On taas aika kirjoittaa muistiin, miltä Reissukuumeen vuosi 2025 näytti. Tänä vuonna tuli ainakin reissattua melko tiiviiseen tahtiin (lähes joka kuukausi!), ja uusia maita koko vuodelta kertyi seitsemän kappaletta. Erona edellisiin vuosiin on myös se, että Euroopan sijaan liikuin lähinnä Aasiassa. Lisäksi Turkish Airlines ja Istanbulin lentokenttä tulivat todella hyvin tutuiksi! Kivan ja vauhdikkaan reissauksen lisäksi vuotta kuitenkin varjostivat suuret menetykset, joiden aiheuttamaa suurta surua kannan mukanani loppuelämän.
Tammikuu: messuhulinaa ja epäonnen Edinburgh
Tammikuu alkoi perinteisesti Matkamessuilla. Olin paikalla sekä torstain ammattilaispäivässä että perjantaina. Tänä vuonna tuntui, että pääsin vihdoin kunnolla mukaan messumeininkiin! Näin paljon matkabloggaajakollegoita ja yhteistyökumppaneita. Torstain vaikuttajapippalot jäivät kuitenkin tällä kertaa väliin, sillä suuntasin Egyptin suurlähetystöön. Vierailu oli suuri kunnia, ja ilta ikimuistoinen!
Kuukauden lopussa suuntasin ystäväni kanssa Edinburghiin. Vaikka itse reissu oli ikimuistoinen, käsillä oli myös kaikki katastrofin ainekset: hirmumyrskyn takia lentoni peruttiin ja reissu typistyi vain 1,5 vuorokauden mittaiseksi, eikä onni muutenkaan ollut läsnä oikeastaan missään vaiheessa reissua. Kaiken kruunasi lähtöpäivänä napattu aivotärähdys (kyllä, luit oikein)…
Helmikuu: hemmottelua Virossa
Helmikuu oli reissujen suhteen todella rauhallinen, ja ainoa reissu suuntautui Viroon, jossa kävimme Mustamäe Elamus Spassa fiilistelemässä viikonlopun verran. Muuten kuukausi meni oikeastaan sairastellessa. Tuntui, että edellisestä taudista oli vasta toivuttu, kun uutta jo pukkasi… Influenssa, pitkittynyt flunssa jälkitauteineen, maailmanluokan pahin yskä (yskin kylkiluut murtumille) sekä on-off oksennustauti veivät veronsa, ja koko kuukausi tuntui aika synkältä.
Maaliskuu: suurlähetystöä ja saunarituaaleja
Maaliskuun alussa sain kutsun Ranskan suurlähetystöön ja pääsin tutustumaan vihdoin livenä Cillaan! Meillä klikkasi heti, ja tuntuikin kuin olisimme tunteneet aina. Kirjoitin suurlähetystökokemuksista myös tänne blogiin, sillä olinhan tässä vaiheessa jo melkoinen ”konkari” kahdella vierailullani!
Kuukauden ehdottomasti miellyttävin elämys oli saunarituaali Helsingin keskustassa. Jouduin hieman järjestelemään kalenteriani uusiksi, jotta pääsin osallistumaan päivään, mutta se ehdottomasti kannatti! Olo oli niin rentoutunut päivän päätteeksi.
Kirjoitin myös vierailustani Vierumäen kylpylässä. Reissu oli kaikkea muuta kuin onnistunut, mutta en olisi ikinä uskonut, minkälaisen kävijäpiikin se tuo blogiini! Parissa päivässä vierailijoita kävi yli 20.000.
Huhtikuu: suurin suru on sanaton
Kuukausi alkoi hirveimmällä mahdollisella tavalla, kun jouduin hyvästelemään rakkaimman ystäväni ja sielunkoirani Dodon. Järjellä tiedän, että meillä oli pitkä ja onnellinen, yli 14 vuoden pituinen taival yhdessä. Mutta sydän on itsekäs. Se kuiskii edelleen, että kaikki jäi kesken.
