuntuu, että Erämessut menevät itselläni aina tietyn kaavan mukaan: ensin poronkäristystä ja muurikkalettuja, sitten koiraosastolla haahuilua (ja koirien silittelyä, haha), petotestit ja sitten retkitavarahömpötyksiä. Ja tätä kaavaa noudatettiin tänäkin vuonna!

Hyvä että Erämessuista oli toivuttu, kun jo piti pakata reppu seuraavaa seikkailua varten. Kaikkimaanosat-tilien Anu ja Pete olivat järjestäneet Lappeenrantaan ja Imatralle matkailuvaikuttajien kesäpäivät, joihin sain itsekin kutsun osallistua. Meillä oli mielettömän hyvä porukka kasassa (kiitos vielä kerran kaikille mukana olleille) ja myös useita mielenkiintoisia kohteita. Yövyimme Vuoksen Kalastuspuistossa, jossa pääsin testaamaan vesipyöräilyä ensimmäistä kertaa elämässäni. Niin outoa, mutta samalla hauskaa!

Heinäkuu – sooloreissu Sloveniaan

Heinäkuu alkoi iloisissa merkeissä. Blogi oli keikkunut pitkään joko 7. sijalla Blogit.fi-sivuston matkablogien listalla. Kesäkuun lopussa se kipusi viidenneksi ja heinäkuussa neljänneksi. Muistan joskus vuosia sitten blogin aloittaessani ajatelleeni, että jos joskus pääsen viiden suosituimman blogin joukkoon, olen tyytyväinen. Tavoite saavutettu!

Heinäkuussa kävin tutustumassa Kanta-Hämeen kesäkahviloihin sekä osallistu matkabloggaajille suunnattuun En ole koskaan -blogihaasteeseen. Sain kuukauden aikana sovittua muutaman yhteistyön, joista olin todella innoissani! Yksi niistä oli yhteistyö Zeeksackin kanssa. Sain heiltä repun testiin ja rakastuin! Tuntui, että mokoman repun myötä matkailu muuttui sata kertaa miellyttävämmäksi.

Kuun puolivälissä minulle tarjoutui mahdollisuus tehdä jotain jännittävää: lähtisin reissuun yksikseni ensimmäistä kertaa ikinä ja suuntaisin Sloveniaan, missä en ollut ollut koskaan aiemmin. Pakko myöntää, että jännitti ihan pirusti ennen matkaa, mutta jo lentokentällä fiilis oli hyvä: kyllä minä osaisin ja pärjäisin. Ja reissu menikin oikein mainiosti! Jopa niin hyvin, että haluan jatkossa reissata enemmän yksinäni!

Heinäkuun lopussa päätettiin vielä lähteä pienelle roadtripille Latviaan. Kaikki, mikä vain voi mennä pieleen, meni pieleen. Latviaan iski vuosisadan pahin myrsky ja yhden yön aikana satoi kahden kuukauden edestä vettä. Tiet tulvivat, katot vuotivat, puita kaatui, sähkölinjat olivat kaatuneet maahan… Hälytysajoneuvot ajoivat taukoamatta pillit päällä edestakaisin ja suurin osa yrityksistä sulki ovensa. Tuntui väärältä jäädä lomailemaan, kun paikalliset koettivat saada arkensa toimimaan, joten jouduimme alle vuorokauden päästä kääntämään auton nokan takaisin kohti Viroa. Pettymys oli suuri, mutta päätös ainoa oikea.

Elokuu – 3 antibioottikuuria, Romania ja Hollanti

Elokuu alkoi synkästi. Nappasin itselleni koronan – jälleen kerran. Viikon sairastamisen jälkeen oli pakko mennä päivystykseen, sillä nieluni turposi yhtäkkiä ja täyttyi valkoisesta peitteestä. Kaikki arvelivat ensin, että kyseessä oli ärhäkkä angiina. Streptokokki oli kuitenkin negatiivinen, joten jälleen kerran sain tämän ihmetaudin, josta olen kärsinyt aikuisiällä pari kertaa aiemmin. Lopulta tarvittiin kolme eri antibioottikuuria ja kymmenen lääkärikäyntiä ennen kuin sain itseni kuntoon.

