1. Perustin blogin juuri, kun maailma meni kiinni eikä minnekään päässyt. Muistan, miten aloitin blogin suurella innolla ja ajattelin, että nythän tässä lähdetään kiertämään maailmaa! Toisin kävi, sillä korona sulki maailman pitkäksi aikaa, ja urani matkabloggaajana meinasi lässähtää ennen kuin edes kunnolla alkoi. Sitten keksin, että voisin kirjoittaa luontopoluista ja muista kotimaan kohteista, sillä niissä tuli käytyä säännöllisesti. Koetin useamman kerran kiertää 50 eri luontopolkua vuodessa, mutta minään vuonna en onnistunnut tavoitteessani. Nämä epäonnistumiset yhdistettynä siihen, että ulkomaille matkustaminen oli käytännössä mahdotonta, saivat minut monta kertaa miettimään, onko blogissa mitään järkeä. Päätin kuitenkin puskea eteenpäin, ja tässä sitä nyt ollaan viisi ja puoli vuotta myöhemmin!
2. Tavoitteeni on alusta asti ollut julkaista 4 postausta kuukaudessa. Tästä olen koettanut pitää kiinni koko ajan. Ainoastaan vuonna 2023 loka- ja marraskuussa raapustin yhteensä vaivaiset viisi postausta. Ja vaikka kyse on kuinka harrastamisesta, muistan miten pettynyt itseeni olin… Muuten postausten suhteen on mennyt todella hyvin, ja olen pitänyt kiinni asettamastani tavoitteesta. Pakko myöntää, että aina vuoden alussa tuskailen, mahdanko keksiä mitään kirjoitettavaa (koska kuten tiedätte, en harrasta matkojen suunnittelua etukäteen), mutta aina sitä vaan vuoden aikana tapahtuu kaikenlaista, josta sitten saa postauksia aikaiseksi.
3. Parhaimpina päivinä olen kirjoittanut kuusi postausta ja ajastanut ne tulevaisuuteen. Monesti reissun jälkeen pursuan erilaisia fiiliksiä, jotka haluan päästä purkamaan mahdollisimman nopeasti postausten muotoon. Silloin (jos vain sattuu olemaan vapaata kirjoitusaikaa) näppäimistö suorastaan sauhuaa, ja on äärettömän helppoa raapustaa postauksia kasaan. Joskus saatan myös ennakoida tappoviikkoja ja -kuukausia töiden puolesta, ja koettaa tehdä mahdollisimman monta postausta valmiiksi.
4. Blogista puuttuu kuitenkin kaikenlainen suunnitelmallisuus, sillä olen melkoinen tuuliviiri. Jos reissujuttuja jo käydyistä kohteista ei lasketa, minun on kovin vaikea suunnitella blogia juuri lainkaan eteenpäin. Olen sellainen tuuliviiri, etten itsekään monesti tiedä, missä menen seuraavalla viikolla. Mielestäni parhaiten tämä näkyy loppuvuonna julkaisemistani postauksista, joissa haaveilen seuraavan vuoden matkakohteista. Yleensä listalta mikään ei täyty, sillä en vain pysty varaamaan matkoja ennakkoon! Voi nimittäin olla, että olen jo ”kyllästynyt” (ainakin ajatuksen tasolla) kohteisiin, joista olen loppuvuonna haaveillut.
5. Rakastan kirjoittamista ja se on ehdottomasti ominaisin tapa ilmaista itseäni. Silti osa postauksista syntyy kuvat edellä. Joskus käy niin, että onnistun ottamaan omasta mielestäni todella kivoja kuvia ja haluaisin vain äkkiä päästä julkaisemaan niitä. Näin kävi esimerkiksi Färsaarten ja Grönlannin jälkeen. Tällöin lähden rakentamaan postauksia niin, että lisään ensin kuvat ja vasta sitten alan kirjoittaa niiden ympärille tarinaa. Normaalisti (n. 98 % ajasta) toimin päinvastoin; ensin teksti ja sitten kuvat.
6. Tuskailin pitkään blogin nimen kanssa. Blogissa vaikeinta on ehdottomasti ollut nimen keksiminen – tavallaan. Meillä on ollut siskoni kanssa vuosikausia Kaviokuume-nimeä kantavat hevosaiheiset sometilit, joten Reissukuume tuntui luontevalta jatkolta – päivitimmehän tätä reissutiliäkin aluksi yhdessä siskoni kanssa. Halusin lyhyen ja ytimekkään nimen, ja sellainen se ainakin on. Välillä vieläkin tulee ajanjaksoja, jolloin epäilen nimipäätöstä, mutta paremman puutteessa olen säilyttänyt nykyisen nimen.
7. Koen edelleen alemmuuskompleksia ja huomaan usein puhuvani ”rupublogista”. Olenkin aiheesta puhunut jo useamman kerran, mutta nostetaan se taas esille. Vaikka olen kirjoittanut matkablogia jo useamman vuoden, huomaan silti usein ajattelevani, että olen hommassa vielä ihan aloittelija. Monesti tuntuu, että kaikki muut ovat tehneet tätä jo vuosikymmeniä ja matkustaneet lähes kaikkialla maailmassa. Näin asia ei tietenkään ole, ja bloginikin on saanut ihan kivasti mainetta ja näkyvyyttä. Ehkä pitäisi alkaa puhua ihan vaan matkablogista ja jättää ”rupuhommat” historiaan?
