Purjehdusmatka Kroatiassa oli yksi elämäni upeimmista ja mieleenpainuvimmista kokemuksista. Rakastan merta ja vesi on elementtini, joten ei tarvinnut kauaa miettiä, haluaisinko lähteä testaamaan purjehduksen Adrianmeren saaristossa. Reissun aikana teki monta kertaa mieli nipistää itseään, että kaiken edes pystyi uskomaan todeksi.
Pr-matka: More Sailing
Seikkailumme alkoi Trogirista, Adrianmeren rannalla sijaitsevasta historiallisesta satamakaupungista, jonne ajoi Splitin kentältä noin vartissa. Ennen veneeseen siirtymistä ehdimme kokea paikalliset markkinat sekä pienen gelatokioskin, jossa ei sateisena iltapäivänä ollut meidän lisäksemme muita. Trogir jäi mieleen paikkana, joka on helppo ottaa haltuun lyhyemmässäkin ajassa. Se saattaa alkuun tuntua jopa hieman vaatimattomalta, mutta kun kaupungille antaa mahdollisuuden, sen sympaattisuus tulee varovasti esiin.
Kun sade hetkeksi lakkasi, lähdimme kävelemään satamaan. Oli hauska arvuutella, mikä laituriin kiinnitetyistä veneistä mahtaisi olla meidän. Alueella oli kymmenittäin toinen toistaan hienompia veneitä, joiden mastot kurottelivat kilpaa taivasta kohden. Niiden rennon tyylikkäästi pukeutuneet omistajat keskustelivat keskenään samalla, kun kantoivat veneisiin tavaroitaan. Monella oli myös täydellinen rusketus. Sellainen, jonka voi saada vain, kun viettää merellä tarpeeksi aikaa.
Lopulta More Sailing -liput ohjasivat meidät oikeaan paikkaan. Veneet näyttivät niin hienoilta! Pian ruotsalaiset Zoe ja Ella, veneen kippari ja kokki, tulivatkin ottamaan meitä vastaan. Vatsanpohjassa kipristeli. Vihdoin pääsisimme merelle!
Katamaraanilla Kroatian vesillä
Pääsimme heti varaamaan omat hyttimme. Cilla oli tehnyt taustatyöt jo kotona ja osasi napata meille hytin, josta löytyi myös suihku. Veneestä löytyi siis kaikkiaan neljä kahden hengen hyttiä, joista kaksi oli hieman suurempaa (aavistuksen leveämpi sänky + suihku) sekä kaksi makuusoppea, jotka oli tarkoitettu laivan henkilökunnalle, eikä niistä löytynyt sänkyjen lisäksi muuta.
Asetuimme nopeasti taloksi. Heitin repun sängyn viereen ja purin muutamat kosmetiikkatuotteet vessan hyllylle. Kiipesimme takaisin kannelle juuri parahiksi, sillä veneelle alkoi saapua muitakin. Meille oli kerrottu, että kaikki neljä kahden hengen hyttiä tulisivat täyteen, joten odotimme innolla, minkälaisten tyyppien kanssa saisimme viettää seuraavat viisi päivää. Lopulta meitä oli varsin mainio kokoonpano, me neljä suomalaista (lisäkseni Cilla sekä Katri ja Ilkka), espanjalais-portugalilainen pariskunta sekä kaksi italialaista naista.
Luksusta kaikille
Jos olette yhtään seuranneet matkusteluani tiedättekin, etteivät reissuni oikeastaan koskaan ole mitään luksusta. Päinvastoin, päivät ovat täynnä ohjelmaa aamusta iltaan, budjetti on rajallinen (ja pieni), enkä useinkaan halua tuhlata sitä esimerkiksi all inclusive -majoituksiin tai taksimatkoihin. Siksi tuntuikin alkuun oudolta, että pääsisin testaamaan luksusmatkailua.
Vene tuntui uudelta, ja siellä oli paljon tarkkaan mietittyjä yksityiskohtia. Sieltä myös löytyi kaikki tarvitsemamme suihkuineen, jääkaappeineen, liesineen ja useine pöytäryhmineen. Uskallan väittää (vaikken asiasta mitään tiedäkään), että teknisiltä ominaisuuksiltaan vene oli myös varsin hyvä.
En itse jäänyt kaipaamaan erityisesti mitään, enkä myöskään häiriintynyt veden säännöstelystä tai pienistä suihkutiloista. Päinvastoin, ajattelin niin, että meille jokaiselle tekee erittäin hyvää välillä miettiä, paljonko vettä käytämme – ja onko se tosiaan pakollista.
Myös ruuan osalta meitä hemmoteltiin. Voin käsi sydämellä sanoa, etten ole millään reissulla ikinä syönyt niin hyvin kuin tällä risteilyllä. Ellalla oli osaamista taikoa simppeleistä raaka-aineista toinen toistaan herkullisempia lounaita, ja tulopäivän illallista muistelen vieläkin vesi kielellä… Risteilymme siis sisälsi sekä aamupalan että lounaan joka päivä sekä parit pienemmät snackit päivän aikana. Nälkä ei missään vaiheessa päässyt yllättämään, ja parina iltana mietimmekin pitkään, jaksammeko syödä satamassa enää mitään. Mutta kyllähän me jaksoimme!
Reissun aikana saimme myös kuulla, että vaikkei omaa porukkaa saisikaan kasaan, on purjehdus silti mahdollinen. Voit nimittäin ostaa itsellesi vain paikan veneestä, eli koko paattia ei tarvitse ”omin voimin” saada täyteen. Mielestäni tämä on ihana mahdollisuus myös esimerkiksi soolomatkaajille tai heille, joiden olisi syystä tai toisesta vaikea saada porukkaa kasaan.