Ja vielä viimeisenä tekonaan Dodo opetti minulle sen kaikista tärkeimmän, eli miten rakkaasta päästetään irti.
En varmasti koskaan ole ollut elämässäni niin eksyksissä kuin Dodon poismenon jälkeen. Minun oli (ja on paikoitellen edelleen) todella vaikea olla kotona. Kaikki näkemäni tuntui liittyvän Dodoon, ja säpsähtelin tämän tästä ääniin, jotka muistuttivat rakkaasta karvakorvastani.
Koko asia on myös ollut niin kipeä, etten ole pystynyt puhumaan siitä kenellekään. Niinpä tein sen, minkä osasin parhaiten, eli pakenin. Varasin yhden illan aikana useamman reissun ja aloin varmistella, ettei kalenterissa olisi yhtään vapaata viikonloppua, etten vain joutuisi olemaan kotona. Aina, kun ikävä alkoi kuristaa kurkkua, pakkasin reppuni ja poistuin paikalta.
Huhtikuussa lähdimmekin sitten Elinan kanssa reissuun. Kyseessä oli yllätysmatka, jonka päämääräksi olin valinnut kuvankauniin Uzbekistanin sekä kiehtovan Tadzikistanin. Saimme samalla reissulla kokea lämpöä, aavikkoa, vuoristoa, suurkaupunkia ja pikkukyliä.
Toukokuu: kirkkoja Georgiassa
Uzbekistanin ja Tadzikistanin jälkeen en ehtinyt kauaa olla kotona, kun jo suuntasin pressimatkalle Georgiaan. Viikon aikana ehdimme nähdä maata todella monipuolisesti. Erityisesti vuoristo sykähdytti, samoin Tbilisin rosoiset sivukadut.
Reissua leimasivat vahvasti kirkot, joissa vierailimme viikon aikana kyllästymiseen asti. Vaikka reissu oli todella onnistunut, on pakko sanoa, että liika on liikaa… En vieläkään voi syödä georgialaista ruokaa, enkä ole mennyt yhdenkään kirkon sisälle. Reissun jälkeen olinkin varma, etten palaisi maahan ainakaan lähiaikoina, mutta kuinkas kävikään!
Kesäkuu: eläimellistä menoa
Kesäkuu oli töiden puolesta todella kiireinen, ja jossain vaiheessa stressasin ihan kunnolla, pääsenkö lainkaan kesälomalle.
Kuukauden paras löytö oli Kanta-Hämeen Jokioisilla sijaitseva Elonkierto, jossa vierailin lopulta useamman kerran. Kyseessä on maaseutu- ja kotieläinpuisto, jossa kotieläimet saavat toden totta viettää lajityypillistä elämää: kanat saavat vaellella päivisin alueella vapaasti, hevosilla ja lehmillä on suuret laitumet ja sioilla on ihanasti tilaa tonkia.
Lopulta sain myös ”maailman valmiiksi” ja uskaltauduin jäämään kesälomalle.
Heinäkuu: hellettä ja (tuskan)hikeä
Heinäkuun alussa suuntasimme jokavuotiselle sukulaismatkalle. Tällä kertaa kohteeksi oli valikoitunut Bulgaria, ja mikäpä muukaan kuin Sunny Beach – sekä onneksi myös Nessebar. Paikka ei missään nimessä päässyt omiin suosikkeihini, mutta maana Bulgaria kiinnostaisi kovastikin.
Palattuamme reissusta, suuntasin heti Maijun ja Sariannen kutsumana Lopelle kartanotestaajiksi. Ei voi muuta sanoa kuin että olipahan viikonloppu! Onneksi seura oli hyvää – kiitos Maiju, Sarianne, Elina ja Paula!
Muuten oleskelin oikeastaan joka päivä rannalla. Kiertelin ympäri Kanta-Hämettä etsien täydellistä uimapaikkaa, ja lopulta löysinkin sellaisen!