8. Osana työtäni koulutan someasioita, mutta silti blogin Insta ja Tiktok ovat ihan retuperällä, enkä jaksa panostaa niihin lainkaan. Suutarin lapsella ei ole kenkiä, vai miten se menikään? Teoriatasolla tiedän, mitä minun ”pitäisi” tehdä Instassa ja Tiktokissa, mikäli haluaisin saada kanavani liitoon. Olen kuitenkin äärettömän laiska sen suhteen ja muutenkin ajattelen, että blogi on pääkanavani ja siihen haluan myös paukkuni laittaa. On siis ollut tietoinen päätös jättää kaikki niin sanotut sivukanavat retuperälle.
Kuvat: AdobeStock
Lue myös:
Nimen keksiminen ei tosiaan ollut aivan helppoa. Mielestäni sinun blogin nimi on hyvä. Tiktokia ei meillä tiettyjen periaatteiden vuoksi ole (eikä näillä näkymin tule), mutta Instagramiin panostaminen on myös ollut heikkoa…
Kiitos Mikko! 🙂 Mulla on toi Tiktokin (ja oikeastaan Instagraminkin) käyttö tosi vähäistä. Ei vaan kaikkeen riitä aika – eikä kiinnostus 😀
Luulen aina myös, että kaikki muut on bloggannut ikuisesti. Mäkin aloitin 03/20 samasta syystä ja kirjoitan 4 blogia kuukaudessa tahtia – koko ajan näin ollut. En pidä itseäni rupublogina, enkä sinunkaan!!!
Mehän ollaan ihan samikset!! 😀 Ja siis en missään nimessä pidä kenenkään muun blogia rupublogina. Haukut osuu vain ja ainoastaan omaan blogiin 😀
Matkablogin osalta on minusta vaikea suunnitella juttuja pitkälle eteenpäin – jutut kun perustuvat tehtyihin matkoihin. Itse pyrin kirjoittamaan kokemuksista mahdollisimman tuoreeltaan, mutta arvostan kyllä niitäkin, jotka pystyvät palaamaan puoli vuotta, jopa vuosi sitten tekemäänsä reissuun ja kirjoittamaan juttuja siitä – itseltäni ei kyllä onnistuisi.
Tykkään jonkin verran suunnitella postauksia etukäteen. Esimerkiksi nyt on jo melko tarkat sävelet siitä, mitä postauksia julkaisen Romanian-reissusta ja milloin 🙂 Kauheasti pidemmälle ei toki voi suunnitella, kun ei ole reissujakaan tiedossa!
Sun blogin nimi on just hyvä! 🙂 Mä oon monen monta kertaa ihastellut sitä, kuinka kaikki matkablogit on keskenään erilaisia, ihmiset niiden takana on erilaisia ja myös kaikkien kokemukset. Yksikään ei ole toista huonompi, vaan koen että ollaan kaikki samalla viivalla 🙂 Ei pitäisi kokea mitään alemmuuskompleksia. Toki mullakin jo kohta 10-vuotta takana, enkä ajattele että oon mikään hyvä kirjoittaja, mutta ajattelen että se mitä teen riittää 🙂
Kiitos! 🙂 Ja toi on ihan totta, että on hauskaa, miten erilaisia tyyppejä ja blogeja matkailuaiheen ympärillä pyöriikään 🙂 Ja sä oot kyllä niin kokenut bloggaaja, että katson sua aina ylöspäin!
Hei! Olipa ihana lukea tällainen teksti, kun on itse juuri aloittanut matkablogin! Eli täällä vielä rupuisempi bloggaaja! 😀 Omasta näkökulmastani tällainen vuosia säännöllisesti päivittynyt blogi on siis jo aivan ammattitasoa. Minusta Reissukuume on oikein hyvä nimi! Ja muutoinkin blogi on oikein asiallinen ja ammattimainen, joten nyt vaan unohdat tuollaiset rupujutut!
Oi, suurkiitos kommentista ja lämpimästi tervetuloa matkabloggaajien joukkoon! 🙂
Toisin kun Meriharakan Pirkko, en yleensä kirjoittele edes tuoreimmista reissuista heti, koska omasta mielestäni paremmat tarinat näistä syntyvät usein hetken ajan päästä. Silloin on ne parhaat muistot kuitenkin jääneet reissusta. Mutta jokainen tosiaan kirjoittaa ja tekee matkajuttuja niin kuin parhaaksi kokee, ja tietysti tietyt vinkit ym ovat aina tuoreimpana parhaimmillaan. Toisaalta jos loistava olutpubi on ollut elossa 300 vuotta, niin siinä kuukausi tai puoli vuotta ei vaikuta, koska siitä kirjoittaa 🙂
Monesti ihmiset vähättelevät omaa toimintaansa, kuten bloggaaja omaa blogiaan. Ei kannata, olet tehnyt pitkään laadukasta työtä ja jatka samaan malliin! Itse kirjoitin pitkään kerran viikossa, mutta viime vuosina tahti on hiipunut selvästi. En viitsi siitä painetta ottaa, koska mitään mahdollisuutta ei omassa ajankäytössä ole siihen enää. Siihenkin on tyytyminen, että vuosien saatossa elämäntilanteet vaihtelevat – myös meillä matkabloggaajilla 🙂
Tuokin on totta, että välillä ne parhaimmat jutut vaativat hieman aikaa, ennen kuin näppäimistöstä saa kaiken irti 😀 Ja toi oli myös hyvä pointti, että harvat matkakohteet ovat katoamassa, joten sikäli reissupostaukset kestävät myös aikaa.
Kiitos kannustavista sanoista 🙂 Ja samat sinne, nostan hattua sun blogille ja bloggaajauralle! 🙂