Päivien kulku
Päivät toistivat kaikki viisi päivää samaa kaavaa. Aamupalan jälkeen lähdettiin liikkeelle ja päivä vietettiin merellä. Iltapäivällä mentiin aina jonnekin rauhallisempaan poukamaan, jossa vietimme muutaman tunnin uiden ja lounasta nauttien. Koetinkin koko reissun ajan pitää ”hullujen suomalaisten mainetta” yllä käymällä päivittäin uimassa. Vesi oli noin 17-asteista, joten itseään sai joka kerta tsempata hyppäämään viileään veteen. Kontrasti oli huvittavan suuri, kun kekkaloin kannella uimapuvussani, kun Katri seisoskeli vieressä toppatakissaan.
Muuten meripäivät kulkivat melko rauhallista tahtia. Nautimme maisemista, auringosta, turkoosista vedestä ja vain olimme. Todella rentouttavaa, mutta myös harvinaisen leppoista omille reissuille! Suorittajana jossain kohtaa harmittelin, etten ottanut läppäriä mukaan, mutta oikeasti oli parempi, että sain päätä hieman nollattua hektisen alkuvuoden jälkeen.
Vaikkei varsinaista aktiviteettia meripäivinä ollut, laivan hommiin sai halutessaan osallistua. Venettä pääsi ohjaamaan ja sen lisäksi oli mahdollista osallistua purjeiden laskuun ja nostoon sekä ankkuroitumiseen poukamissa. Ellaa olisi varmasti voinut myös auttaa keittiön puolella, mutta hänellä tuntui olevan homma niin hyvin hanskassa (ja kokkailutilat olivat melko tiiviit), joten annoimme hänen touhuta itsekseen.
Iltaisin saavuimme aina satamaan ja olimme siellä yötä. Paikat vaihtuivat päivittäin, ja olikin mielenkiintoista päästä kurkistamaan pienempien saaristokaupunkien elämään. Viiden päivän aikana ehdimme nähdä Maslinicassa, Jelsassa, Stari Gradissa sekä Šešulassa. Kirjoitan paikoista vielä oman postauksensa, mutta mainittakoon, että näin turistikauden alussa monessa paikassa oli vielä melko hiljainen ja uinuva tunnelma. Joistakin kohteista saattoi silti jo nyt aistia niiden sykkivän elämää lämpiminä kesäiltoina.
Vaikka satamat kerrottiin meille aina aamupalavereissa, en tutustunut niihin sen erikoisemmin etukäteen. Olikin kiva vaellella kapeilla mukulakivikaduilla vailla minkäänlaisia odotuksia. Ja kuinka ollakaan, yllätyin joka kerta positiivisesti. Oli ihana innostua pienistä asioista, kuten sitruunapuista tai turkooseista ovista, ja tutkailla täysin tuntemattomia paikkoja kameran linssin läpi.
Lopuksi
Tähän loppuun todettakoon, että paluu arkeen on ollut tahmea. Ei ollut helppo jättää turkoosia vettä, meri-ilmaa ja hidasta elämää taakseen ja palata kiireiseen arkeen. Mieli on vielä Adrianmerellä, vaikka fyysisesti tässä on jo oltu pari päivää töissäkin.
Rehellisesti, nautin reissun jokaisesta hetkestä. Myös tuulisemmista pätkistä ja ensimmäisen päivän viileästä vivahteesta. Oli kiva päästä kokemaan sekä tyyntä että ”myrskyä” sekä aurinkoa ja vesisadetta. Ja koska merisairauskaan ei päässyt yllättämään, tein johtopäätöksen, että tällainen luksusmallin purjehdus henkilökuntineen sopii minulle mainiosti, haha!
Ja oikeastaan siinä kohtaa, kun näin delfiinin hyppimässä turkoosissa meressä, kaikki reissulle asettamani unelmat olivat toteutuneet.
Purjehdusmatka oli paitsi upea mahdollisuus, se myös avasi silmiäni; ihanko oikeasti matkustus voi olla näin helppoa ja huoletonta. Oudointa kuitenkin oli, että reissun jälkeen olin todella hyvin latautunut, eikä tätä ole käynyt oikeastaan koskaan ennen. Päinvastoin, yleensä olen aivan loppuunpalamisen partaalla ja haaveilen vain mahdollisuudesta olla ja levätä.
Kroatia satoine saarineen sopi mielestäni erinomaisesti tällaiseen tarkoitukseen. Oli kiva nähdä erilaisia satamakaupunkeja sekä aistia niiden tunnelmaa. Mikäli Kroatia ei jostain syystä kohteena tuntuisi kiinnostavalta, More Sailing järjestää purjehduksia myös Kreikassa, Karibialla, Italiassa ja Ruotsissa. Itseäni jäivät kiinnostamaan erityisesti Karibia sekä Ruotsi. Olisi hauska päästä näkemään, minkälaiset purjehdusmahdollisuudet länsinaapuri tarjoilee.
Miltä purjehdusmatka Kroatiassa kuulosti? Kiinnostaisiko tällainen risteily? Entä oletko ollut jollain vastaavanlaisella venematkalla jossain päin maailmaa? Pakko vielä vinkata tähän loppuun, että More Sailingilla on tällä hetkellä alennusmyynnit menossa, ja esimerkiksi Kroatian purjehduksen saa varattua 15-20 % halvemmalla. Tässä suora linkki sivulle (ei mainoslinkki, eli en hyödy klikkauksesta mitenkään).
Otsikkokuva: More Sailing
Lue myös:
Ihanaa että saatiin kokea tää yhdessä!