Elokuu: luopumista ja uuden opettelua
Elokuun ehdoton kohokohta oli, kun suuntasimme Maijun kanssa Lempäälään Marin luokse viettämään viikonloppua matkailuvaikuttajien kanssa! Oli kiva syödä ja uida kaikessa rauhassa sekä (mikä tärkeintä) päästä juttelemaan suu vaahdossa matkailusta.
Tein myös siskoni kanssa retken Pomponrahkalle ja Högsåraan sekä osallistuin ystäväni häihin. Oli ihanaa, ja kesäinen Varsinais-Suomi tarjoili kyllä parastaan! Kuun loppupuolella oli myös synttärit, ja ensimmäistä kertaa ikinä en tuntenut minkäänlaista ikäkriisiä (en kai ehtinyt, haha).
Elokuun loppuun liittyi jonkinlaista haikeutta, sillä työskentely pitkäaikaisimman asiakkaani kanssa päättyi. Olin alkuun ihan rikki, sillä ajattelin, etten enää kuulisi ”työkavereistani” mitään, mutta kuinkas ollakaan, tekemisissä ollaan edelleen lähes päivittäin. Vaikka väljä kalenteri alkuun ahdistikin, niin pian nautin siitä, että pystyin ottamaan uusia asiakkaita ja mielenkiintoisia projekteja – ja mikä parasta, ehdin nähdä kavereita ja ulkoilla kunnolla.
Syyskuu: Kaukasia matkabloggaajien kanssa
Syyskuussa löysin varsinaisen kotimaan helmen, nimittäin maissilabyrintin Pälkäneellä! Olen nähnyt vastaavanlaisia elokuvissa ja amerikkalaisten Instagram- ja Tiktok-tileillä, mutten koskaan Suomessa. Maissilabyrintti oli myös todella hyvin toteutettu, ja eksyin siellä itsekin useamman kerran…
Syyskuussa suuntasimme vihdoin myös Kaukasiaan yhdessä muiden matkabloggaajien (Cilla, Elina ja Tammelat) kanssa! Kivaksi tarkoitettua reissua varjostivat monenlaiset huolet, enkä koskaan unohda aamuyöllä lentokentällä käytyjä syvällisiä keskusteluja elämästä ja ihmisyydestä. Omaa reissuani varjosti vaarini huono kunto, ja pelko siitä, ettei hän enää palaisi sairaalareissultaan kotiin (onneksi palasi, supervaari <3).
Reissu oli monin tavoin opettavainen, ja Kaukasia jäi mieleeni alueena, jonne haluan ehdottomasti palata vielä uudelleen tutkiskelemaan tarkemmin maiden tarjontaa. Pitkään luulin, että ylellinen Azerbaidzan olisi enemmän mieleeni, mutta kalkkiviivoilla sisäänpäinkääntyneempi ja hieman salamyhkäisempi Armenia vei voiton.
Lokakuu: Halloween-hulinoita
Halloween on hieman salakavalasti hiipinyt lempparijuhlieni joukkoon. Kai se johtuu siitä, että juhlassa yhdistyy useita itselle mieluisia asioita: pimeys, valo pimeyden keskellä sekä jonkinlaiset kauhuelementit.
Lokakuussa pääsin tutustumaan Villa Smedsin uuteen Halloween-teemaiseen puistoon, ja totta kai kävin tänäkin vuonna katsastamassa Halikon Kurpitsaviikot. Samalla reissulla tuli myös vuosien jälkeen poikettua legendaarisessa Kasvihuoneilmiössä.
Marraskuu: pimeys sai minut
Marraskuu tuntui loputtoman pitkältä ja harmaalta. Yleensä en sen kummemmin reagoi pimeyteen, mutta tänä vuonna olisi tehnyt mieli painella talviunille. En ole varmaan koskaan elämässäni nukkunut niin paljoa kuin marraskuussa!