Elokuussa suuntasin synttäreiden kunniaksi Romaniaan. Maa oli pyörinyt useasti mielessä, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun näin somesta opiskelukaverini reissun Bukarestiin sekä Ne Tammeloiden tunnelmointia samasta paikasta päätin, että tuonne on päästävä. Kun olo alkoi helpottaa ja sain lääkäriltä vihdoin lentoluvan, ostin liput ja lähdin matkaan.

Romanian reissun päätteeksi ehdin vielä piipahtaa Amsterdamissakin – vihdoin ja viimein! Kuten olette täältä moneen kertaan lukeneet, olen ostanut sinne lennot ainakin neljä kertaa, mutten silti koskaan ole päässyt sinne. Eihän reissu tälläkään kertaa putkeen mennyt, mutta tulipahan käytyä!

Syyskuu – silmiin siirtynyt virus

Syyskuu alkoi jättimäisellä, 1500 esihenkilölle järjestettävällä S-Päällikköpäivällä Lahdessa. Päivä oli  huikea, ja oli mahtava nähdä, miten kuukausien työ lopulta palkittiin! Tapahtuman jälkeen olin kuitenkin todella väsynyt ja ihmettelin, miten en tunnu palautuvan viikonlopun puristuksesta ollenkaan.

Torstaina heräsin aamuyöstä siihen, että silmäni vuotivat vettä holtittomasti. Kuitenkin, kun yritin avata niitä, en saanut niitä auki, sillä ne olivat niin valonarat. Jouduin päivystyksen kautta silmäpolille, jossa vietin pari seuraavaa päivää tutkittavana. Selvisi, että elokuussa napattu virus ei ollutkaan poistunut kehosta, vaan oli siirtynyt silmiin. Alkoi järkyttävä lääkäri- ja optikkorumba, sillä minulle piti saada lääkityksen lisäksi silmälasit (olen käyttänyt piilareita koko aikuisikäni), koska silmäni eivät kestäneet piilolinssejä. Ongelmana oli, että koska silmänpaineet olivat koko ajan riskirajalla ja silmäni niin turvoksissa, ettei optikko koskaan saanut samaa tulosta silmistäni.

Lokakuu

Lokakuu oli yhtä matalalentoa. Jouduin jättämään kivan yhteistyöreissun Latviaan väliin, ja se harmitti suunnattomasti. Silmät vaivasivat edelleen ja olo oli tosi kurja.

Marraskuu

Ehkä paras asia, jonka opin tämän tahattoman someloman aikana, oli armollisuus itseä kohtaan. Normaalisti olisin pakottanut itseni kirjoittamaan, vaikka aikaa tai jaksamista ei olisi ollut, mutta nyt en uhrannut blogille tai matkustamiselle ajatustakaan. Sen sijaan menin aikaisin nukkumaan (välillä jo iltakahdeksan aikaan) ja jos energiaa oli, koetin nähdä enemmän kavereita. En ole oikein koskaan ollut päiväuni-ihmisiä, mutta loka-marraskuun aikana nukuttiin Dodon kanssa joka viikko ainakin yhdet päikkärit! Ja voi miten me (erityisesti mäyrinkäinen) nautittiin!

Joulukuu: vielä kerran Viro

Joulukuu oli reissujen suhteen melko rauhallinen: Tallink Siljan jouluristeilyä lukuunottamatta en reissannut missään, mutta silti kuukausi oli täynnä mielenkiintoisia kohtaamisia ja aamuyöhön venyneitä keskusteluita. Olin samaan aikaan todella solmussa ja äärettömän onnellinen. Lisääntyneen energian ja hyvän fiiliksen myötä innostuin myös jälleen bloggaamisesta ja matkojen suunnittelusta parin hiljaisemman kuukauden jälkeen.

Joulun jälkeen kävin (loogisesti) fiilistelemässä Tallinnan joulutoria sekä täydentämässä särkylääkevarastot.

Lue myös:

• Reissukuumeen vuosi 2023: tältä se näytti
• Miltä näytti Reissukuumeen vuosi 2022?