Kuukauden lopussa heräilin hieman horroksesta ja piipahdin Tallinnassa. Pääsin majoittumaan upeassa Igluparkissa sekä aistimaan Tallinnan joulua. Oli myös kiva päästä pitkästä aikaa Paldiskiin ja Keilaan sekä käydä kurkkaamassa Rummun vankila, joka on vuosien saatossa kokenut melkoisen ”kasvojenkohotuksen”. En ollut tunnistaa paikkaa samaksi kuin joskus aikoinaan!
Joulukuu: iloa ja surua
Joulukuu alkoi kivalla reissulla Turkuun! Tarkoituksena oli kuvata asiakkaalle materiaalia, ja sain ottaa mukaan lapsilauman ja kavereitani. Oli erilainen reissu kuin yleensä, mutta toisaalta teki hyvää nähdä, miten pienistä asioista lapset ovatkaan tyytyväisiä: He olivat aivan innoissaan junista ja linja-autoista sekä laivoista ja nostureista. Osaisipa itsekin iloita yhtä pienestä!
Muuten kuukausi oli matkailun suhteen hiljainen. Minun piti piipahtaa Keski-Euroopassa joulutorilla, mutta sairastuin ennen reissua on-off-vatsatautiin (joka kesti viikon…) ja jouduin viime hetkellä perumaan matkan. Harmitti älyttömästi, mutta toisaalta huomasin myös, että viikonloppuvapaa sairastelun jälkeen teki erittäin hyvää.
Vietin yllättäen myös yhden Helsinki-päivän: Kävin vihdoin kurkkaamassa Tuomaan Markkinat ja pääsin myös hyppäämään Panimohevosten kyytiin. Kärryttelimme jouluvalojen loisteessa pitkin Helsingin keskustaa ja tunnelma oli taianomainen. Aivan kuin olisin hypännyt hetkeksi jouluelokuvaan!
Joulukuussa sain myös iloisia uutisia töihin liittyen. Samalla oikeastaan kaikki ensi vuoden suunnitelmat menivät uusiksi. Jännityksellä odotan kaikkea uutta ja mahtavaa, mitä tämä tuo tullessaan!
Ja jottei kuukausi olisi ollut liian iloinen, niin vielä viikkoa ennen joulua hyvästelimme vaarin. Hautajaispäivä oli sekoitus surua, kaipuuta ja kiitollisuutta. Huomasin, että minun oli vaikea itkeä. Tuntui, että olin vuoden aikana tuhlannut kyynelvarastoni, eikä mitään ollut enää jäljellä. Samalla tuntui, että kannattelin päivän aikana niin monen muunkin ihmisen surua, ettei omille tunteille ehkä jäänyt edes tilaa. Tiedän, että suru on kuitenkin surtava, mutta myöhemmin.
Reissukuumeen vuosi 2025 tiivistettynä
Aloitetaan positiivisilla. Tänä vuonna pääsin matkustamaan paljon ja vieläpä ystävien kanssa. Oli ihanaa, miten monenlaiseen matkaseurueeseen kuuluin tänä vuonna.
Mutta muuten päällimmäisenä jäi tunne, että koko vuosi oli yhtä luopumista. Voin myös rehellisesti sanoa olevani äärettömän tyytyväinen, että tämä vuosi on aivan loppusuoralla. En itse usko ”uusi vuosi, uusi minä” -juttuja, mutta muuten jollain tapaa ajattelen, että vuoden vaihtuminen nollaa kaiken, ja saan aloittaa puhtaalta pöydältä (ja aion myös uutenavuotena syödä ne pahuksen viinirypäleet pöydän alla!). Tämän kaiken kaaoksen keskellä se tuntuu myös todella lohdulliselta – ja ehkä jonkinlaiselta pelastusrenkaaltakin.
Ja loppuun vielä suuren suuret kiitokset blogin lukijoille, Instan ja Tiktokin seuraajille, yhteistyökumppaneille, matkailuvaikuttajakollegoille (jessus mikä sanahirviö…) sekä tietenkin ihanille reissukavereilleni! Kiitos, kiitos, kiitos. Teidän kanssa ja teille on kiva tehdä tätä hommaa!
Lue myös:
Osanotot Dodon poismenosta, kuten myös vaarin. 🙁
Onneksi vuoteen mahtui kaikesta huolimatta kivojakin asioita. Monipuolisesti pääsit myös reissaamaan mikä on aina kivaa. Toivottavasti tästä vuodesta tulee kokonaisuudessa helpompi ilman surua.
Paljon maita, paikkoja ja suuria tunteita on mahtunut vuoteesi. Oman isäni poismenosta tulee kohta kaksi vuotta, ja tuntuu että vasta nyt sillä on jotain vaikutuksia tunteisiin (olen vain mennyt tukka putkella Espanjan asunnon hankkimisen myötä). Surin paljon suuremmin tuntein kuopuksen koiran kuolemaa vuotta aiemmin. Eihän niitä fiiliksiä voi mitenkään pakottaa, ne tulevat kun on aika. On siis aivan ymmärrettävää, jos haluaa paeta välillä. Tänä vuonna tulee taas uusia asioita, jotka varmasti helpottavat ajan kulumista ja parantamista.
Monipuolinen, mutta tunnepitoinen reissuvuosi kaiken kaikkiaan. Toivottavasti tämä vuosi tuo mukanaan paljon hyviä asioita, jotka saa edes hieman viime vuoden murheita ja menetyksiä kevenemään. Sun kanssa oli kiva reissata ja oon iloinen, että tutustuttiin kunnolla!
Tapahtumien täytteinen ja tosiaan tunnepitoinen vuosi! Oli mahtava viettää aikaa kartanoilla ja kekkereillä tänä vuonna, toivottavasti uusi vuosi tuo jotain uutta kivaa mukanaan! 🙂
On ollut kiva olla yhteisillä reissuilla ♥️
Osanotto suruun, raskaita ja vaikeastikäsiteltäviä tapahtumiahan nuo on, ja ymmärrän tuon pakenemisreaktion. Toivottavasti alkanut vuosi on valoisampi! Reissujen suhteen kuulostaa tosiaan olleen varsin tapahtumarikas vuosi, ja paljon kiinnostavia kohteita. Tosi kiva myös, että on ollut reissuja erilaisilla kokoonpanoilla ja uusien ystävien kanssa! Toivottavasti itsekin joskus pääsisi mukaan bloggaajatapaamisiin – en valita sitä että elämä on maailmalla, mutta kyllähän se tiettyjä juttuja rajoittaa paljon.
Osanotto Doron ja vaarin poismenon johdosta <3 Raskaita juttuja ja etenkin oman rakkaan koiran menetys on musertavaa. Oli ihanaa reissata useampaan otteeseen ja tutustua lähemmin <3
Aika syvään päähän mentiin heti alkuun, mutta eiköhän me päästä viettämään aikaa vielä paljon kivoissakin merkeissä! Kiitos merkityksellisistä keskusteluista <3
Tulevaan reissuvuoteen toivon sulle sellaista kaiken kestävää täyssuojauskypäräpukua, virustenestoa ja luodinkestävää kulkuvälinettä, että edes yksi matka menisi kommelluksitta maaliin.
Elämä on tasapainottelua surun ja ilon välillä. Ja jos elämä olisi pelkkiä ilonaiheita, kohta niitä hyviä päiviä ei arvostaisi ollenkaan. Toivottavasti uusi vuosi sujuu sinulla ilman menetyksiä!
Näitä vuosikoosteita on mukava lukea. Omassa piirissäni olen ainoa joka reissaa paljon, ja osa ihmisistä ei tunnu ymmärtävän levottomuutta joka minussa iskee, jos olen liian kauan aloillani. Onneksi löytyy ”sielunsiskoja”!
Aika monta Sinunkin juttua on tullut viime vuonna luettua, eli noin ulkopuolisen silmistä ihan hyvältä matkailuvuodeltahan tuo vaikutti, jos vaikka vuoteen suruakin mahtui.
Hyvää uutta reissuvuotta toivottaen,